‹ Takaisin

Mielessä  |  10.09.2021   |  ANNE VENTELÄ   |  ANNA-KAISA JORMANAINEN

Reagoi uupumukseen ajoissa

Jos uupumus ilmoittelee itsestään, kannattaa kuunnella ja tehdä korjausliikkeitä. Uupumisesta toipuminen on pitkä prosessi – mutta siinäkin onnistuu kyllä.

Rankkaa väsymystä, suorituskeskeisyyttä, keskittymisvaikeuksia. Unettomuutta, rytmihäiriöitä, toistuvia ja pitkittyneitä flunssia. Tätä kaikkea uupumus voi tarkoittaa.

Usein uupumuksen ensimmäinen merkki on väsymys. Hiljalleen tekeminen muuttuu suorittamiseksi, motivaatio hiipuu ja luovuus kuihtuu. Kun taukoamaton stressi pitää ihmisen äärirajoillaan, alkaa mieli lopulta sakata ja keho reistailla.

Uupumus kehittyy pitkän ajan kuluessa, ja myös siitä toipuminen on hidas prosessi. Seurantatutkimuksissa merkkejä uupumuksesta on nähty jopa kahdeksan vuotta myöhemmin, kertoo työpsykologi ja psykoterapeutti Liisa ­Uusitalo-Arola. Hän on kirjoittanut aihetta käsittelevän Uuvuksissa-kirjan ja vaivan omahoitoon keskittyvän Uuvuksissa Työkirjan.

– Uupumus on hirveän pitkä tarina, kun se etenee tarpeeksi pitkälle, Uusitalo-Arola sanoo.

Silti uupumus on myös epämääräinen vaiva. Sille ei ole Suomessa diagnoosia eikä virallista hoitosuositusta. Siksi se ei riitä sairausloman syyksi, eikä suomalaisten uupumuksesta ole suoria tilastoja.

Uupumus ei ole vain työelämän ongelma

Suomalainen keskustelu uupumuksesta on pitkälti puhetta työuupumuksesta – ja se onkin valtavan yleinen vaiva. Liki joka neljäs suomalainen kärsii uupumusoireista kuukausittain. Nykymuotoinen työ edellyttää jatkuvaa uuden oppimista, itseohjautuvuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Nämä eivät ole kaikkien vahvuuksia. Lisäksi työelämän epävarmuus ja jatkuva muutos ovat monelle kuormittavia.

Kun uupumus määritellään työperäiseksi, halutaan Uusitalo-Arolan mukaan sanoa, että uupumus ei ole yksilön, vaan työelämän ongelma. Tähän liittyy kuitenkin ristiriita.

– Uupunut ihminen tarvitsee diagnoosin, että pääsisi sairauslomalle. Tällöin paperiin merkitään yleensä masennus tai ahdistuneisuushäiriö, jolloin kytkentä työpaikan tilanteeseen katoaa.

Pohjimmiltaan uupumus linkittyy pitkittyneeseen stressiin ja ylikuormitukseen. Näitä aiheuttavat työn lisäksi muutkin asiat. Lapsiperhearki, pitkäaikaissairaudet, opiskelu, ihmissuhteiden haasteet. Uusitalo-Arolan mukaan erityisesti nuorilla naisilla on riski uupua, ja korona-aikana myös nuoret ovat olleet kovilla.

– Se, että ihminen uupuu, on lumipalloilmiö. Lumipallo voi lähteä liikkeelle erilaisista syistä.

Uusitalo-Arolan mukaan myös yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, lähteekö uupumuksen kierre ylipäätään liikkeelle. Jos ihminen on joustamattomalla tavalla tunnollinen eikä pysty laskemaan rimaansa silloin, kun olisi pakko, on hän altis kuormittumaan.

– Samoin käy, jos on kova keräämään toisten murheita oman nahkansa alle.

Kuitenkin ympäristöllä on suuri vaikutus, Uusitalo-Arola muistuttaa.

– Kannetaanko haasteet työpaikalla yhdessä? Toimiiko systeemi niin, että yksilö saa tarvitessaan tukea?

Uupumuksen ehkäisyyn tarvitaan joustavaa tasapainoa

Uusitalo-Arolan mukaan uupumuksen aiheuttamat muutokset esimerkiksi stressiherkkyydessä, muistissa tai keskittymiskyvyssä eivät välttämättä koskaan palaudu kokonaan. Siksi sen ennaltaehkäisyyn tulee panostaa. Tähän Uusitalo-Arola esittelee työkirjassaan henkisen suorituskyvyn kolme tukipilaria.

Ensinnäkin tarvitsemme merkityksellisyyden kokemuksia. Niistä saamme positiivista energiaa ja voimaa vaikeidenkin hetkien varalle. Toiseksi tarvitaan joustavuutta, jotta osaamme arvioida kykymme ja voimavaramme eri tilanteissa oikein. Kolmantena tulee taito tehdä tarvittavia muutoksia.

Näistä tukipilareista Uusitalo-Arolan mukaan rakentuu joustavan tasapainon tila, jossa pystymme sopeuttamaan omaa toimintaamme haastavissa tilanteissa niin, ettemme kuormitu liiaksi.

Toki tämä on helpompaa, jos elämässä ylipäätään on ennakoitavuutta ja hallittavuutta. Aina sitä ei ole.

Erityisesti nuorilla naisilla on riski uupua. Työn ohella lapsiperhearki, pitkäaikaissairaudet, opiskelu ja ihmissuhteiden haasteet aiheuttavat ylikuormitusta ja stressiä. (Kuva Ingimage)

Palautuvatko keho ja mieli stressistä?

Kun puhutaan uupumuksesta, on puhuttava myös koronapandemiasta. Se herättää uupumuksen kontekstissa suuria kysymyksiä, sanoo Uusitalo-Arola.

Toisille korona-aika on ollut suhteellisen helppoa: esimerkiksi etätyöt ovat voineet keventää omaa arkea merkittävästi. Toisaalta pandemia on voinut tarkoittaa uuvuttavaa sosiaalista eristäytymistä ja isojakin vastoinkäymisiä. Reiluun vuoteen on kuulunut monta vaihetta, joissa toivo on kasvanut ja sitten taas korvautunut epävarmuudella ja uusilla pettymyksillä.

– Emme ole oikein missään vaiheessa päässeet rentoutumaan.

Keskeinen kysymys liittyy niin sanotun allostaattisen kuorman kertymiseen ja tästä palautumiseen.

Elimistömme pyrkii aina sopeuttamaan toimintojaan niin, että pystyy käsittelemään kohtaamansa stressin. Kun stressitaso kasvaa, elimistön perusviritys muuttuu. Jos vaatimukset ovat jatkuvasti tavallista korkeammalla, totumme hiljalleen tähän ja alamme pitää epänormaalia tilaa normaalina. Sitä ei tiedetä, miten tästä palaudutaan.

– Omien havaintojeni mukaan näyttää siltä, että ihminen palautuu tutuksi itsekseen pitkän ajan kuluessa. Mutta on mahdoton sanoa, miten mieli sopeutuu stressiin tai mitä kaikkea pitkäaikainen stressiylikuorma saa aikaan elimistön säätelyjärjestelmissä. Myös genetiikka vaikuttaa.

Siksi on mahdoton sanoa, miten asiat menevät aina ja kaikissa tapauksissa. Kuitenkin yksi on selvää: uupumuksesta ei toivu niin kuin sankaritarinoissa, joissa pari kuukautta burn­outin jälkeen valloitetaan taas uusia vuorenhuippuja, kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti.

Uupumuksen jälkeen uusi arki

Alkuun uupunut ihminen tarvitsee lepoa. Uusitalo-Arola peräänkuuluttaa rytmiä, säännönmukaisuutta ja selkeitä lepopäiviä. Nykykulttuuri, joka ei pysähdy eikä nuku, ei ole meille hyväksi.

Siksi Uusitalo-Arola painottaa unen merkitystä. Usein uupumukseen liittyy univaikeuksia, ja toipumisen kannalta juuri lepo merkitsee paljon.

– Uupunut ihminen menee helposti ylikierroksille tai lamaantuu alikierroksille. Ihmisen pitää oppia palauttamaan itsensä keskialueille. Se on ainoa alue, jossa ihminen pystyy sekä ajattelemaan selkeästi että ymmärtämään tunteitaan ja toimimaan niiden pohjalta.

– Kun levon kautta saa ajattelukykynsä takaisin, pitää katsoa, mikä elämässä mättää. Sitten pitää uskaltaa tehdä muutoksia.

Uusitalo-Arolan mukaan uupumuksesta toipuminen on harvoin paluuta vanhaan. Tämä voi kuulostaa pelottavalta, mutta juuri näinhän sen pitää ollakin. Uupumus hellittää vain, jos tietyt asiat olosuhteissa, omassa ajattelussa ja toiminnassa muuttuvat.

Siksi Uusitalo-Arola näkee uupumuksessa myös mahdollisuuden. Se voi olla reitti entistä tyydyttävämpään ja rehellisempään elämään.

Asiantuntija työpsykologi, psykoterapeutti Liisa Uusitalo-Arola

Mistä apua, kun jaksaminen huolettaa?

• Jos uupumus johtuu työstä, puhu esimiehellesi. Pyydä työterveyshuollon edustaja mukaan keskusteluun.
• Nuoret ja opiskelijat voivat hakea apua opiskelijaterveydenhuollosta, korkeakouluopiskelijat YTHS:ltä.
• Jos kuormitus liittyy lapsiperhearkeen, voi tilannetta selvitellä neuvolan ja perheneuvolan kautta.
• Perusterveydenhuollossa on hyvä käydä perusteellinen keskustelu omista oireista ja jaksamattomuuden syistä ja taustoista.
• Tee uupumuksen oirekysely osoitteessa mielenterveystalo.fi/keds. Mielenterveystalo on sote-alan ammattilaisten kehittämä valtakunnallinen nettipalvelu, jossa on myös uupumuksen omahoito-ohjelma.