Terveys | 01.09.2023 | ESSI KÄHKÖNEN | ISTOCKPHOTO
Sukupuolten moninaisuus – mitä termit tarkoittavat?
Sukupuolten moninaisuus on herkkä aihe, josta monella on vahvoja mielipiteitä ja josta voi seurassa sukeutua kiperiäkin keskusteluja. Vuorovaikutusta aiheesta ei kuitenkaan tarvitse pelätä, vaikka sukupuolisanasto ei olisikaan kunnolla hallussa.
Mies vai nainen – vaiko kenties jotakin muuta? Sukupuoli ei aina ole yksiselitteinen asia, eivätkä kaikki ihmiset tunne kuuluvansa kahteen, toisilleen vastakkaiseen ja selvästi toisistaan erottuvaan sukupuoleen.
– Sukupuolen ilmenemismuodot ovat moninaiset. On sukupuolienemmistö, johon valtaosa ihmisistä kokee kuuluvansa, mutta sitten on myös heitä, jotka eivät tunnista omaa sukupuoltaan perinteisen mies–nainen-sukupuolijaottelun akselilta, sanoo koulutusasiantuntija Marita Karvinen Seta ry:stä.
Jokaisen ihmisen käsitys omasta sukupuolestaan koostuu Karvisen mukaan ainutlaatuisista ja yksilöllisistä piirteistä.
– Yhteistä meille kaikille on kuitenkin se, että haluamme tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olemme. Sukupuoli on monelle tärkeä, identiteettiä merkittävästi määrittävä seikka.
– Itse toivoisin hienotunteisuutta kohdata toinen omanlaisenaan ihmisenä sukupuolesta riippumatta. Jos sukupuolten moninaisuus aiheena hämmentää tai pelottaa, olisi hyödyllistä miettiä miksi: mistä pelkoni johtuu ja voisinko ottaa epämukavat tunteeni vastaan avoimin mielin?
1. Mitä sukupuoli on?
Sukupuolikäsityksessä yhdistyy geneettisiä, hormonaalisia, kehollisia, psykologisia ja kulttuurissosiaalisia tekijöitä. Sukupuolten moninaisuuteen kuuluu myös sukupuolen ilmaisu.
– Vaikka kulttuurimme on hyvin nais–mies-jakautunut, osa tämän jaottelun ulkopuolelle itsensä määrittävistä haluaa ilmaista omaa sukupuoltaan siten, että muut ymmärtävät hänen kuuluvan sukupuolivähemmistöön.
Huomaamme herkästi, jos joku esimerkiksi puhuu, ilmehtii tai pukeutuu tavalla, joka ei noudata perinteistä sukupuolinormistoa.
– Tällainen erottautuminen on osa sukupuolten moninaisuutta, eivätkä kaikki ihmiset mahdu perinteisiin naisen tai miehen muotteihin. Naisellisuus ei myöskään ole ainoastaan naisten eikä miehisyys ainoastaan miesten yksinoikeus, Karvinen painottaa.
2. Sukupuoli on myös juridinen määre
Sukupuolten moninaisuus on jokseenkin yleistä. Suomalaisessa kouluterveyskyselyssä vuonna 2021 noin neljä prosenttia vastanneista kertoi sukupuolekseen muun kuin mikä hänelle oli syntymässä määritelty. Hollannissa vastaava prosenttiluku tytöillä ja pojilla on kymmenen.
Sukupuoli on myös juridinen eli lainsäädännöllinen määre. Suomessa on kaksi juridista sukupuolta, mies ja nainen. Esimerkiksi Saksassa, Australiassa, Intiassa ja Uudessa-Seelannissa on myös kolmas sukukupuolikategoria niille, jotka eivät koe olevansa joko miehiä tai naisia.
– Askel kohti moninaisempaa sukupuolikäsitystä otettiin Suomessa uuden translain myötä. Alkuvuodesta 2023 eduskunta hyväksyi lain, jonka mukaan täysi-ikäinen voi ilmoittaa Väestörekisteriin haluavansa vaihtaa juridisen sukupuolensa.
Uutta laissa on, että enää juridisen sukupuolenvaihtamiseen ei tarvita lääkärintodistusta. Henkilö lähettää Väestörekisterille selvityksen, jossa hän ilmoittaa pysyvästi kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen. Uusi sukupuolimerkintä korjataan hänen henkilötunnukseensa ja henkilöllisyystodistuksiinsa.
3. Sukupuolisanasto haltuun
Sukupuolten moninaisuus näkyy sukupuolitermistössä. Sanaa cis käytetään kuvaamaan sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja kulttuuristen odotusten mukaisia. Suurin osa ihmisistä on cissukupuolisia: pojaksi syntynyt kokee aikuisenakin olevansa mies ja tytöksi syntynyt nainen.
Sukupuolivähemmistöjen kattotermejä ovat transihmiset ja intersukupuoliset. Transihmisiä ovat esimerkiksi transsukupuoliset: he eivät tunne kuuluvansa siihen sukupuoleen, mikä heille on syntymässä määritelty. Osa transsukupuolisista saattaa haluta korjauttaa kehoaan vastaamaan kokemaansa sukupuolta.
Transihmisiin kuuluvat myös muunsukupuoliset. Heillä voi olla erilaisia sukupuoli-identiteettejä: henkilö voi kokea olevansa sekä mies että nainen, jotakin siltä väliltä tai täysin tämän jaottelun ulkopuolella. On myös ihmisiä, jotka eivät koe olevansa mitään sukupuolta. Transvestiitti puolestaan on ihminen, joilla on tarve ilmentää sekä miestä että naista itsessään muun muassa pukeutumalla: esimerkiksi mies voi pukeutua naiseksi, mutta kokea silti olevansa sukupuoli-identiteetiltään mies.
Karvinen korjaa yleisen termivirheen, joka on jäänyt kummittelemaan suomen kielen sukupuolisanastoon. Transseksuaali-sanaa on aiemmin käytetty synonyyminä sanalle transsukupuolinen.
– Kyse on englannista suomeen tapahtuneesta käännösvirheestä. Englannin kielessä sana sex tarkoittaa sekä seksiä että sukupuolta, suomeksi sanoilla on tietenkin omat, erilaiset merkityksensä. Transseksuaalisuus on siis virheellinen ja vanha tapa puhua asiasta – oikea termi on transsukupuolinen.
4. Intersukupuolisuus voi paljastua vuosia myöhemmin
Intersukupuolisen ihmisen kehossa kromosomit, sukuelimet, hormonitoiminta tai muut sukupuolitetut kehonpiirteet eivät yksiselitteisesti vastaa nais- tai miestyypillistä kehoa.
Intersukupuolisia on väestöstä YK:n arvion mukaan noin 1,7 prosenttia. Joillakin heistä on jokin intersukupuolisuuteen liitetty lääketieteellinen diagnoosi, mutta on heitäkin, jotka eivät edes tiedä olevansa intersukupuolisia.
Osa saa tietää intersukupuolisuudestaan esimerkiksi murrosiässä, jos kuukautiset eivät ala tai lapsen saamiseen liittyy aikuisena vaikeuksia.
5. Keskustelua ei tarvitse pelätä
Sukupuoli-identiteettiä ei pidä sotkea seksuaalisen suuntautumisen identiteettiin. Yhteistä niille on kuitenkin synnynnäisyys: lapselle tai nuorelle kehittyvä käsitys omasta sukupuolestaan on asia, johon vanhemmatkaan eivät voi kasvatuksella vaikuttaa. Sama koskee seksuaalista suuntautumista.
– On tärkeää ymmärtää, että kuuluminen johonkin sukupuolivähemmistöön ei ole epänormaalia. Yhteiskuntamme on kuitenkin niin normittunut cis-sukupuolisuuden ehdoilla, että moni sukupuolienemmistöön kuuluva hämmentyy, jos keskustelu kääntyy sukupuolivähemmistöihin.
Vuorovaikutusta ei kannata pelätä eikä vältellä, Karvinen kannustaa.
– Jos huomaa joutuvansa keskelle tällaista keskustelua, voi avoimesti myöntää olevansa omalla epämukavuusalueellaan. Voi vaikkapa sanoa, että ”sukupuolisanasto ei ole minulla kunnolla hallussa, ja jos käytän vääriä termejä tai töksäytän jonkun mielestä jotakin outoa, se johtuu siitä, että aihe on minulle vieras – en halua loukata ketään”.
Asiantuntijana koulutusasiantuntija Marita Karvinen Seta ry:stä.
Julkaistu Terveydeksi! 2/2023
