Mielessä | 11.07.2024 | JAANA KALLIOKOSKI | ISTOCK
Nyt puhutaan seksistä
Älypuhelimet ja sosiaalinen media ovat tehneet meistä lyhytjänteisiä, ja sen sijaan että koskettelisimme kumppaniamme tai itseämme, räpläämme kännykkää. Tutkimusten mukaan seksuaalinen aktiivisuutemme tuntuu vähentyneen.
Suomalaisten peitto heiluu entistä harvemmin, sillä ainakin Finsex-tutkimuksen (2015) mukaan yhdyntöjen määrä on vähentynyt koko 2000-luvun ajan. Erityisesti nuorten aikuisten yhdynnät ovat vähentyneet yli kolmanneksella parissa vuosikymmenessä.
Toki yhdyntöjen määrä ei kerro koko totuutta, sillä seksi on paljon muutakin kuin yhdyntää. Mutta jostain hiipuminen kertoo. Vievätkö älypuhelimet huomiomme niin, ettemme jaksa enää kiinnostua kumppanistamme? Vievätkö taloudellinen tilanne ja maailmantuska seksihalumme? Vai onko meistä vain tullut aiempaa laiskempia?
Varmaa ainakin on se, että pikkulasten vanhemmat elävät ruuhkavuosia, eikä katkonaisten unien lomassa seksi tule ensimmäisenä mieleen. Jos seksi kuitenkin kiinnostaa, sille voi ja kannattaa etsiä aikansa ja paikkansa, sillä seksillä on paljon hyvää tekeviä vaikutuksia.
Seksi vs. seksuaalisuus
Seksi ja seksuaalisuus menevät välillä sekaisin, ja ne on syytä erottaa toisistaan. Siinä missä seksi on enemmän tekemistä ja toimintaa – esimerkiksi yhdyntää, käsi- ja suuseksiä tai itsetyydytystä – seksuaalisuus on jotain paljon enemmän.
Seksuaalisuus on ihmisoikeus ja ihmisen syvempi olemisen tila. Se on sitä, miten ihminen hahmottaa ja kokee itsensä, millaisiin asioihin hän tuntee vetoa ja miten hän haluaa ilmentää omia feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitään. Ihminen on aina seksuaalinen olento, vaikka hän ei harrastaisikaan seksiä. Kaikilla on oikeus olla omalla tavallaan seksuaalinen, kunhan se ei loukkaa muita eikä riko toisten rajoja.
Seksuaalisuus muuttuu ajan saatossa
Seksuaalisuus on aina sidonnainen kuhunkin aikakauteen ja sen ajan kulttuuriin. Se, mikä kulloinkin on sallittua, muuttuu, ja esimerkiksi uskonnolla on aina ollut vaikutus seksuaalisuuden normeihin.
Nykypäivää leimaa lyhytjänteisyys. Sosiaalisen median sisällöt ovat erittäin koukuttavia, ja yhtäkkiä huomaamme istuvamme älypuhelin kädessä ja katsovamme videoklippejä toisensa perään. Somen ärsykkeinen sisältö on omiaan jopa muuttamaa aivokemiaamme. Haemme nopeaa tyydytystä sisällöistä, jotka herättävät tunteita. Samanlaista riippuvuutta voivat aiheuttaa nettiporno tai deittisovellukset.
Some voi aiheuttaa sen, että kumppanin kanssa yhdessä vietetty läheisyys ja seksi ei ole enää motivoivaa. Vaikka nettipornossakaan ei ole mitään väärää, osa ihmisistä on herkempiä koukuttumaan. Se ei kuitenkaan korvaa toista ihmistä eikä ihmissuhteessa toteutuvaa seksuaalisuutta. Voimakkaat ärsykkeet voivat saada kumppanin kanssa olevan seksin tuntumaan laimealta, mikä voi vähentää motivaatiota suhdeseksiin. Oman kumppanin kanssa ollaan läsnä niin fyysisesti kuin tunnetasolla.
Stressi on seksuaalisen halun pahin vihollinen. Maailmantilanne, taloudelliset huolet, vanhemmuuden haasteet, työhuolet tai tukiverkoston puuttuminen rassaavat ihmistä, ja seksin loppuminen voi yksinkertaisesti olla oire valtavasta väsymyksestä ja stressistä.
Haluenergiaa voi ruokkia
Jos on huolissaan siitä, että seksi ja seksuaalisuus alkavat hiipua, asialle voi tehdä jotain. Haluenergiaa voi kasvattaa, mutta se vaatii sisäistä motivaatiota. Jos käsi viihtyy enemmän älypuhelimella kuin oman tai kumppanin keholla, kannattaa rajoittaa ruutuaikaa – ihan kuten rajoitamme lastenkin ruutuaikaa. Jotta voi tehdä itselle ja kumppanille mieluisia ja nautinnollisia asioita, on maltettava olla läsnä itselleen ja toiselle.
Elokuvissa seksi on usein spontaania, mutta tosielämässä asiat eivät tapahdu itsestään. Lapsiperheissä spontaani halu ei ole edes realistista, ja pitkässä parisuhteessa halu muuttuu usein rakkaudelliseksi energiaksi. Eritoten symbioottinen yhdessäolo ruokkii rakkaus-energiaa. Koronapandemian aikaan tiivis yhdessäolo neljän seinän sisällä on saattanut sammuttaa haluenergiaamme. Intohimo tarvitsee tilaa yhtä lailla kuin tuli tarvitsee happea roihutakseen. Siksi kannattaa tehdä asioita myös erikseen niin, että toista oikein kaipaa.
Joskus voi olla paikallaan sopia läheiset hetket kumppanin kanssa vaikka merkitsemällä ne kalenteriin. Aina eivät toiveet mene yhteen, joten siinä hetkessä voi päättää, mennäkö yhdessä kävelylle, katsoako leffaa vai kuherrellako.
Jos suhteessa on ristiriitoja ja säröjä, ei läheisyys ole aina motivoivaa. Tällöin parisuhteen ongelmat yleensä heijastuvat myös seksuaalisuuden alueelle, ja niitä pitäisi alkaa purkaa syvemmältä.
Nautinto edellyttää läsnäoloa ja häpeän sietämistä
Seksuaalisuudessa olemme paljaita ja haavoittuvaisia, joten läsnä on myös kaikki se häpeä, jota mahdollisesti tunnemme. Häpeästä ei tarvitse päästä eroon, mutta sitä voi oppia sietämään. Kannattaa pysähtyä ja miettiä, miksi ja mitä häpeän.
Läsnäolo seksissä on kaiken a ja o. Pystynkö olemaan tässä ja nyt, nauttimaan kaikista aistimuksista, vai harhailevatko ajatukset päivän askareissa? Nautinto on muutakin kuin yhdyntää kumppanin kanssa, ja se kattaa myös sooloseksin. Seksi on parhaimmillaan aistimaailman ilotulitusta kaikilla viidellä aistillamme, niin tuoksuja,makuja, visuaalisia ärsykkeitä kuin yhtä lailla tuntemuksia ja ääniä. Jos ei ole varma, mistä kaikesta pitää, kannattaa tutustua itseensä ja siihen, mikä tuo mielihyvää sekä harjoitella kertomaan se rohkeasti myös kumppanille.
Seksi tekee hyvää
Seksuaalisuudessa keho ja mieli ovat ainutlaatuisella tavalla yhtä. Kun koskettelemme itseämme tai kumppaniamme, kehosta vapautuu valtavasti erilaisia hormoneja, kuten mielihyvähormoni oksitosiinia. Se rauhoittaa hermostoamme ja saa aikaan hyvän olon. Erityisesti, jos on taipumusta ylivireystiloihin, koskettaminen rauhoittaa. Kannattaa myös muistaa, että seksi on erinomainen unilääke. Jos seksi on parisuhteessa molemmille osapuolille tärkeää, se on myös liima, joka sitoo yhteen.
Asiantuntijana erityistason seksuaaliterapeutti ja pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Johanna Sassali Väestöliitosta
Julkaistu Terveydeksi! 2/2024
