Lapset | 07.02.2019 | Ingimage

Kuumeiselle lapselle juomaa ja lepoa

Lapsen kuume on yleensä vaaraton vaiva. Useimmiten sen aiheuttaa flunssa eli viruksen aiheuttama hengitystieinfektio, johon liittyy muitakin oireita kuten nuhaa, yskää ja kurkkukipua.

Kuume voi olla merkki myös muunlaisesta tulehduksesta kuten antibioottihoitoa vaativista bakteeri-infektioista. Muut syyt ovat erittäin harvinaisia, esimerkiksi reuma tai muut autoimmuunitaudit, joissa kehon oma puolustusjärjestelmä alkaa haitata elimistön normaalia toimintaa.

Ei ole olemassa mitään yleistä sääntöä sille, milloin kuumeinen lapsi tulisi viedä lääkäriin.

– Vanha kolmen päivän kuumeen raja ei ole järkevä. Riippuen lapsen yleistilasta kuume saattaa vaatia lääkärin tutkimusta jo ensimmäisenä päivänä. Toisaalta viikonkin kestävä kuume hyväkuntoisella lapsella menee yleensä ohi kotihoidolla, mainitsee lastentautien erikoislääkäri, professori Hannu Jalanko.

Lapsen kuume paranee yleensä itsestään. Virustautiin liittyvä kuume kestää useimmiten 3–6 vuorokautta, ja parina ensimmäisenä päivänä se voi herkästi nousta 39–40 asteeseen, mikä ei sinänsä ole lapselle vaaraksi. Niinpä kuumeen korkeus ei sekään yksistään ole kriteeri lääkärin luokse hakeutumiselle.

– Potilaan yleistila ja muut oireet pitkälti määräävät lääkäriin lähdön.

Tarvittaessa kipulääkettä

Usein kuume ei vaadi muuta hoitoa kuin lepoa, runsasta nesteen nauttimista ja sopivan viileitä sairastamisoloja. Jos kuume on korkea, sitä voi alentaa lääkkeellä. Lapsilla tulehduskipulääkkeellä hoidettavan kuumeen rajana pidetään 38,5 astetta ja ylipäätään kuumeen rajana 38 astetta.

Matalankin kuumeen yhteydessä potilaalla voi olla voimakkaita kipuja kuten kurkkukipua, joita on hyvä hoitaa tulehduskipulääkkeellä. Vanha uskomus, että kuume tappaa pöpöjä, ei ole saanut tieteellistä tukea. Lasta ei siis ole syytä kiusata kivuliaalla olotilalla, vaan tulehduskipulääkkeet tuovat siihen helpotusta sekä alentavat kuumetta noin 1,5–2 astetta.

– Flunssan hoitoon käytettäviä lääkkeitä ja muita apukeinoja on tutkittu paljon. Nuhasumutteista, yskänlääkkeistä ja C-vitamiinista ei ole todettu olevan ainakaan merkittävää hyötyä. Tulehduskipulääkkeiden laajat kansainväliset tutkimustulokset sen sijaan todistavat, että niistä on apua, Jalanko kertoo.

– Kuumelääkkeitä käytettäessä on tärkeää tutustua hyvin annosteluohjeisiin ja noudattaa niitä. Yliannostelusta voi olla haittaa, mutta joskus lääkettä käytetään väärin myös hissutellen, liian pieninä annoksina. Annosteluohjeet ovat tarkoin tutkittuja, eikä niitä ole syytä alittaa, Jalanko painottaa.

Mittaa kuume oikein

Kuumemittareissa on runsaasti eroja, kertoo apteekkari Jari Summanen.

– Eri mittareilla mitataan kuume eri paikoista ja tulokset vaihtelevat mittauspaikasta riippuen. Nopeuksissa on eroja ja mittarit on kalibroitu eri tavoin, eli myös tulokset voivat vaihdella jonkin verran mittarista toiseen.

Summanen kehottaakin mittaamaan kuumeen aina samalla mittarilla ja samalla tavalla, jotta mittaustulokset ovat vertailukelpoisia. Mittauskainalon on oltava kuiva ja käsivarren pysyttävä paikoillaan vasten kehoa. Suusta mitattaessa mittarinkärjen tulee olla kielen alla.

– Mittareita on lasisia ja digitaalisia. Perinteiset lasiset ovat aina käyttövalmiita, mutta ne menevät suhteellisen helposti rikki ja niillä mittausaika on pitempi kuin useimmilla digitaalisilla mittareilla.

Digitaalisia on kainalosta, suusta tai peräsuolesta mittaavia perinteisen mallisia laitteita sekä iholta tai korvasta mittaavia malleja. Vauvoille on myös tutin mallisia digimittareita.

– Myös huolto-ohjeissa on eroavaisuuksia: joku laite sammuu käytön jälkeen itsestään, toinen on sammutettava. Toinen ei kestä vettä ja toisen voi pestä saippuavedellä. Käyttöohjeisiin on tutustuttava huolellisesti, jotta tuloksia voi lukea oikein.

Lisää tietoa

Kotihoidon konstit

Pienenkin lapsen kuume paranee yleensä kotihoidolla. Toki kuumetta tulee tarkkailla ja siihen liittyviä oireita seurata sekä kiinnittää erityistä huomiota lapsen yleistilaan.

Anna pikku potilaalle runsaasti nestettä. Viileä, laimean sokeripitoinen mehu on hyvä kuumejuoma.
Anna lapsen levätä, mutta jos hän jaksaa leikkiä ja touhuta, sille ei ole mitään estettä. Liiallista rasitusta on toki vältettävä.
Lapsi voi leikkiä myös ulkona normaaleissa sääoloissa.
Kuumeen on annettava haihtua lapsen kehosta: pukeutumisen tulee olla kevyttä, eikä lasta saa peitellä liikojen vällyjen alle.
Makuuhuoneen lämpötilaa lasketaan.
Lapsen tukalaa ja kuumeista oloa voi helpottaa pyyhkimällä häntä kosteilla, haaleilla pyyhkeillä.
Kivuliasta oloa helpotetaan ja korkeaa kuumetta (yli 38,5 astetta) lasketaan kuumetta alentavilla lääkkeillä.
Lapsen on hyvä olla taudin jälkeen kotosalla yksi kuumeeton päivä.

Milloin lääkäriin?

Kuumeinen lapsi voidaan yleensä hoitaa kotona. Lääkäriin on syytä mennä, jos:

potilas on alle kolmen kuukauden ikäinen ja kuume nousee yli 38 asteen
kuume nousee pienellä lapsella yli 40 asteen
kuume esiintyy yksinään ilman muita oireita
kuume menee ohi ja palaa takaisin
kuumeen lisäksi on korvasärkyä, virtsavaivoja, voimakasta päänsärkyä, vatsakipua tai oksentelua
lapsi on sekava, omituisen väsynyt tai vanhemmat muuten kokevat hänen tilansa huolestuttavaksi
ihoon ilmestyy punaisia pisteitä tai mustelmia
lapsen nivelet oireilevat

Lääkkeistä apua

Yli 38,5 asteen kuumetta suositellaan alennettavan parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeellä. Myös kaikenasteisia kuumeita, joihin liittyy kipua, voidaan hoitaa tulehduskipulääkkeillä.

Parasetamoli on lasten käytetyin kuumelääke. Se sopii myös herkkävatsaisille ja astmaatikoille. Sitä on saatavana peräpuikkoina, oraalisuspensiona eli nestemäisessä muodossa sekä nieltävinä tai dispergoituvina eli suussa hajoavina tabletteina. Lääke tulee annostella suun kautta aina kun mahdollista, sillä lääkkeen imeytyminen peräpuikosta kestää pitkään.
Ibuprofeenia on saatavana nieltävinä tabletteina ja oraalisuspensiona useilla tuotenimillä.
Naprokseeni puolestaan on reseptilääke. Se alentaa kuumetta tehokkaasti ja pitkäkestoisesti.

Teksti Irma Capiten, kuva Ingimage
Asiantuntijoina apteekkari Jari Summanen sekä lastentautien erikoislääkäri, professori Hannu Jalanko

Julkaistu Terveydeksi 1/2010