‹ Takaisin

Mielessä  |  31.08.2018

Luonnon taika

Luonnossa mieli lepää ja keho rentoutuu, mutta ulkona liikkumisella on myös muita terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Jos yhteys luontoon on hukassa, sen palauttaminen kannattaa.

Metsä tuoksuu ja tuntuu. Kesän vehreys vaihtuu pikkuhiljaa ruskan väri-ilotteluun, mutta luonnolla on aina aisteille annettavaa. Luonnossa oleilu heijastuu ihmiseen kokonaisvaltaisesti: keho ja mieli elpyvät jopa talven tuiskuissa.

Eko- ja ympäristöpsykologi Kirsi Salonen on havainnut luonnon tervehdyttävän vaikutuksen oman kokemuksensa ja työnsä kautta. Häntä on aina kiinnostanut, miten fyysinen ympäristö vaikuttaa mieleen sekä hyvinvointiin ja myös pahoinvointiin.

Salosen yksi työsarka, ekopsykologia, keskittyy ihmisen ja luonnon väliseen yhteyteen. Monimuotoisen luonnon avulla vaalitaan psyyken hyvinvointia.

Luonnosta terveyttä ja pitkää ikää

Työssään Salonen on vienyt asiakkaitaan ulos luontoon. Hän on huomannut, kuinka masentuneissa ja ahdistuneissa ihmisissä tapahtuu myönteisiä muutoksia.

− Eri teoriat selittävät liian suppeasti luonnon vaikutusta. Lähinnä ne keskittyvät elpymiseen ja palautumiseen, mutta on paljon muutakin. Tutkimusten mukaan ihminen elää pidempään, jos hän on lähellä luontoa. Moniin terveyteen liittyviin psyykkisiin ja somaattisiin sairauksiin luontokokemuksella on parantavaa vaikutusta.

Kun Salosen omassa työssä eko- ja ympäristöpsykologian hyödyntämiseen ei ollut valmista polkua, hän alkoi kehittää luontoon liittyviä menetelmiä. Väitöskirjassaan hän tutkii luonnon hyvinvointivaikutuksia ja luontointerventioita. Interventio on keino vaikuttaa yksilön tai ryhmän käyttäytymiseen tai terveydentilaan.

Moni saa apua mindfulnessista, tietoisuustaidoista. Salonen on jalostanut tekniikasta luontoversion, jossa aistihavaintojen avulla kehomieleen otetaan myös maisema mukaan.

Verenpaine, syke ja stressi laskevat

Luonnon terveysvaikutuksia on todettu useissa tutkimuksissa. Salonen kertoo kyselyin toteutetusta kokeellisesta tutkimuksesta, jossa käytettiin lääketieteellisiä mittareita. Tulosten mukaan luontoympäristö tuottaa enemmän hyvinvointia kuin rakennettu ympäristö.

− Verenpaine, sydämen syke ja stressihormonitaso alenevat. Fysiologiset vaikutukset ilmenevät muutamassa minuutissa. Stressi heijastuu myös psyyken ongelmiin, kuten depressioon ja ahdistuneisuuteen. Jopa yksittäiset metsäkäynnit vähentävät oireita ja kohottavat mielialaa.

Salosen mukaan jo 20 minuutin luonnossa oleskelu kasvattaa elinvoimaisuuden tunnetta. Kognitiiviset vaikutukset, kuten tarkkaavaisuuden palautuminen, ilmenevät alle tunnissa. Vähintään pari tuntia luonnossa viikoittain riittää terveyden vaalimiseen.

− Luonnossa vietetyllä ajalla on merkitystä, mutta tunnetasolla tehon huomaa välittömästi. Tärkeää on tulla tietoiseksi vaikutuksista.

Työteho paranee, työn imu kasvaa

Salonen oli mukana Jyväskylän yliopiston hankkeessa, jossa selvitetään, miten luonto tukee työhyvinvointia. Jo alkuvaiheen kartoittava kyselytutkimus osoitti, että luonnossa oleilu vaikuttaa työhyvinvointiin ja vähentää työuupumusta.

− Säännöllinen, riittävä ulkoilu ei saa olla riippuvaista vuodenajasta eikä säästä. Luonnossa ei vain rentouduta, vaan ihmiset kokevat sen parantavan terveyttään.

Mitä useammin ulkoilee ja mitä kauemmin ulkoilu kestää, sitä paremmaksi tutkitut arvioivat terveytensä ja työn imunsa. Luonnossa liikkumisen kesto vaikutti myös oman työn tuottavuuteen.

− Luonnossa paljon liikkuvat työntekijät ovat tarmokkaampia ja omistautuvat työlleen enemmän. Jos vapaa-ajan lisäksi työaikaan kuuluu ulkoilua luonnossa, työhyvinvointi koetaan parhaimmaksi.

Tutkittu ryhmä sai nimen LuoVi eli luonnosta virtaa. Mielialavaikutuksia tutkittiin ennen viikoittaisia 1,5 tunnin luontokokemuksia ja sen jälkeen. Kontrolliryhmään verrattuna luovilaisten mieliala kohosi merkittävästi ja kielteiset tunteet vähenivät.

Mukana oli myös etäohjattu ryhmä, jota patistettiin luontoon ja jonka ulkoilua seurattiin. Salosen mukaan positiivisia mielialamuutoksia oli yhtä paljon kuin LuoVi-ryhmässä.

Pelot karisevat kaverin kanssa

Salonen on tutkijakollegoidensa kanssa jaotellut luontokokijat elpyjiin, tervehtyviin ja ristiriitaisiin.

− Elpyjät rentoutuvat, rauhoittuvat ja virkistyvät luonnossa. Mielialakin kohoaa. Ulkona säällä kuin säällä liikkuville tervehtyjille luonto on merkittävä osa omaa hyvinvointia ja terveyttä. Ristiriitaisille luontokokemukseen liittyy sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä, jopa pelkoja.

Kumma kyllä, suomalaiset saattavat kokea Salosen mukaan pelkoa ja vierauden tunnetta metsää kohtaan.

− Joku pelkää eksymistä, toinen käärmeitä, kolmas huppu päässä hiippailijaa. Joillakuilla on aina esteitä: ei tule lähdettyä, ei jaksa työpäivän jälkeen ja sohva houkuttaa liiaksi. Heille sopii etäohjaus, jolloin sovitusta ulkoilusta muistutetaan ja esteet karisevat.

Salonen kehottaa pelkääjiä ja estelijöitä lähtemään metsään kaksin tai ryhmässä valoisaan aikaan. Se lisää turvallisuuden tunnetta, eikä anna mielikuvitukselle sijaa. Jos on koko ajan kauhuissaan, hyvinvointi- ja terveyshyödyt jäävät saamatta, vaikka pelko olisi kuinka järjenvastainen.

− Sosiaalisia pelkoja hoidetaan, mutta luontopelkoja ei tunnisteta tai ne jäävät hoitamatta.

Voiko luonnosta nauttia sisällä?

Vaikka luonnon merkitys ymmärrettäisiin, kuormittuneen tai ahdistuneen ihmisen ei tule lähdettyä liikkeelle. Masentunut kaipaa luontoon, mutta hän sulkeutuu sisätiloihin mielenkin käpertyessä sisäänpäin.

− Tällöin tarvitaan apua, tukea ja kanssakulkijaa, joka lähtee mukaan yhteiselle luonto­retkelle. Jos metsä on kaukana, ikkunasta voi näkyä jokin puu tai ainakin horisontti. Sekin voi riittää.

Puistot taas ovat julkisia paikkoja, missä ihmisvilinä voi hiukan häiritä luontokokemusta. Salosen mukaan vapaa ihminen haluaa touhuta sallivassa ympäristössä, hypähdellä ja makoilla mättäillä.

Jos oikeaa luontoa ei ole lähellä, sen voi tuoda sisätiloihin. Keinoina ovat luontoelementit ja -materiaalit sisustuksessa, luontokuva seinällä, äänitetyt linnun äänet ja veden solina. Kyse on kuitenkin eri asiasta kuin moniaistillisesta kokemuksesta oikean luonnon keskellä.

− Jos sauvakävely ei nappaa, kannattaa miettiä, mikä tapa on itselle parhain. Onko se hypistely luonnossa, ruohon nuuhkiminen, lehdissä kahlailu vai kenties piknik luonnonhelmassa. Eräretkeilyssä voi yhdistää luonnon ja liikunnan syksyisessäkin maisemassa.

teksti Tarja Västilä
kuvat iStockphoto
asiantuntijana eko- ja ympäristöpsykologi Kirsi Salonen

Lisää tietoa

Avaa aistit metsässä

Metsäterapiaharjoitus on helppo tapa löytää luontoyhteys ja edistää samalla terveyttään. Oppaana toimii eko- ja ympäristöpsykologi Kirsi Salonen.

• Etsi itsellesi mielipaikka tai -reitti, joka tuntuu maisemassa sinulle sopivalta. Pihakin käy, jos metsää ei ole lähellä.
• Havainnoi ympäristöä kaikin aistein.
• Voit tehdä kokeiluja sen mukaan, mikä tuntuu sopivalta tällä hetkellä.
• Tunnista, miten sinun on hyvä olla: paikalla, liikkeessä, pysähdellen, aistien.
• Tunnista paikka juuri tällä hetkellä. Havainnoi. Luota kokemukseesi.
• Voit jakaa kokemuksesi ystävän tai perheen kanssa. Kutsu heidät kylään mielipaikkaasi. Vierailijat kunnioittavat paikkaasi ja ovat myötätuntoisesti läsnä.
• Myös perhe voi valita yhteisen mielipaikan, jonka jokainen kokee itselleen sopivaksi.

Julkaistu: Terveydeksi! 3/2018