‹ Takaisin

Mielessä  |  04.10.2022   |  JAANA KALLIOKOSKI   |  ISTOCKPHOTO

Hälytystilassa

Huoli, ahdistus ja syyllisyys ovat monelle jatkuvia seuralaisia tässä maailmantilanteessa. Kuinka ahdistaviin uutisiin tulisi suhtautua? Mitä saa ja pitäisi tuntea?

Olemme eläneet todella poikkeuksellisia aikoja reilun kahden vuoden ajan. Sotakuvasto on vyörynyt silmiemme eteen kaikissa kanavissa – ensin taisteltiin koronapandemiaa vastaan ja nyt oikeassa sodassa Ukrainassa. Ilmastonmuutos huolettaa, ja maapallon kantokyky on kovilla.

Psykologi Päivi Leppämäen mukaan maailman tilanne aiheuttaa ihmisissä monenlaisia tunteita: huolta, surua, epävarmuutta, vihaa ja turhautumista. Jollakin voi olla vaikeuksia keskittyä arkiseen elämään, toinen saattaa kamppailla syyllisyydentunteen kanssa. Uutisvirran pyörteessä elämme kuin jatkuvassa hälytystilassa.

Kaaos maailman tilanteessa näkyy myös Leppämäen vastaanotolla. Hänen mukaansa ihmiset alkavat nyt purkaa koronapandemian vaikutuksia.

– Esimerkiksi rajoitusten jälkeen toimistolle palaaminen on aiheuttanut monelle sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja yliherkkyyttä, psykologi toteaa ja huomauttaa, että itse pandemiakaan ei ole vielä ohi.

1. Uutisvirta voi kuormittaa psyykkisesti ja fyysisesti

Kun maailmalla tapahtuu paljon, moni haluaa pysyä kartalla tapahtumista. Tieto voi toisaalta auttaa, mutta jatkuva uutisvirran seuraaminen voi myös mennä liiallisuuksiin. Kun tietotulva kuormittaa, alkaa oireilu.

Jatkuva uutisten seuraaminen voi Leppämäen mukaan aiheuttaa liiallista huolestumista, ylivireystilaa, stressiä ja jopa paniikkioireilua. Nämä usein paljastuvat kehossa fyysisinä oireina. Jokaisella on oma elimistön hälytyskello, joka voi olla pää, vatsa tai esimerkiksi selkä.

– Pitkäaikainen stressi voi esimerkiksi kohottaa verenpainetta ja näkyä uniongelmina. Joku alkaa kärsiä migreenistä, toisen selkä tai vatsa alkaa oireilla.

Leppämäki muistuttaa, että meillä on vain yhdet aivot, siksi fyysinen sekä psyykkinen ovat yhtä ja samaa. Keho on viisas. Psyykkinen hätätila alkaa oireilla fyysisesti, koska usein arjen kiireessä ohitamme tunteet. Siksi fyysinen oire on niin tärkeä huomioida.

– Mielen ongelmia ratkoessa lähdetään usein liikkeelle kehon tuntemuksista, koska emme välttämättä tunnista tunteita.

2. Tunnista tunteet ja salli ne

Kun maailma tuntuu hajoavan silmissä, on hyvä tarkastella, mitä itsessä tapahtuu. Oli kyse sitten tunteista, ajatuksista tai kehon reaktioista, ne pitäisi pyrkiä tunnistamaan.

– Kysy itseltäsi, mitä minussa tapahtuu nyt. Salli kaikki reaktiot, vaikka ne olisivat kiusallisiakin. Tunnista kehon ylivireystila. Sen jälkeen ala tarkastella, mikä reaktiot voisi aiheuttaa, Leppämäki opastaa.

On hyvä tunnistaa arjen kuormitus. Jos ympärillä on jatkuvasti huolestuneita ihmisiä, jotka puivat negatiivisia uutisia, voisiko heidän seuraansa vähän rajoittaa? Tai jos itse huomaa seuraavansa jatkuvasti uutisia, uutiskanavat kannattaa välillä sulkea.

Leppämäen mukaan oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeä 
pitää rutiineista kiinni: syödä säännöllisesti ja monipuolisesti, ulkoilla ja liikkua sekä huolehtia levosta ja unesta. Rutiineista kiinni pitäminen korostuu erityisesti kriisitilanteissa.

– Aivot kaipaavat myös jotain miellyttävää tekemistä. Siksi esimerkiksi harrastukset ovat niin tärkeitä ja niistä kannattaa pitää kiinni.

3. Ole hetkessä kiinni ja rauhoita mieli

Aivomme askartelevat usein joko menneisyydessä tai tulevassa. Tällöin mielikuvitus alkaa helposti tuottaa erilaisia uhkakuvia, ja kierrokset alkavat nousta. Leppämäki suosittelee palaamaan nykyhetkeen ja kiinnittämään huomiota hengitykseen.

– Kun vireystila alkaa nousta, aivot valmistautuvat taistele tai pakene -reaktioon. Kiinnitä tällöin ajatuksesi ja itsesi nykyhetkeen. Hengitä hitaasti sisään ja puhalla tai huokaile hengitys ulos. Tätä voi tehdä ihan huomaamattakin, Leppämäki vinkkaa.

Maadottuminen ja hitaasti hengittäminen ovat tapoja viestiä autonomiselle hermostolle, että tilanne on turvallinen. Samalla aivojen taajuus laskee ja ihminen kykenee ajattelemaan kirkkaasti.

Rentoutumiseen ja nukahtamiseen auttavat niin ikään läsnäolo ja keskittyminen hengitykseen.

– Kannattaa etsiä itselle sopiva rentoutusmuoto, esimerkiksi jokin meditaatioharjoitus tai rauhoittavan musiikin tai äänikirjan kuuntelu. Vanha konsti on perinteisen kirjan lukeminen ennen nukkumaanmenoa.

4. Syyllisyys on arvokas tunne

Ihminen tuntee helposti syyllisyyttä siitä, että omat asiat ovat hyvin, kun toisaalla kärsitään. Syyllisyyttä voi tuntea esimerkiksi siitä, että on päässyt helpolla koronapandemiassa, jos läheinen on sairastunut vakavasti, tai siitä, että saamme elää turvallisessa maassa.

Leppämäen mukaan syyllisyys on tärkeä tunne tunnistaa – ja sallia.

– Syyllisyys voi toisaalta olla sietämätönkin tunne, mutta se on hyvä tunne, sillä se vie arvokysymysten äärelle. Se auttaa tunnistamaan hyvän elämässämme. Lisäksi syyllisyys voi saada tekemään hyviä asioita, kuten auttamaan ja tukemaan muita.

Kriisitilanteissa ja oman jaksamisen kannalta arvokysymykset ovat tärkeitä. Huoli voi saada ihmisen toimimaan, mutta siinäkin voi mennä liian pitkälle.

– Ensin kannattaa pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Ei voi auttaa muita, ellei itse voi hyvin.

Syyllisyyden kanssa painiskelevalle Leppämäki antaa vinkin:

– Huomioi ne asiat elämässäsi, joihin voit vaikuttaa. Tunnista ja hyväksy ne asiat, joihin et voi vaikuttaa. Hyvät ja onnelliset asiat omassa elämässä eivät ole keneltäkään toiselta pois.

5. Suojele lasta uutisilta

Pienelle lapselle turvallisuuden tarjoaminen on tärkeää. Lapsia on suojeltava rankoilta uutisilta.

Pienten lasten kanssa television kanssa kannattaa olla tarkkana, eikä sitä kannata pitää jatkuvasti päällä.

– Suosittelen, että kun jokin ohjelma on katsottu, televisio suljetaan sen jälkeen. Ei se meille aikuisillekaan huono asia ole.

Lasten kanssa on hyvä olla herkällä korvalla ja kuunnella heidän huoliaan. Päiväkodissa pienokainen saattaa kuulla toisilta lapsilta häntä huolestuttavia seikkoja maail­man tilanteesta ja esittää aikuiselle kysymyksiä asioista. Vanhemman tehtävä on kuunnella ja vastata huoliin.

– Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän asioita käsitellään lapsen ehdoilla ja vastataan vain lapsen huoleen. Mitä isompi lapsi, sitä enemmän hänen kanssaan voi puhua yleisemmin faktoista, Leppämäki opastaa.

Asiantuntijana trauma- ja kriisiterapiaan suuntautunut psykologi ja psykoterapeutti Päivi Leppämäki.

Julkaistu Terveydeksi! 3/2022