Mielessä | 25.05.2018

Ihanaa lomaa, rakas!

Lomalla jutellaan, harrastetaan seksiä, pidetään yhdessä kivaa. Mutta mitä jos loma alkaa vastoin suunnitelmia kunnon kärhämällä?

Ihan kohta on loma, vihdoinkin! On aikaa nauttia pitkistä, valoisista illoista kumppanin kainalossa, antaa ja saada läheisyyttä ja puhua talvella puhumatta jääneet asiat. Sellainen oli suunnitelma, mutta ensimmäinen lomapäivä alkaa ankeasti riidalla. Ja niin kuin tätä lomaa oli odotettu! Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow ei suunnitelman muutoksesta ylläty.

– Moni lomariita saa alkunsa turhan suurista odotuksista. Kuukauden aikana pitäisi ehtiä tehdä kaikki se, mikä 11 kuukauden aikana on jäänyt tekemättä.

Arjessa on helppo siivota ja siirtää hankalat, suhdetta hiertävät kysymykset maton alle ja paeta pahaa oloa töihin, harrastuksiin, väsymykseen ja kiireeseen. Mutta jos pitkään sysää yhteiset tekemiset, keskustelut, kiistat sekä hellyyden- ja rakkaudenosoitukset sivuun, asiat kasaantuvat ja lomasta tulee takkuinen.

– Lomalla ikävillä asioilla on aikaa ja tilaa nousta pintaan, eikä parisuhteen osapuolista kumpikaan pääse niitä pakoon. Ei ole ihme, että elokuussa jätetään eniten avioerohakemuksia.

Riita voi olla uusi alku

Riidan ei tarvitse pilata lomaa eikä parisuhdetta, eikä riitojen puuttuminen ole merkki onnellisesta parisuhteesta, päinvastoin. Jos parisuhteessa ei koskaan riidellä, kumpikaan tai toinen osapuoli ei uskalla kertoa omia mielipiteitään rehellisesti tai toinen on täysin alistettu. Yksi riita ei riitä korjaamaan vuodessa kasaantuneita murheita, mutta se voi olla alku entistä paremmalle parisuhteelle.

– Jokainen eripura on mahdollisuus opetella tuntemaan itsensä ja kumppani entistä paremmin. Se on mahdollisuus sanoa ja nähdä itsessä ja toisessa se, mikä on meille tärkeää.

Hyvässä suhteessa on niin turvallista, ettei asioista eri mieltä oleminen vahingoita suhdetta. Näin ei tapahdu, kun riidellään yhdestä asiasta kerrallaan, ei vedetä toisen heikkouksia mukaan taistoon eikä kyseenalaisteta toista ihmistä. Siksi riitelyssä tulisi käyttää minä-puhetta.

– On eri asia sanoa, että makkarin repaleiset tapetit ärsyttävät minua kuin haukkua toinen mäntiksi, joka ei saa tälläkään lomalla vaihdettua tapetteja uusiin.

Riidellessä tulisi kertoa aina, miltä eripuraa aiheuttava asia tai tilanne itsestä tuntuu. Vain siten toinen kykenee näkemään, mikä saa kumppanin hikeentymään.

– Pitkässäkään suhteessa velvollisuutemme ei ole oppia tulkitsemaan mykkää. Jos haluaa tulla ymmärretyksi ja rakastetuksi, pitää avata omia aivoituksiaan.

Kun riita on ohi, päälle kilistellään. Asia on paketissa, eikä siihen palata.

– Parisuhderiidassa ihmiset eivät ole voittajia tai häviäjiä. Kun riita on sovittu, parisuhde voittaa. Siksi riitely vaatii kykyä kompromisseihin.

Rakastatko sittenkään?

Vaikka riita näyttäisi syttyvän lomasuunnitelmista – sukulaisvierailuista, remppatarpeista ja vesisateessa tehdyistä huvipuistoreissuista – todellisuudessa takana on suuruusluokaltaan toinen huoli.

– Moni tuttu, ikuinen riidanaihe pitää sisällään ajatuksen omasta kelpaamattomuudesta ja siitä, kuka ja kenen tarpeet ovat tärkeitä. Koska toinen ei lotkauta korvaa pyynnöilleni, hän ei piittaa minusta.

Piittaamattomuus herättää pelkoa, surua ja pettymystä – vihaa ja riitaa nostattavia tunteita. Pelkäämme, ettemme enää saa kumppaniltamme rakkautta tai ole turvallisesti tärkeä osa toisen elämää.

Kiukkureaktion takana olevaa pelkoa on vaikea tunnistaa ja tunnustaa. Esimerkiksi lomalla aina vanhempiensa mökille suuntaava aikuinen voi pelätä oman isänsä ja äitinsä reaktioita, ellei hän tänä vuonna saavukaan paikalle. Tunteen tunnustaminen kumppanille tekee kertojasta inhimillisen, auttaa pääsemään riidan ytimeen ja löytämään siihen ratkaisun. Jotta pattitilanne aukeaisi, toisen on kasvettava aikuiseksi ja sanottava vanhemmilleen ei, tai sitten ratkaisua mietitään rauhassa, yhdessä.

– Loma tulisi käyttää omia, lasten ja puolison tarpeita kuulostellen, ei muiden mielensäpahoittamisista huolehtimalla. Sitä paitsi väsyneinä, omat tarpeet laiminlyöneinä olemme kyläillessämme huonoa seuraa.

Mitä sulle kuuluu?

Muutamat minuutit tavallisessa arjessa, puheyhteyden ylläpito ja aito läsnäolo ovat suhteen onnistumisen kannalta tärkeämpiä kuin kerran vuodessa koittava unelmaloma. Päivittäinen kuulumisten vaihto ja kumppanin silittäminen ohimennen pitävät huolen siitä, etteivät asiat räjähdä lomalla käsiin.

Lomalla voi kuitenkin muistutella itselleen hyvän parisuhteen peruspilareista: itsetuntemuksesta, toiselle puhumisesta ja toisen tarpeiden kuulemisesta – opittavissa olevista asioista.

– Toisen ihmisen rakastaminen on eräänlainen striptease, jossa on kyse rohkeudesta paljastaa oma minuutensa ja kyvystä ottaa paljastunut vastaan – häpeämättä ja nauramatta.

Kun molemmilla on lupa paljastaa toiselle koko tunteidensa kirjo, parin välinen viestintä pehmenee. Itsensä ja toisen tunteminen auttaa ymmärtämään, mikä reaktioiden takana on. Vihainen ihminen voi oikeasti olla surullinen ja kaivata läheisyyttä.

– Hyvässä parisuhteessa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Jos kokee yksinäisyyttä, ei pidä marmattaa vanhoista tapeteista. Ja jos on seksiä vailla, on turha suuttua kumppanin grilli-illoista.

Kun asioista puhutaan suoraan, viileys ja vaitiolo vähenevät ja lämpö ja läheisyys lisääntyvät. Suora puhe ei tarkoita puhetta parisuhteesta ja pohdintoja oman suhteen tilasta.

– Parisuhdepuhe paineistaa ja tuo ihmisille stressin aiheen lisää. Sitä ei tarvita, sillä se ei mittaa rakkautta. Uteliaisuus kumppania ja tämän maailmaa kohtaan mittaa.

Tapa ilmaista rakkautta on ihmisillä erilainen, ja eri asiat saavat ihmiset tuntemaan itsensä rakastetuiksi. Väärinymmärrysten välttämiseksi kannattaa kysyä omalta kumppanilta suoraan, millaisia rakkaudenosoituksia tältä toivoo.

– Muuten voi käydä niin kuin naiselle, joka ahkeroi vuosikaudet kotipihassa haravan varressa osoittaakseen miehelleen rakkauttaan. Oikeasti mies olisi halunnut kuulla naisen sanovan: minä rakastan sinua.

Lisää tietoa

Luettavaa: Marianna Stolbow, Rakastamisen taito. Otava, 2018
Heiskanen, Markova, Salmi, Vaaranen (toim.), Läheinen parisuhde. Duodecim ja Väestöliitto, 2017

Sinun, minun ja meidän loma

Pidä perhepalaveri. Lomalla jokaisen perheenjäsenen tulisi saada tehdä niitä asioita, joista on jäänyt talvella paitsi. Jos perheessä on lapsia, osa lomasta vietetään heidän ehdoillaan.
Päätä lomastasi itse. Epävarma, ulkoa ohjautuva ihminen on näennäisaikuinen, joka tekee asioita ansaitakseen muiden hyväksyntää – ja laiminlyö omat ja rakkaimpiensa tarpeet. Hän ahmii kokemuksia, jotta hänellä olisi työpaikalla loman jälkeen kerrottavaa. Tai sitten hän uurastaa uupumiseen asti sukumökillä, jotta omat tai appivanhemmat eivät loukkaantuisi.
Varaa väljyyttä. Älä lataa tekemistä jokaiselle päivälle, älä edes jokaiselle viikolle. Valtaosa ihmisistä hakee lomalta lepoa. Riittää, että saa aamulla herätä ilman herätyskelloa, eikä tarvitse lähteä minnekään. Toisaalta jos arki ei mahdollista matkustamista, lomamatka voi olla paikallaan.
Jaa loma osiin. Mitä jos ensimmäisen viikon lepäät, toisen teet perheen ja puolison kanssa suunniteltuja asioita ja lopun loman mitä itse lystäät? Jos lomasta uhkaa tulla turhan tiivis, mieti, voisiko osan asioista siirtää tavalliseen viikonloppuun.
Ota omaa aikaa. Koko lomaa ei tarvitse kiehnätä kylki kyljessä. Tuntuu entistäkin ihanammalta palata toisen luokse ravittuna vaikka kielikurssilla, kalastusreissulla tai keramiikkaleirillä. Itsestä huolehtiminen osoittaa rakkautta toiseen.