Sivusto
Lääkehaku
Apteekkihaku
Mielessä | 14.07.2022 | ESSI KÄHKÖNEN | ISTOCKPHOTO
Hälyisä ympäristö vie keskittymiskyvyn tai ravintolan tuoksuista tulee mieleen biojäteastia. Aistitiedon käsittelyn ongelmat voivat tehdä arjesta jopa sietämättömän. Mutta voiko ärsyketulvalle tehdä jotakin?
Kun aivot saavat runsaasti erilaisia aistiärsykkeitä, ne eivät välttämättä aina pysy mukana. Silloin puhutaan aistitiedon säätelyn vaikeudesta – arkikielellä aistiyliherkkyydestä.
– Jos aivot eivät pysty riittävän hyvin käsittelemään sitä valtavaa määrää tietoa ja ärsykkeitä, jota ympäristöstä tulvii, tämä voi näkyä ihmisen toiminnassa ja käyttäytymisessä. Henkilö voi olla esimerkiksi yli- tai alivireinen, ja aistitiedon säätelyn vaikeutta poteva kuormittuu helposti, kertoo kasvatustieteidentohtori, erityispedagogi Erja Sandberg.
Siinä vaiheessa, kun ihminen kuormittuu, se näkyy stressaantuneisuutena.
– Monella on vaikeuksia keskittyä, jotkut reagoivat tunteella eteen tuleviin tilanteisiin. Aisti-yliherkkyys vaikuttaa usein myös sosiaalisiin suhteisiin eli laajalti koko ihmisen elämään. Toimintakyvyn aleneminen on aistitiedon säätelyn ongelmissa ihan todellinen juttu, Stenberg muistuttaa.
Vaikeudet aistitiedon käsittelyssä voivat läpäistä aisteista aivan jokaisen: haju-, maku-, näkö-, kuulo-, tunto- ja tasapainoaistinkin. Tutkijat jakavat aistitiedon käsittelyn vaikeudet tavallisesti kolmeen eri alaluokkaan. Ne ovat aliherkkyys, yliherkkyys ja aistihakuisuus. Aliherkkä ei esimerkiksi tiedosta kunnolla kipua tai lämpötilaa tai hän saattaa jättää huomioimatta ääniä tai hajuja. Yliherkkä puolestaan ärsyyntyy vaikkapa kovista äänistä tai kirkkaista valoista ja kokee ne hyvin epämiellyttävinä.
– Toisaalta joku voi hakeutua eri aistimusten pariin saadakseen aistiärsykkeistä mahdollisimman voimakkaan elämyksen, Sandberg kertoo.
Millaisissa tilanteissa aistitiedosta voi tulla kuormittava tekijä? Otetaan esimerkiksi aistiyliherkkyys äänille.
– Hyvin tyypillinen on sellainen tilanne, jossa työpaikan avokonttorin äänet alkavat häiritä vakavasti. Äänille yliherkkä voi jo alkujaan kokea vaimeammatkin äänet muita kovempana, mutta kun äänivyöry kasvaa ja desibelit kohoavat, kuormittuneisuus ja stressi alkavat yliherkällä kasvaa.
Ääniyliherkkä alkaa menettää työtehoaan ja hänen voi olla vaikea keskittyä tehtäviinsä. Ryhmässä toimiminen usein vaikeutuu. Mitä enemmän tila kaikuu, sitä häiritsevämmäksi äänet käyvät.
– Tavallinen reaktio on vetäytyä. Tämä näkyy myös esimerkiksi silloin, jos hajuaisti on herkistynyt. Normituoksutkin voivat tehdä pahaa, ja henkilö hakeutuu pois tilanteista, joissa tuoksuu. Hän ei esimerkiksi mene työkavereiden kanssa työpaikan ruokalaan syömään, sillä yliherkästä ruoka haisee epämiellyttävältä, jopa pistävältä.
Aistitiedon säätelyn vaikeutta on tutkittu pääasiassa lapsilla. Se johtuu siitä, että käytännön kuntoutustoimet ja terapiat on kohdistettu heille. Ongelmat aistitiedon säätelyssä eivät voi putkahtaa esiin vasta aikuisuudessa.
– Vaikka säätelyn ongelmien tarkkaa syntysyytä ei tunnetakaan, tiedetään, että vaikeudet saavat alkunsa sikiönkehitysvaiheessa silloin, kun hermosto kehittyy. Tutkijat epäilevät, että perimällä on tässä osuutensa, myöhemmin siihen vaikuttavat myös ympäristötekijät, Sandberg toteaa.
Miten vaikeaksi aistitiedon säätelyn ongelmat kehittyvät, johtuvat toisin sanoen myös siitä, millaisissa oloissa lapsi elää ja mitä valintoja perheen arjessa tehdään.
– Lääketieteessä ei ole diagnoosia aistitiedon säätelyn vaikeuksille – kyseessä on ennemminkin ominaisuus. Se tunnistetaan yleensä jonkun muun oireyhtymän ohessa, tavallisesti osana aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä ADHD:tä tai autismikirjoa.
Yksinkin aistisäätelyn pulmat voivat esiintyä. Tutkijat arvelevat, että sitä esiintyy noin 5–10 prosentilla suomalaisista.
– Sen sijaan henkilöistä, joilla on ADHD, 30–50 prosenttia omaa etenkin aistiyliherkkyyksiä. Autismissa lukema kasvaa 70 prosenttiin.
Aistiyliherkkyys ei suinkaan aina rajoita elämää. Sandberg on tavannut esimerkiksi muusikoita, jotka ovat valjastaneet ääniyliherkkyytensä vahvuudekseen ja hyödyntäneet sitä muun muassa kouluttamalla toisia.
– Lasten nepsy- eli neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa aistitiedon säätelyn vaikeudet otetaan jo varhain osaksi kuntoutusta. Lasten ja nuorten on tärkeää tiedostaa, että aistien käsittelynvaikeudet otetaan alun alkaenkin vakavasti ja että niihin voi saada apua.
Sandberg jaksaa muistuttaa kuntoutettavia nuoria aina siitä, että kolikolla on tässäkin asiassa kaksi puolta: ominaisuus, joka nyt tuntuu nuoresta pelkästään ikävältä, voi kasvaa joksikin, josta voi olla jopa hyötyä.
– Usein mietimme kuntoutettavieni kanssa sitä, voisiko herkkyys poikia tulevaisuudessa ammatin.
Tarkasta haju- ja makuaistista on hyötyä esimerkiksi, jos työskentelee elintarviketeollisuudessa tai kokin ammatissa.
Mutta mitä tehdä, jos aistiärsykkeet muodostavat arkeen harmillisen, alati läsnä olevan kiusan?
– On turha kieltää, etteivätkö useimmat aistiyliherkät kokisi päälle vyöryvän aistitulvan ikäväksi, jopa sietämättömältä tuntuvaksi ongelmaksi. Ärsykkeiden määrää voi toki koettaa vältellä, mutta aina se ei onnistu. Tärkeää on jaksaa etsiä keinoja, joilla pärjäisi hankalissa tilanteissa.
Yksi tapa on ennakoida.
– Jos ongelmana on vaikkapa tuoksuyliherkkyys ja ruokalaan meno ahdistaa, voi ottaa omat eväät mukaan. Tai jos työkaverin käyttämä hajuvesi ärsyttää, voisi kollegojen kanssa yleisesti sopia siitä, että jokainen jättäisi parfyymit pois. Ylipäätään aistiyliherkkyydestä kannattaa mielestäni puhua.
Toinen keino on harjoitella siedättymistä.
– Kukin voi pohtia, miten altistaisi itsensä ikäville aistiärsykkeille sopivasti – siten, että päivä ei mene kokonaan pilalle. Voiko aistiyliherkkä valita esimerkiksi liikuntapaikan, jossa ärsykettä on tarjolla, mutta josta pääsee vaivatta tai huomiota herättämättä pois?
– Jos liikenteen äänet kiusaavat, yksi tapa on altistaa itsensä niille jonkin aikaa, kunnes kaivaa kassistaan vastamelukuulokkeet.
Palautumisellekin on hyvä miettiä keinot.
– Stressaantuneena ja ärsyyntyneenä unenlaatu voi heikentyä. Siksi rauhoittuminen ja mielekkäiden asioiden tekeminen päivän päätteeksi on tärkeää
Asiantuntijana kasvatustieteiden tohtori, erityispedagogi Erja Sandberg, ES Pedagogica Oy
Julkaistu Terveydeksi! 2/2022