‹ Takaisin

Lapset  |  22.09.2017

Lapsiperheessä keveys hyväksi tavaksi

Lasten ja nuorten lihavuuden hoito perustuu laihduttamisen sijaan elämäntapamuutoksiin. Usein riittää painon pysyminen ennallaan, sillä pituuskasvu vähentää ajan myötä ylipainoa.

Alle kaksivuotiaiden lasten elämäntapoja ei tavallisesti tarkastella painon näkökulmasta. Sen sijaan annetaan yleistä iänmukaista ravitsemusneuvontaa.

– Leikki- ja kouluikäisillä elämäntapamuutosten avulla pyritään siihen, ettei lapsen paino nousisi lihavuustasolle, Suomen Akatemian tutkijatohtori Susanna Kautiainen Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä sanoo.
Psykologian tohtori, psykoterapeutti Susanna Anglé lisää, että lasten elämäntavoista päättävät vanhemmat. He voivat muuttaa tapoja terveellisemmiksi.

– Vanhempien on hyvä antaa terveellisistä elämäntavoista itse esimerkkejä. Jos lasten halutaan syövän enemmän kasviksia ja harrastavan liikuntaa, myös vanhempien tulisi toimia niin, tutkijana Kautiaisen kollegana toimiva Anglé huomauttaa.
Lihavilla lapsilla on normaalipainoisia lapsia useammin muun muassa kohonnut verenpaine ja verensokeri sekä kohonneet veren rasva-arvot. Nämä yhdessä ylipainon kanssa ovat valtimonkovettumataudin ja aikuistyypin diabeteksen vaaratekijöitä.

– Lapsi ei itse tunne kehossaan esimerkiksi kohonneita veren rasva-arvoja, joten sinänsä lihavuus ei haittaa lasta itseään. Vaikeassa lihavuudessa voi olla lasta vaivaavia tuki- ja liikuntaelinten ongelmia, Kautiainen kertoo.

Liika energia lihottaa

Alle 18-vuotiaiden lihavuus on viime vuosikymmenien kuluessa yleistynyt sekä Suomessa että muissa teollisuusmaissa. Lasten lihavuus ei ole mysteeri: se perustuu energian saannin ja kulutuksen väliseen epätasapainoon. Miksi sitten lapsi syö enemmän kuin kuluttaa – siihen on puolestaan monta riskitekijää, Susanna Kautiainen kertoo.

– Parhaiten tiedetään, että vanhempien lihavuus ennustaa lasten lihavuutta. Osittain se vaikuttaa perheen elämäntapojen kautta, sillä lapsi oppii niitä matkimalla vanhempiaan, hän muistuttaa.

Osittain voi olla kyse lihavuuteen altistavasta perimästä, joka saattaa vaikeuttaa painonhallintaa. Silloin puhutaan yleensä monesta periytyvästä geenistä yhdessä geenissä olevan virheen sijaan, jota esiintyy äärimmäisen harvoin.

– Jos lapsella on lihavuuteen altistavia perintötekijöitä, hän voi lihoa keskimääräistä helpommin. Ilman elämäntavoista johtuvaa energiansaannin ja -kulutuksen välistä epätasapainoa ei kuitenkaan yleensä liho. Harvinaisen poikkeuksen muodostavat mainitut yhden geenivirheen tapaukset ja eräitä muita harvinaisia sairauksia sairastavat. Myös lihavuuden yleistyminen kertoo siitä, että kyse on elämäntapojen muutoksesta.

Riittämätön unikin voi vaikuttaa ylipainon kertymiseen. Myös se on osa kokonaisuutta: liian vähäinen uni ei yksin aiheuta lihavuutta. Susanna Anglé selittää lasten lihavuutta lisäksi teollisuusmaissa tapahtuneella
yltäkylläistymisellä ja ruoan saamisen helppoudella.

– On helppo saada liikaa energiaa, sillä arkiset askareet kuluttavat sitä niukasti verrattuna vaikkapa entisajan maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan. Elimistö vielä varastoi vanhasta tottumuksesta energiaa, jolloin lihominen on sivutuote olosuhteiden helpottumisesta, Anglé esittää.

Anglé nostaa esiin myös napostelukulttuurin. Napostellessa ei syödä nälkään tai tarpeeseen, jolloin se on usein pelkästään ”turhaa” syömistä.

– Napostelu voi häiritä nälän ja kylläisyyden tunnistamista. Niiden tunnistaminen tukee painonhallintaa. Lisäksi nykylasten ajanviettoa hallitsevat usein televisio ja tietokoneet. Vaihtoehtojen tarjoaminen niille on tärkeää. Vanhemmat voivat miettiä, tarjoaako koti tai piha helppoja ja houkuttelevia liikkumisen mahdollisuuksia.

Nälän ja kylläisyyden tunteen tunnistaminen vaikeutuu, kun napostelu lisääntyy.

Perusteena terveys

Lapsen painon saaminen mahdollisimman lähelle normaalia ei siis ole tavoite sinänsä, vaan tavoitteet ovat terveydellisiä. Susanna Kautiainen korostaa, että päätavoite on auttaa lasta omaksumaan terveelliset elämäntavat.

– Ei tarvitse laskea kaloreita, mutta auttaa, jos useimmiten valitsee perheen syömiset terveellisyyden perusteella. Tai voisi laittaa television kiinni lapsiperheessä vaikka lauantai-iltapäiväisin ja sen sijaan lähteä koko perheen voimin kävelylle. Erityisiä kikkakolmosia ei tarvita. Riittää, jos huomioi arjessa, mikä on terveellistä ja hyvinvointia edistävää niin ruoan kuin harrastusten suhteen, Kautiainen pohtii.

Anglé ehdottaa, että isompien lasten kanssa voi tehdä sopimuksia vaikka oman rahan käytöstä. Yhdessä neuvotellut sopimukset purevat paremmin kuin yksipuoliset käskyt ja kiellot – myös pienempien lasten kanssa. Kun lapsi otetaan mukaan jonkin suunnittelemiseen, hän kokee itsensä sopimusosapuoleksi ja tuntee itse halunneensa asetettua tavoitetta.

– Pienten, vaikkapa kasviksia vieroksuvien lasten kanssa voi tehdä rohkeusprojektin. Lapsi saa aina jonkin palkinnon, kun uskaltaa maistaa jotakin uutta kasvista. Tai koko perhe voi palkita itsensä, kun ovat kävelleet yhdessä kaksi kertaa viikossa kaksi kilometriä, Anglé vinkkaa.

Keskeistä on, ettei terveiden elämäntapojen omaksuminen tuntuisi ikävältä pakolta. Terveet tavat on hyvä liittää myönteisiin tunteisiin, jotta lapsi voi omaksua muutokset.

– Muutos, joka tuntuu oppimiselta ja hauskalta, onnistuu todennäköisimmin, Anglé sanoo.

Lisää tietoa

Viisi vinkkiä hyvään syömiseen

1. Viisi annosta kasviksia, hedelmiä ja marjoja päivässä. Yksi annos = lapsen koura.
2. Hyvien rasvojen saamiseksi ruoanlaittoon öljyä, ja leivän päälle vähintään 60 prosenttia rasvaa sisältävä kasviöljypohjainen margariini.
3. Välipalaksi kasviksia, hedelmiä ja kokojyväviljavalmisteita – suklaa, makeiset ja leivonnaiset eivät kuulu arkihetkiin.
4. Aterioiden juomaksi rasvatonta maitoa, janojuomaksi vettä. Sokeripitoiset mehut ja limsat säästetään juhlahetkiin.
5. Syökää yhdessä: siinä opitaan aterian malli ja voidaan maistella yhdessä uusia makuja.

Lähde: Lapsen ruokavalio ennen kouluikää. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B, 32/2008

Teksti Mia Hemming
Asiantuntijoina Suomen Akatemian tutkijatohtori Susanna Kautiainen, Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikkö sekä psykologian tohtori, psykoterapeutti Susanna Anglé

Julkaistu Terveydeksi 2/2012