‹ Takaisin

Itsehoito  |  23.09.2014

Järki mukana lääkkeen käytössä

Itsehoitolääkkeet ovat turvallisia oikein käytettyinä, mutta niihinkin saattaa liittyä riskejä. Onkin tärkeää, että lääkettä käytetään oikeaan vaivaan ja ohjeiden mukaan.

Monet itsehoitovalmisteet eli ”käsikauppalääkkeet” ovat olleet alun perin saatavissa vain reseptillä, mutta ne on myöhemmin todettu turvallisiksi myös itsehoidossa.

– Monesti on kyse eri annostuksesta, eli samaa lääkettä myydään edelleen myös reseptillä. Joka tapauksessa ohjeiden noudattaminen on tärkeää, oli kyse resepti- tai itsehoitolääkkeestä, korostaa Jokioisten apteekin apteekkari Janne Mikkola.

Parasetamoli on esimerkki oikean annostelun tärkeydestä: liian suuri määrä voi aiheuttaa vakavan maksavaurion. Riski riippuu muun muassa maksan kunnosta sekä ravitsemuksesta ja alkoholin käytöstä.

– Toisaalta liian pieneenkään annosteluun ei ole syytä. Esimerkiksi kivunlievitykseen on järkevää ottaa sen verran lääkettä, että kipu pysyy kurissa, kunhan sallittua määrää ei ylitetä. Moni pelkää, että keho tottuu kipulääkkeeseen, mutta tätä vaaraa ei itsehoidon kipulääkkeissä ole. Jos kipu ei hellitä, pitää mennä lääkäriin, Mikkola korostaa.

Itsehoidossa kipulääkkeet on tarkoitettu tilapäiseen, kerrallaan korkeintaan parin viikon käyttöön. Jatkuva ja runsas särkylääkkeen käyttö voi johtaa särkylääkepäänsäryn syntymiseen, joka vaatii oman hoitonsa lääkärin valvonnassa. Myös mahalaukun limakalvo voi vaurioitua.

Lääkekuorma kasvaa helposti

Kaikki lääkkeet ovat haitallisia, jos niitä ottaa liikaa. Haittavaikutusten vaara kasvaa myös, jos samaan aikaan käytetään useita eri itsehoitolääkkeitä ja lisäksi reseptilääkkeitä, luontais- ja rohdostuotteita sekä ravintolisiä.

– On tärkeää huomioida, ettei saa samaa lääkeainetta kahdesta eri valmisteesta. Esimerkiksi parasetamolia voi saada sekä reseptillä määrätystä yhdistelmäkipulääkkeestä että itsehoitolääkkeestä. Tämä voi olla maksalle vaarallista. Myös flunssalääkkeet sisältävät kipulääkettä, joten kipu- ja flunssalääkkeitäkään ei pitäisi käyttää samanaikaisesti.

Verenohennuslääke varfariinia (kauppanimi Marevan) käyttää Suomessa noin 120 000 ihmistä, ja sillä voi olla vakavia yhteisvaikutuksia monien muiden lääkkeiden, esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden kanssa.

– Potilaita neuvotaan Marevan-hoidon yhteydessä lääkitykseen liittyvistä riskeistä, ja useimmat ovatkin niistä hyvin selvillä. Apteekissa saatetaan tarkistaa flunssalääkettä ostavalta asiakkaalta varmuuden vuoksi, onko hänellä Marevan-lääkitys, Mikkola mainitsee.

Apteekissa on paljon tietoa lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutuksista. Sieltä kannattaa aina varmistaa itsehoitolääkkeen sopivuus muun lääkityksen kanssa.

– Apteekki saattaa ottaa yhteyttä lääkäriin ja mainita asiakkaalle kirjoitettujen reseptilääkkeiden yhteisvaikutusriskistä. Tilalle voi löytyä jokin toinen valmiste. Joissakin tapauksissa yhteisvaikutusriski voidaan välttää ajoittamalla lääkkeiden otto eri aikaan.

Pitkäaikaissairauksien hoidossa on paljon valmisteita, joiden yhteisvaikutusriskit vaativat tarkkuutta. Näitä ovat muiden muassa useat epilepsia-, osteoporoosi-, sydän- ja verisuoni-, nesteenpoisto-, psykoosi, masennus-, dementia-, diabetes- ja Parkinsonin taudin lääkkeet.

On tärkeää, että lääkärillä ovat tiedossa kaikki muut käytössä olevat resepti- ja itsehoitolääkkeet sekä rohdosvalmisteet ja ravintolisät.

Vesilasillinen paras kyytipoika

Elintarvikkeissa ja rohdosvalmisteissa on tuotteita, joita ei pidä nauttia samaan aikaan lääkkeiden kanssa. Ne voivat heikentää tai vahvistaa lääkkeiden vaikutuksia ja muuttaa niiden imeytymistä ja toimintaa elimistössä. Tällaisia ovat etenkin greippi ja greippimehu, maitotuotteet sekä mäkikuisma.

– Helpointa on muistaa, että suun kautta otettavat lääkkeet nautitaan aina vesilasillisen kera, Mikkola tiivistää.

Itsehoitolääkkeistä erityisesti tulehduskipu- ja vatsalääkkeillä sekä kivennäisaineilla, kuten kalsiumilla ja raudalla, voi olla yhteisvaikutusriski muiden lääkkeiden kanssa.

Esimerkiksi tulehduskipulääkkeet lisäävät veren hyytymistä ehkäiseviin lääkkeisiin liittyvää verenvuotoriskiä, koska myös ne heikentävät veren hyytymistä.

– Tulehduskipulääkkeiden aiheuttaman mahaärsytyksen vuoksi etenkin mahaverenvuodon riski kasvaa yhteiskäytössä. Jos taas verenpainelääkitys ei tunnu tehoavan, voi syy löytyä liian tiheästä tulehduskipulääkkeen käytöstä.

Kalsium-, magnesium-, sinkki- ja rautavalmisteet sekä vatsalääkkeistä niin sanotut antasidit voivat puolestaan muuttaa joidenkin lääkeaineiden imeytymistä. Tällöin valmisteiden ottamisen välillä täytyy olla useiden tuntien väli.

Lääkkeen pakkausselosteessa on tietoa muun muassa yhteis- ja haittavaikutuksista. Selostetta on kuitenkin maallikon usein vaikea tulkita. Apteekista itsehoitolääkettä hankittaessa kannattaakin aina kertoa muista käytössä olevista lääkkeistä.

Mikkola korostaa, että kaikkiaan itsehoitolääkkeiden käyttö on turvallista. Vakavat haitat ja yhteisvaikutukset ovat suhteellisen harvinaisia, kun ottaa huomioon, miten paljon näitä lääkkeitä käytetään.

– On kuitenkin muistettava, että pitkäaikaisessa käytössä riskit kasvavat, kuten kipulääkkeiden yhteisvaikutusriski muiden lääkkeiden kanssa, tai niiden aiheuttamat maha-suolikanavan verenvuodot etenkin ikäihmisillä.

Lääke oikeaan vaivaan

Useimmat käyttävät lääkkeitä pakkausselosteen tai lääkärin ohjeen mukaan, mutta myös vaikkapa naapurin neuvoja ja kokemuksia kuunnellaan. Mikkolan mukaan tässä piilee isoja sudenkuoppia. Jos jokin lääke on naapurin miehellä toiminut hyvin, se ei tarkoita, että se sopii omaan vaivaan tai käytettäväksi yhdessä omien lääkkeiden kanssa.

– Eräs asiakas oli kuullut tuttavalta, että pieni annos aspiriinia auttaa jalkojen verenkiertoon. Asiakas oli Marevan-potilas, jolle aspiriini olisi aiheuttanut hyvin vakavan verenvuotoriskin, Mikkola varoittaa.

Toiselle määrättyjä reseptilääkkeitä ei myöskään saa syödä omin päin. Lääkäri määrää reseptilääkkeen tapauskohtaisesti kullekin potilaalle.

Myös itsehoitolääkkeiden käytössä korostuu, että lääkettä tulee käyttää oikeaan vaivaan. Kipulääkettä saatetaan virheellisesti käyttää uniongelmiin, aspiriinia mahakipuun tai ruoansulatuksen edistämiseen, jalkasienivoidetta kynsisienen hoitoon, kortisonia kaikkiin ihovaivoihin, hiivatulehduslääkettä emättimen kuivuuteen…

On myös tuotteita, joita on perinteisesti käytetty johonkin tarkoitukseen, joka nykytiedon mukaan ei ole perusteltua. Tästä on esimerkkinä lääkehiili, jota ”vanha kansa” käytti monenlaisiin mahavaivoihin. Koska se vaikuttaa muiden lääkkeiden imeytymiseen, sitä suositellaan nykyään lähinnä myrkytysten ensiavuksi, eikä kaikissa tapauksissa silloinkaan.

Ajoissa lääkäriin

Yksi erehdys on käyttää jatkuvasti lääkettä, joka on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön. Nuhasumutteiden, ummetus- ja närästys- sekä tulehduskipulääkkeiden käytöstä löytyy esimerkkejä.

Lääkkeen haittavaikutukset voivat korostua pidemmässä käytössä, tai taustalla oleva sairaus jää tarkemmin selvittämättä. Esimerkiksi eräät itsehoitolääkkeinä myytävät nuhasumutteet alkavat toista viikkoa jatkuvassa käytössä turvottaa nenän limakalvoja.

– Hyvä yleissääntö on näissä ja muissa itsehoitolääkkeissä, että ellei vaiva itsehoidolla ala parantua noin viikossa tai peräti pahenee, on viisainta lähteä lääkäriin, Janne Mikkola neuvoo.

Lisää tietoa

Moni käyttää lääkkeitä toisin kuin pitäisi:

1. samaa vaikuttavaa ainetta tai samalla tavalla vaikuttavia aineita käytetään päällekkäin
2. lääkettä käytetään eri vaivaan kuin mihin se on tarkoitettu
3. lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitettua valmistetta käytetään jatkuvasti
4. uskotaan, että mitä suurempi milli-grammamäärä, sitä tehokkaampi
5. lääkelääkettä ei uskalleta ottaa riittävän usein tai riittävää annosta
6. itsehoitolääkkeitä ei pidetä tehokkaina eikä niillä uskota olevan haittavaikutuksia
7. tuttavan suosittelemaa lääkettä pidetään itselle sopivana riippumatta todellisesta käyttötarkoituksesta tai -tarpeesta