Sivusto
Lääkehaku
Apteekkihaku
Mielessä | 21.10.2024 | JENNI KLEEMOLA | MIKKO VÄHÄNIITTY
Autismi on osa ihmisen persoonaa, ei sairaus. Altti Närä sai diagnoosin teini-ikäisenä. Nuorena hän teki töitä sopiakseen muiden joukkoon, mutta aikuisena on pystynyt olemaan paremmin oma itsensä.
Vaimo, kaksi alle 2-vuotiasta lasta, työ Puolustusvoimissa ja sitä ennen tarjoilijana baarissa.
– Elämässäni on ollut aika paljon sosiaalista tekemistä, mikä ei ehkä istu kaikkien ajatukseen autismista, jyväskyläläinen Altti Närä, 28, sanoo.
Närällä kuitenkin on Aspergerin oireyhtymä, joka on osa autismikirjoa. Diagnoosi tuli yläkouluikäisenä.
– Olin vähän omalaatuinen ja minulla oli haasteita kommunikaatiossa. Keskusteluni oli töksähtelevää: jos luokkakaveri oli käynyt parturissa saatoin sanoa, että aiempi tyyli oli parempi.
Närä muistelee ajatelleensa, että diagnoosi ei määritä minua – olenhan ollut outo aina. Koulunkäyntiavustusta hän ei halunnut.
– Kieltäydyin, koska kuka haluaa nuorena olla vielä enemmän erilainen kuin jo on. En halunnut jonkun ajattelevan, että olen ”sairas”.
– Autismi ei ole sairaus tai jotain, mikä pitäisi parantaa, eAutismi-projektin päällikkö Elina Havukainen Autismi-liitosta sanoo.
Se ei myöskään johdu kasvatuksesta, tunnekylmistä ”jääkaappiäideistä” eikä rokotuksista.
Autismi johtuu aivojen erilaisesta kehityksestä ja on synnynnäinen tila.
– Ihminen kasvaa omien autististen piirteidensä kanssa, joten ne ovat osa hänen identiteettiään. Autismi on osa ihmisen persoonaa, sanoo Havukainen.
Sana autismikirjo kuvaa autismin moninaisuutta.
– Jos on tavannut yhden autismikirjon ihmisen, niin on tavannut vain yhden autismikirjon ihmisen, Havukainen summaa.
Kirjolla olevilla ihmisillä voi kuitenkin havaita tiettyjä yhteisiä piirteitä. Niitä ovat esimerkiksi vaikeudet vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, poikkeavan voimakas hermoston kuormittuminen ja stressitason nousu, aistien yli- ja aliherkkyydet sekä vaikeudet oman toiminnan ohjauksessa.
– Mutta autismiin liittyy myös vahvuuksia. Monia autisteja yhdistää esimerkiksi hyvä keskittymiskyky, kyky ratkaista ongelmia ja hyvä oikeudentaju, Havukainen kertoo.
Autismin piirteet ilmenevät ihmisissä hyvin eri tavoin ja on yksilöllistä, miten ne vaikuttavat elämään.
– Jotkut autistit tarvitsevat tukea 24/7 koko ikänsä, jotkut eivät välttämättä koskaan.
Suomessa noin 55 000–65 000 henkilöä eli 1–1,2 prosenttia väestöstä on autismin kirjolla.
– Parhaimmillaan diagnoosi voi tuoda itseymmärrystä. Diagnoosi voi selittää, miksi ihminen on törmännyt elämää haittaaviin asioihin ja vaikeuksiin, Havukainen sanoo.
Vuosien myötä suhtautuminen omaan autismiin voi muuttua. Murrosiässä tarve olla samanlainen kuin kaikki toiset voi olla suurin.
– Iän lisääntyessä ihminen tulee enemmän sinuiksi omien piirteidensä kanssa ja oppii omat rajansa – tietää, mitkä asiat kuormittavat ja mistä löytyy helpotusta korkeaan stressiin.
Maskaaminen kuormittaa
– On hankala kuvailla autismin vaikutusta elämään, kun ei ole ollut päivääkään ei-autistinen, Närä sanoo. Hän käy normaalisti töissä, ylläpitää parisuhdetta ja kaverisuhteitakin.
Närällä on joitain aistiyliherkkyyksiä. Toisinaan hän haluaa sulkea ääniä pois ja käyttää siksi kuulokkeita. Se vähentää kuormitusta.
Kuormittuessaan Närällä voi olla todellisuuspakoisuutta. Silloin hän hakeutuu esimerkiksi pelaamaan videopelejä tai kuuntelemaan musiikkia.
– Toki nyt, kun on lapsia, en voi vain tehdä niin. Lapsiin liittyvät asiat menevät kaiken yli.
Kirjon piirre on ehkä sekin, että Närä pystyy keskittymään pitkään ja intensiivisesti asioihin, jotka häntä kiinnostavat, kuten fantasiamaailmoihin, viineihin ja kokkaamiseen.
Puolitoista vuotta sitten Närä sai ADHD-diagnoosin. Se on aika tavallinen autismin kylkiäinen. Osin näiden kahden piirteet voivat mennä päällekkäin, esimerkiksi kyky keskittyä. Närällä on nykyään ADHD-lääkitys. Se on lisännyt kärsivällisyyttä.
Lapsena Närä kävi normaalisti koulut, arvosanat olivat hyviä niissä aineissa, jotka kiinnostivat.
Lukioaikoina hän päätti opiskella ihmisten elekielen, koska tiesi, että ei ollut siinä hyvä. Elekieltä ymmärtämällä olisi helpompi ymmärtää, mitä muut ehkä ajattelevat.
– Sitä kautta aloin hakemaan enemmän kontaktia muihin. Monien mielestä olin noihin aikoihin kovinkin supliikki.
Elekielen opettelu oli autismissa tyypillistä maskaamista: ihminen opettelee reaktioita, ilmeitä ja eleitä sopiakseen joukkoon.
Lukioaikoina Närä meni mukaan kaikkeen, mihin pyydettiin. Sosiaalisuus oli kaksipiippuinen juttu.
– Minulla oli hirveän hauskaa, mutta maskaaminen kuormitti.
Altti Närä sai Asperger-diagnoosin teini-ikäisenä. ”En miellä autismia negatiivisena enkä positiivisena asiana. Pikemminkin se on kuka minä olen, ja sitähän on turha kipuilla loputtomiin.”
– Työelämässä työntekijän odotetaan mahtuvan tiettyyn muottiin ja se on ollut minulle joskus haastavaa, Närä sanoo.
Suora tapa puhua saattaa joskus antaa Närästä vähän väärän kuvan.
Parisuhteessa Närästä tuntuu, että vaimolta vaaditaan aika paljon ymmärrystä. Närän vaimo on ”nentti” eli neurotyypillinen. Välillä he näkevät jonkin tilanteen tai ongelman aivan eri tavalla.
– Silloin helpottaa, jos jompikumpi pystyy pysähtymään, että hei, nyt katsomme tätä ihan eri kulmista. Se ja avoin keskustelu monesti ratkaisee asian.
Vuosien myötä Närä on oppinut vähentämään kuormituksen muodostumista. Hän on esimerkiksi vähentänyt maskaamista ja välttää tilanteita, joissa ei haluaisi olla.
– Olen myös opetellut tunnistamaan, milloin alan käydä kierroksilla. Sitten yritän chillata ja olla vaikka enemmän pois puhelimelta.
Jos Närä nuorena sivuutti autismiaan, aikuisena hän on pohtinut sitä enemmän.
– Kun olen kasvanut, tutustunut autistisiin ihmisiin ja tehnyt työtä itseni ymmärtämisen eteen, olen päässyt sinuiksi asian kanssa. Pystyn ehkä olemaan enemmän oikeasti oma itseni.
Asiantuntijana eAutismi-projektin päällikkö Elina Havukainen, Autismiliitto
Julkaistu Terveydeksi! 3/2024