Sivusto
Lääkehaku
Apteekkihaku
Lääketietoa | 21.02.2019 | Juha-Pekka Honkanen, Atte Lakinnoro | Pexels
Osa lääkkeistä otetaan tyhjään mahaan ja jotkut tulee nauttia ruoan yhteydessä. Jopa tavallisilla mehuilla saattaa olla vaarallisia vaikutuksia yhdessä joidenkin lääkkeiden kanssa.
Tärkeintä on muistaa juoda reilusti vettä yhdessä lääkevalmisteen kanssa. Näin lääketabletti liukenee vatsassa ja pääsee imeytymään ohutsuolessa ja paksusuolessa, lääkkeiden toimintaa elimistössä tutkivan biofarmasian professori Marjo Yliperttula Helsingin yliopistosta tiivistää.
Jos vesi jää juomatta, esimerkiksi pelkän voileivän siivittämänä nielty tabletti ei mahdu liukenemaan vatsassa, ja sen teho uhkaa jäädä vaillinaiseksi. Lääkkeelle ei yksinkertaisesti ole tilaa liueta ilman suositeltua kahden ja puolen desin hörppyä. Lääkkeet voivat myös takertua ruokatorveen.
– Ruokatorvea ärsyttäessään lääkkeet saattavat aiheuttaa jopa verenvuotoa, jos niiden kanssa ei nautita riittävästi vettä, sanoo biofarmasian yliopistonlehtori Marikki Peltoniemi Helsingin yliopistosta.
Lääkkeet ovat yleensä sekä vesi- että rasvaliukoisia, ja suurin osa lääkkeistä liukenee hyvin veteen. Yleispätevän säännön mukaisesti lääkkeet otetaan tyhjään vatsaan vesilasillisen kanssa noin puoli tuntia ennen seuraavaa ateriaa, ellei muusta ole mainittu lääkärin pakeilla tai apteekissa. Tällöin lääketabletti ehtii liueta mahalaukussa ja edetä ohutsuoleen ennen kuin maha täyttyy ruoalla.
Joskus aamulääke ja aamiainen ovat pöydällä samanaikaisesti. Mitä jos tyhjään vatsaan otettavan lääkkeen ottaa ruoan kanssa?
– Jos lääke on ohjeistettu otettavaksi tyhjään vatsaan, lääkkeen imeytyminen hidastuu tai jopa estyy etenkin rasvaisen tai maitotuotteita sisältävän ruoan vuoksi.
Yliperttulan mukaan lääke pyrkii sekoittumaan ruoan rasvaan, mikä hidastaa lääkeaineen vapautumista ruoasta, hidastaa sen imeytymistä verenkiertoon ja viivästyttää vastetta eli lääkkeen vaikutusta.
Aineenvaihdunta on jokaisella ihmisellä yksilöllinen, joten myös ruoan vaikutus lääkkeiden imeytymiseen on jokaisella erilaista. Yliperttulan mukaan yksilölliset erot ovat suurimmat mahalaukun toiminnassa. Ohut- ja paksusuolessa olevat erot ihmisten välillä eivät ole yhtä merkittäviä.
– Rasvainen ja runsaasti valkuaisaineita sisältävä ruoka pysyy mahalaukussa pitkään ja viivästyttää myös lääkkeen etenemistä ohutsuoleen. Runsaskuituiset ruoat kuten ruisleipä ja puurot sitovat lääkkeen itseensä. Voisi tiivistää, että mitä maukkaampi ja rasvaisempi ruoka, sitä suurempi sen vaikutus lääkkeeseen on.
Osa lääkkeistä on rasvaliukoisia. Vastoin yleistä sääntöä ne otetaan ruokailun yhteydessä, jotta ruoan rasvat edistäisivät niiden liukenemista ja imeytymistä.
Oma poikkeuksensa ovat enterotabletit, jotka oikein käytettynä eivät hajoa ja liukene vatsassa vaan ohutsuolessa. Enterotabletteja käytetään muun muassa silloin, kun halutaan välttää mahalaukun ärsytystä tai estää lääkeaineen hajoaminen mahan happamassa ympäristössä.
– Jos enterotabletit annostellaan ruoan kanssa, ne voivat jäädä mahaan jopa useiksi tunneiksi. Ongelma tästä tulee, jos syödään jatkuvasti pieniä annoksia ruokaa eikä maha pääse kunnolla tyhjenemään missään vaiheessa, Peltoniemi sanoo.
Enterovalmisteissakin on Peltoniemen mukaan eroja. Joissakin valmisteissa rakenne on sellainen, että ruoalla ei ole merkitystä lääkkeenoton kannalta. Oikea lääkkeen ottamisen tapa neuvotaan pakkausselosteessa, ja neuvoa voi kysyä apteekista.
Jakouurteellisen tabletin voi yleensä puolittaa ja murskata lääkkeen ottamisen helpottamiseksi. Myös kapselin voi avata ja sisällön sekoittaa ruokaan. Poikkeuksiakin on.
Esimerkiksi enterotabletit on tarkoitettu otettavaksi kokonaisena, jotta lääke pääsisi muuttumattomana ohutsuoleen, kuten on tarkoitus. Enterotablettia ei siis voi puolittaa eikä sitä saa pureskella. Sama koskee säädellysti lääkeainetta vapauttavia valmisteita, esimerkiksi depottabletteja.
Osassa entero- ja depottableteista on kuitenkin jakouurre, ja ne voidaan tarvittaessa puolittaa. Entero- ja depotrakeita sisältävät kapselit voidaan puolestaan avata ja ottaa rakeet sellaisenaan. Rakeita ei kuitenkaan saa murskata tai pureskella.
– Mikäli oman lääkkeen oikea ottamistapa mietityttää, kannattaa asia varmistaa apteekista, Yliperttula neuvoo.
Maidolla lääkkeitä ei yleensä kannata huuhtoa alas, sillä maidon kalsium voi sitoa itseensä lääkkeitä. Maitoa tulee välttää erityisesti tiettyjen antibioottien kanssa, jolloin maito on pannassa kaksi tuntia ennen ja jälkeen lääkkeen ottamisen.
Ruoka ja etenkin juomat vaikuttavat lääkkeiden hajoamisen ja imeytymisen lisäksi lääkkeiden toimintaan elimistössä.
– Appelsiinimehu voi estää lääkkeen imeytymisen ohutsuolessa, jolloin lääke ei vaikuta tai sen vaikutus heikkenee. Appelsiinimehu käyttää samaa reittiä imeytymiseen ohutsuolessa kuin lääkkeet. Jos appelsiinimehu ehtii ohutsuoleen ennen lääkeainetta, lääkkeen reitti on jo varattu, Yliperttula kuvailee.
Greippimehu puolestaan voi estää lääkeaineen normaalia hajoamista elimistössä ja nostaa sen pitoisuuden vaarallisen korkeaksi. Greippimehu on tärkein lääkehoidon aikana vältettävä mehu.
Yleisesti voi sanoa, että appelsiinimehu vaikuttaa lääkkeen imeytymiseen, ja greippimehulla on pääasiassa vaikutusta lääkkeen hajoamiseen eli metaboliaan elimistössä. Greippimehukin vaikuttaa jonkin verran myös lääkkeen imeytymiseen.
– Alkoholia ei suositella käytettävän minkään lääkehoidon aikana. Keskushermostoon vaikuttavat kolmiolääkkeet ja alkoholi voivat olla jopa tappava yhdistelmä, sillä alkoholi lisää niiden tehoa tavalla, jota ei voi tietää ennalta, Yliperttula muistuttaa.
Rohdokset saattavat aiheuttaa yllättäviä haittavaikutuksia yhdessä lääkkeen kanssa, tai ne saattavat joko heikentää tai vahvistaa lääkkeen tehoa.
Lääkkeiden turvallisuutta Suomessa valvovan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean mukaan kasvirohdosvalmisteiden käyttöä tulisi välttää muun lääkehoidon aikana. Potilaan tulisi mainita käyttämistään kasvirohdosvalmisteista ja luontaistuotteista lääkärin vastaanotolla ja apteekissa.
Esimerkiksi mäkikuisma saattaa ennustamattomasti joko heikentää tai lisätä muun muassa kalsiumkanavan salpaajien, ehkäisyvalmisteiden ja useiden antibioottien tehoa. Masennuksen omahoitoon yleisesti käytetty mäkikuisma on aiheuttanut erilaisia haittoja myös masennuslääkkeiden kanssa.
Asiantuntijoina biofarmasian professori Marjo Yliperttula, Helsingin yliopisto sekä biofarmasian yliopistonlehtori Marikki Peltoniemi, Helsingin yliopisto
Julkaistu Terveydeksi! 4/2010