Mielessä | 14.10.2024 | JAANA TAPIO | ISTOCK
Harrastaja helli aivoja
Harrastaminen tekee hyvää aivoterveydelle. Oli lajisi sitten tanssi, neulominen tai vaikka kuorolaulu, aivojen lempeä haastaminen palauttaa paremmin kuin pelkkä lepo.
Harrastukset ovat leikkikenttä, jossa saa pitää hauskaa. Harrastuksensa saa jokainen valita itse, ja siksi esimerkiksi uuden oppiminen voi olla harrastaessa hauskempaa kuin työssä.
Harrastaminen onkin aktiivista palautumista. Pelkkä kaukosäätimen näpyttely sohvan pohjalta ei riitä palautumiseksi työstä, sillä samaan tapaan kuin lihakset kasvavat käytettäessä, aivoillekin tekee hyvää se, että niitä aika ajoin haastetaan.
– Informaatiotulvasta toipuakseen ei välttämättä ole hyväksi sulkea kaikkia ärsykkeitä pois, vaan voi olla parempi tarjota niille lempeää, itseä kiinnostavaa prosessoitavaa, sanoo aivotutkija Minna Huotilainen.
Harrastukseksi kannattaa Huotilaisen mukaan valita jotakin muuta kuin mitä tekee töissä. Lisäksi on hyvä muistaa, ettei harrastuksissa milloinkaan ei ole liian myöhäistä. Baletin tai viulunsoiton voi onneksi nykyään aloittaa vasta aikuisena!
Tanssi, aivojen superharrastus
Tanssimisessa yhdistyvät musiikki ja liikunta, joiden molempien tiedetään olevan aivoille erityisen hyödyllisiä. Tanssiessa riittää koko ajan uutta opeteltavaa, ja aivomme onkin rakennettu sellaisiksi, että oppimisen ilo on koodattu aivokemiaamme.
Ihmisellä on myös myötäsyntyinen tarve liikkua musiikin rytmissä. Musiikin soidessa aivoissa aktivoituu motorisia alueita, jotka mallintavat liikettä eli suunnittelevat, miten musiikin tahtiin voisi liikkua.
– Pieni vauvakin, joka ei osaa edes seistä ilman tukea, alkaa musiikkia kuullessaan hytkyä, Huotilainen sanoo.
Liikunta puolestaan on kehomme ja aivojemme normaali tasapainotila. Kun päivässä on riittävästi liikettä, elimistömme hermo-välittäjäaineet ovat tasapainossa.
–Liian vähäinen liikkuminen voi näkyä tiettyjen aivoalueidensurkastumisena ja esimerkiksi masennuksena ja ahdistuksena.
Kaiken muun hyvän lisäksi tanssi on sosiaalinen harrastus ja voi tuoda taiteellisen ilmaisun iloa.
Neulominen rauhoittaa ja haastaa
Langan kieputtaminen neuleeksi silmukka silmukalta voi tuntua yhtä meditatiiviselta kuin rukousnauhan hypistely. Neulomisen toistuvilla liikkeillä on rauhoittava vaikutus.
Toisaalta uudet tekniikat tarjoavat aivoille pähkinää purtavaksi ja itse suunnitellut mallit tai väriyhdistelmät saavat luovuuden kukkimaan.
Onnistumisen elämykset kannustavat oppimaan uutta yleisemminkin ja voivat kantautua uutena itseluottamuksena työelämään asti. Jos taas lahjoittaa neulomiaan tuotteita muille, saa palkinnoksi antamisen iloa.
–Neulominen on lisäksi yllättävän sosiaalinen harrastus, koska neulojat seuraavat somessa vaikuttajia ja keskustelevat siellä töistään. Netin kautta voi saada inspiraatiota ja motivaatiota tekemiseen, Huotilainen sanoo.
Ristikot hyväksi muistille
Mikä olikaan Slovenian pääkaupunki? Ristikoita tehdessä joutuu kaivamaan muistista tietoja, ja se on hyvä keino vetreyttää aivoja. Kun saa vihdoin sanat loksahtamaan kohdilleen, tuntee itsensä voittajaksi.
Myös ristikoiden visuaalisuus haastaa ongelmanratkaisutaitoja. Pieniä kuvia tihrustaessa ja niiden symboleita tulkitessa näköjärjestelmä kehittyy.
– Ristikoiden huonona puolena on istuminen. Jos jokin sana ei heti ratkea, kannattaakin nousta hetkeksi kävelemään.
Kuorolaulu voi hidastaa aivojen ikääntymistä
Pelkkä musiikin kuuntelu aktivoi aivoja voimakkaasti. Jos kuitenkin laulat kuorossa, saat musiikin kuuntelun vaikutusten lisäksi paljon muutakin. Kuorolaulajan pitää pysyä tahdissa muiden kanssa, muistaa sanoja ja melodioita, silmäillä nuotteja ja kuoronjohtajaa sekä kuunnella muiden laulua. Tarkkaavaisuus jakautuu moneen eri kohteeseen, mikä on toiminnanohjauksen ja otsalohkon kannalta tärkeää.
– Helsingin yliopistossa julkaistiin hiljattain uusi tutkimus, jonka mukaan kuorolaulua harrastavilla iäkkäillä oli aivoissa verrokkeja paremmat valkean radan aineet, mikä liittyy aivojen viestinvälitykseen. Kuorolaulu voi hidastaa aivojen ikääntymistä.
Myös yhdessä laulamisen sosiaalisuus on tärkeää. Kun lauletaan saman tahtisesti yhteiseen lopputulokseen pyrkien laulukumppanit muuttuvat meille läheisemmiksi kuin muuten tapahtuisi, vaikkei koskaan edes keskusteltaisi mistään erityisen henkilökohtaisesta.
Lukeminen kehittää keskittymiskykyä
Romaanin mittaiseen tarinaan pitää keskittyä, koska lukijan pitää muistaa kirjan aiemmat tapahtumat ja esimerkiksi henkilöhahmojen piirteet. Siksi lukeminen tekee aivoillemme hyvää.
Fyysisen kirjan lukeminen ja äänikirjan kuunteleminen ovat osittain eri asioita. Lukeminen on itseohjautuvaa, kun taas äänikirjaa kuunnellessa pitää sopeutua lukijan ääneen ja lukunopeuteen. Ei ole yhtä helppo selata kirjaa ja vaikkapa palata taaksepäin kuin itse lukiessa.
– Äänikirjan kuuntelija muuttuu yleisöksi, kun taas aktiivisesti lukeva ohjaa toimintaansa, Huotilainen tiivistää.
Kumpikin kirjoista nauttimisen tapa kehittää silti keskittymiskykyä. Huotilainen kehottaakin valitsemaan fyysisen kirjan ja äänikirjan välillä oman elämäntilanteen mukaan. Jos istuu kaiket päivät yksin tietokoneella, voi olla hyväksi saada äänikirjan kuuntelun ohessa ulkoilua. Jos taas säntäilee töissä palaverista toiseen, kannattaa vapaa-ajalla keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Huotilaisen mukaan fiktion ja tietokirjojen välillä ei ole aivohyötyjen kannalta eroa. Jos kuitenkin yleensä lukee aina fiktiota, kannattaa välillä haastaa itseään ja vaihtaa tietokirjoihin ja toisinpäin.
–Vieraiden kielten oppimisen kannalta voi lisäksi olla kiva välillä lukea tai kuunnella vierailla kielillä. Ei tarvitse ymmärtää joka sanaa, koska kokonaisuudessa pysyy usein kärryillä aukoista huolimatta.
Huotilaisen mukaan mikään sääntö ei käske lukemaan tylsältä tuntuvia kirjoja loppuun, vaan kirjoja voi olla kesken useampikin ja niitä voi vaihdella fiiliksen mukaan.
Pelaaminen haastaa taktikoimaan
Minkälaiset kortit vastapuolelta löytyy? Millainen on toisen seuraava siirto ja miten siihen olisi fiksuinta reagoida?
Lautapelaaminen ja korttipelit ovat Huotilaisen mukaan tutkimusten mukaan aivoille hyödyllisiä, koska pelatessa pitää yhtä aikaa hallita monta sääntöä, miettiä omaa strategiaa ja reagoida toisen tekemiseen. Pelaaminen haastaa muistia ja toiminnanohjausta ja voi siten ehkäistä muistisairauksia.
– Tutkimukset on tehty perinteisillä peleillä, jotka ovat myös sosiaalisia. Myös digitaalisilla peleillä on myönteisiä vaikutuksia, mutta toisaalta esimerkiksi koukuttuminen on niiden kielteinen puoli. Ne saattavat myös olla yksinäisempi vaihtoehto kuin perinteiset pelit.
Asiantuntijana aivotutkija Minna Huotilainen, Helsingin yliopisto
Julkaistu Terveydeksi! 3/2024
