Mielessä | 19.12.2024 | ESSI VAN DER PLOEG | ISTOCK
Näin autat ahdistunutta nuorta
Huoli oman lapsen ahdistuneisuudesta on iso, ja vanhempi voi potea syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Miten auttaa ahdistunutta nuorta olemalla turvallinen ja lähestyttävä aikuinen?
Nuorten ahdistuneisuudesta kertovat luvut ovat varsin synkeitä. Eri arvioiden mukaan 4–11 prosenttia nuorista potee ahdistuneisuutta. Ahdistuneisuus on tavallisempaa tytöillä.
Psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Katri Laine Terveystalosta huomauttaa, että ahdistuneisuus ei ole yhtenäinen kimppu mielenterveyden ongelmia.
– Osalla nuorista ahdistuneisuus näkyy erilaisten diagnoosien kautta katsottuna sosiaalisten tilanteiden pelkona, osalla paniikkihäiriönä. Joillakin kyse on traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Syitä nuoren ahdistukseen on niin ikään monia. Yksinäisyys, koulukiusaaminen ja ryhmän ulkopuolelle jättäminen aiheuttavat herkästi ahdistuneisuutta, samoin sosiaalisen median tuottamat ulkonäköpaineet etenkin tytöillä.
– Ryhmäpaine olla tietynlainen ja se, että jos ei tähän muottiin yllä, voi ahdistaa niin tyttöjä kuin poikiakin. Nuoret ovat näille paineille erityisen alttiita, kun oma identiteetti on epävarma ja häilyvä. On silti hyvä muistaa, että ahdistus on myös tavallinen osa nuoren kehitystä ja teini-ikää.
Ole saatavilla nuorelle
Vanhemmilla on iso hätä lapsensa pahoinvoinnista. Useimmat vanhemmat olisivat valmiita tekemään melkeinpä mitä tahansa helpottaakseen lapsensa ahdistusta.
Miten vanhemman kannattaa suhtautua nuoren ahdistuneisuuteen – etenkin, jos lapsi ei herkästi omista asioistaan puhu?
– Tärkeintä on olla saatavilla ja pyrkiä viettämään nuoren kanssa aikaa. Saatavilla olo on ihan tavallisen arjen viettämistä. Nuorta voi houkutella vaikkapa tekemään yhdessä ruokaa, pyytää iltalenkille kävelyttämään perheen koiraa tai viettämään yhteistä leffailtaa.
Luontevan yhdessäolon lomassa vanhemman on lupa kysyä lapseltaan, miten tämä voi.
– Nuorelle voi todeta lempeästi ja neutraalisti, että ”mä huomaan, että sua vaivaa jokin ja että sä olet alamaissa”. Nuorelle kannattaa ilmaista suoraan se, että hän on sinulle tärkeä ja rakas ja että olet hänestä huolissasi. Voit myös kysyä, haluaako hän puhua.
Älä tivaa äläkä painosta
Ahdistunut nuori tapaa vetäytyä, eivätkä omat vanhemmat ole monestikaan se taho, jolle nuori haluaisi puhua tuntemuksistaan. Vanhemman kannattaa antaa nuorelle liikkumatilaa.
– Vaitonaiseltakin nuorelta voi toki välillä kysyä, miten menee ja kertoa, että on edelleen kuulolla, jos nuori haluaa jutella. Vältä kuitenkin tivaamista ja painostamista, samoin kuin oman, valtaisen huolen purskauttamista nuoren päälle.
– Vanhemman hätääntymisestä ja paniikista ei ole ahdistuneelle nuorelle mitään hyötyä, päinvastoin se voi lisätä nuoren tunnekuormaa entisestään. Silloin nuori sulkeutuu kuoreensa yhä tiukemmin, Laine sanoo.
Myöskään suuttumisesta ei ole apua. Vanhemman kannattaa muistaa, että nuorella on oikeus tunteisiinsa, eikä niitä pidä kaivella päällekäyvästi ja aggressiivisesti. Nuoren syyttelykin on turhaa.
– Vaikka miten haluaisi purkaa lapselleen omaa hätäänsä ja painostaa tätä puhumaan, maltti on valttia. Huolestuneisuuttaan voi koettaa suitsia esimerkiksi muistelemalla omaa nuoruuttaan: Enkö vain itsekin ollut välillä ahdistunut ja olisinko silloin halunnut, että omat vanhempani olisivat vaatineet minua avautumaan – tuskinpa.
Päästä irti itsesyytöksistä
Vanhemman lapsestaan kokema huoli voi yltyä syvältä viiltäväksi tuskaksi, joka johtaa lopulta murehtimisen noidankehään. Uni katkeilee, keskittyminen takkuaa ja ajatuksiin ei kenties mahdu kuin yksi ja sama ajatus: Miten lapseni käy?
Itsesyytökset vaivaavat: Onko tämä minun vikani? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Entä, jos en voi auttaa lastani?
Laineen mukaan omaa mieltään kannattaa pyrkiä rauhoittelemaan.
– Itselleen voi puhua järjen sanoja. Omaa toimintaansa on toki hyvä pohtia, mutta on syytä pitää mielessä, että nuoren elämään liittyy jo paljon muitakin ihmissuhteita kuin oma perhe. Turhasta itsensä syyllistämisestä ole hyötyä aikuiselle, saati nuorelle. Sen sijaan vanhempi voi koettaa etsiä keinoja, joilla oma mielentila tyyntyisi.
Vanhemman ei pidä jäädä huolineen yksin. Puolison kanssa kannattaa puhua, samoin luotetun ystävän.
– Ellei lähellä ole toista aikuista, voi käydä juttelemassa esimerkiksi oman terveysaseman tai työterveyshuollon psykiatriselle sairaanhoitajalle tai psykologille. Jos rahavarat antavat myöten, jo kerran tai parin käynnistä yksityisenpsykoterapeutin vastaanotolla on apua.
– Silloin vanhemman huolet ottaa vastaan ammattilainen, joka ei säikähdä eikä kavahda niitä. Psykoterapeutin luota voi saada perspektiiviä perhearkea kuormittavaan tilanteeseen, eväitä kohdata ahdistunut nuori sekä vinkkejä siihen, millaisesta avusta nuori parhaiten hyötyisi.
Yhdessä päin ahdistusta
Ahdistuksestaan avautuvaa nuorta voi auttaa olemalla hänelle turvallinen aikuinen. Vanhempi ja nuori voivat esimerkiksi pohtia, olisiko keinoja, joilla ahdistavaa olotilaa voisi lieventää tässä ja nyt.
Olisiko nuorelle hyötyä esimerkiksi siitä, jos hän sanoittaisi vanhemmilleen, miltä ahdistus juuri tällä hetkellä tuntuu? Nuorelle on myös hyvä viestittää, että vaikka hänellä olisi juuri nyt ikävä olo, tuntemukset voi ottaa vastaan ja hyväksyä sellaisina kuin ne ovat.
Aikuinen ja lapsi voivat pitää yhteisen huolihetken. Tuona aikana heillä on lupa velloa mielin määrin ikävissä asioissa, mutta samalla voi pohtia, voisiko ahdistusta aiheuttaville asioille tehdä jotakin. Ratkaisuehdotuksia voi panna paperille.
Vanhemman on hyvä viestiä nuorelle, että toivoa on. Ahdistuneisuus ei kestä ikuisesti. Pian voi olla paljon parempi olo.
Mistä ammattiapua nuorelle?
Ahdistunutta nuorta voi olla tarpeen auttaa ohjaamalla hänet ammattiavun piiriin. Koulussa nuori voi käydä puhumassa kouluterveydenhoitajalle, -psykologille tai koulukuraattorille. Myös julkisen terveydenhuollon puolelta ja tai yksityisiltä nuorisopsykoterapeuteilta voi etsiä apua.
– Mielenterveyden ammattilaisten tarjoamaa apua ei kannata pelätä eikä väheksyä. Jos käy juttelemassa muutaman kerran terapeutin luona, se ei tarkoita sitä, että nuoren ahdistuneisuudesta pitäisi tehdä tietokantoihin jäävä diagnoosi tai että käynnit johtaisivat jonkinlaiseen pitkään terapiaprosessiin.
– Mutta kun nuoresta on huolta, on parempi hakea apua matalalla kynnyksellä kuin antaa tilanteen jatkua liian pitkään.
Myös kolmannelta sektorilta voi etsiä tukea. Suurin osa järjestöjen antamasta avusta on verkossa tai puhelimessa tarjottavaa keskusteluapua, mutta sellainen voi olla nuorelle tärkeä askel mielialan kohentumisen tiellä. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Sekasin-chat sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin.
Asiantuntijana psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Katri Laine, Terveystalo. Lähteenä myös mieli.fi-sivusto.
Julkaistu Terveydeksi! 4/2024
