‹ Takaisin

Mielessä  |  06.10.2014

Äitiyden tummempi puoli

Lähes joka kuudes äiti sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Apaattinen äiti ei vastaa äitiyden ihannekuvia, ja sairastuneen suurimpia pelkoja ovat masennuksen vaikutukset lapseen.

Odotus on takana, ja hartaasti toivottu vauva kellii viimein sylissä. Koti on täynnä vauvantuoksua ja onnea. Sellaiseen ympäröivä yhteiskunta tulevia äitejä valmistaa: vauvalehdet, mainokset ja niiden kautta myös odottavan äidin mieli pursuavat hempeitä unelmia ja hellyttäviä ajatuksia.

Todellisuus voi kuitenkin olla aivan toista, vaikka kuinka olisi yrittänyt valmistautua myös äitiyden nurjiin puoliin. Minnalle, 31, kävi juuri näin:

– Sain ensimmäisen lapseni vuosi sitten keväällä. Synnytyksen jälkeen olin ensin ihan taivaissa, mutta nopeasti tunteet lähtivät alamäkeen: viikon kuluttua itkin pienimmästäkin asiasta. Olin kauhean väsynyt, mutta minulla alkoi olla vaikeuksia nukahtaa.

Viikot vierivät, yöt menivät valvoessa, ja vauva alkoi olla tosi itkuinen. Meni silti pari kuukautta, ennen kuin Minna tajusi sairastuneensa äitiysmasennukseen. Hän arveli alakuloisuutensa olevan epämääräistä ”baby bluesia” ja väsymystä. Hän ei jaksanut innostua mistään, ja tulevaisuus näytti harmaalta ja työläältä massalta, joka olisi vain elettävä läpi.

– Pelotti myös, miten apaattisuuteni ja rakkauden tunteiden puuttuminen vaikuttaisi lapseen. Kun hän oppi hymyilemään, teki pahaa hymyillä takaisin pelkkää tekohymyä, ja olin varma, että lapsestani tulee tunnevammainen ja perusturvaton. Ja minä kun olin aina halunnut olla täydellinen äiti – hellä, rakastava ja huolehtiva. Sen sijaan ajattelin lapsestani kummallisia ajatuksia, enkä osannut oikein rakastaakaan häntä.

Minna arvelee, että ilman hänen miehensä tukea parantuminen olisi varmasti ollut hyvin hidasta. Mies sai Minnan puhumaan masennuksestaan neuvolassa, saamaan hoitoa ja hakeutumaan ryhmäterapiaan.

– Vauvan hoitajana hän oli tietysti korvaamaton niinä hetkinä, kun itkin jossakin sohvannurkassa epätoivoani ja huonoa äitiyttäni.

Minna söi noin vuoden ajan psyykenlääkkeitä ja aloitti terapian.

– Oli mahtavaa, kun alakulo viimein väistyi ja pystyin nauttimaan vauvastani ja äitiydestä. Terapia oli hieno juttu: siellä tajusin, etten ollut ainoa outo äiti, joka ei osaakaan iloita lapsestaan. Ennen kaikkea oli hienoa tajuta, etteivät synkät ja rumat ajatukseni omaa lastani kohtaan olleet omaa huonouttani, vaan sairauden aiheuttamaa.

Vakavasti otettava masennus

Hyvin usein tuore äiti tuntee masennusta vähän aikaa synnytyksen jälkeen, jolloin puhutaan synnytyksen jälkeisestä herkistymisestä eli englanniksi baby bluesista. Tutkimusten mukaan jopa yli 80 prosenttia äideistä kokee muutamassa päivässä tai viikossa ohimenevän alakulon vaiheen.

Joskus alakulo ei mene ohi, vaan jatkuu ja pahenee viikosta ja jopa kuukaudesta toiseen. Tällöin kyseessä on synnytyksen jälkeinen masennus eli äitiysmasennus.

– Synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistaa siitä, ettei siihen liittyvä väsymys mene pois nukkumalla eikä äidin mieliala kohennu normaalin tukiverkon, kuten puolison ja hoitoavun avulla, tiivistää lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoanalyytikko ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti Hanna Manninen.

Äiti voi olla jatkuvasti väsynyt, ja ruokahalu voi muuttua suuntaan tai toiseen. Joskus masennus oireilee unihäiriöinä tai jopa yliaktiivisuutena.

Synnytysmasennuksen hoitamiseen tarvitaan ulkopuolista apua kuten tavalliseenkin masennukseen: terapiaa, mahdollisesti lääkehoitoa tai esimerkiksi estrogeenihoitoa. Sosiaalinen tuki on erityisen tärkeää, ja puolison rooli korostuu niin vauvan hoitajana kuin äidin henkisenä tukipylväänä.

Masennuksen hoitoon tarvitaan ulkopuolista apua ja tukea.

– Myös naisen oman äitisuhteen merkitys kasvaa. Ylipäätään on tärkeää, että tuore äiti tietää apua olevan saatavilla – vaikkei hän sitä lopulta koskaan pyytäisikään, Manninen sanoo.

Täydellinen äiti väsyy

Äitiysmasennusta ei ole aina sairastuneen itsensäkään helppo huomata, saati läheisten. Voi nimittäin olla, että masennus iskee vasta muutaman kuukauden kuluttua vauvan syntymästä. Se voi myös oireilla masennukselle epätyypilliseen tapaan, eikä äiti koe olevansa kuin korkeintaan lievästi alakuloinen, enemmänkin selittämättömien mielialanvaihtelujen, pelkojen ja ahdistuksen kourissa. Matala mieli saatetaan laittaa väsymyksen piikkiin.

Usein masennus liittyy täydellisen äitiyden paineisiin: nainen yrittää kaikkensa ollakseen hyvä äiti ja lapselleen aina läsnä. Lopulta hän ahdistuu jokaisesta itkusta ja vauvasta eroamisesta vaikkapa vain vessassa käynnin ajaksi.

– On yleistä, että masentuneella äidillä on epärealistinen ideaalikuva äitiydestä, ja jokin sisäinen pakko ajaa sitä saavuttelemaan. Halutaan ehkä olla yhtä hyvä kuin oma ”täydellinen” äiti tai päinvastoin – vältellä oman äidin virheitä, Manninen kuvailee.

Äidin hoito on myös lapsen etu

Vaikka masennus olisi lievääkin, sitä kannattaa hoitaa. Hoitamattomana synnytyksen jälkeinen masennus usein pahentuu, ja voi kestää kuukausia ja jopa vuosia, ennen kuin mieliala palaa kokonaan ennalleen. Äidin hoitaminen on myös lapsen etu, sillä äidin masennus on lapselle aina riski.

– Pieni vauva kokee vahvasti äidin psyykkisen tilan. Masentunut äiti ei jaksa iloita lapsestaan eikä huomata tämän viestejä, kuten toiveikasta hymyä. Jatkuvasti torjutuksi tuleva vauva kääntyy lopulta poispäin ja lakkaa hymyilemästä ja hakemasta kontaktia suojellakseen itseään toistuvilta pettymyksiltä, Manninen kertoo.

Mannisen mukaan äidin masennus ja siihen liittyvä herkkyyden puute vuorovaikutussuhteessa voi pahimmillaan aiheuttaa vauvassa uni- ja syömishäiriöitä, kasvu- ja kehitysongelmia ja yleistä sairastelua.

Masentuneena äiti myös usein kokee vauvansa olevan kovin vaativa. Toisaalta äidin masennus ja siihen liittyvä tarpeiden huomiotta jättäminen voi tehdä lapsesta entistä itkuisemman.

Mikäli äidin masennus ilmenee kielteisinä kokemuksina itsestä äitinä tai vauvasta, tai vauva reagoi äidin masennukseen omilla ongelmillaan, tarvitaan varhaisen vuorovaikutuksen arviointia, tukea tai psykoterapeuttista hoitoa.

– Tällöin äidin oma psykoterapia ilman vauvaa ei välttämättä riitä tai ole oikeaan kohtaan osuva hoitomuoto. Sen sijaan jos äidin masennuksen syyt ja oireet eivät liity lapseen, äiti voi kyetä hoitamaan vauvaa hyvin, vaikka onkin masentunut, Manninen sanoo.

Lievän masennuksen hoitoon voivat joskus riittää tiheämmät käynnit neuvolassa tai esimerkiksi terveyskeskuspsykologilla. Vakavammissa tapauksissa hoidon tarpeen arviointi kuuluu psykiatriseen erikoissairaanhoitoon.

Vertaistuki on myös aina tärkeää, ja sitä tämän päivän äidit löytävät runsain mitoin vaikkapa internetin eri keskustelupalstoilta.

– Pihapiirien kontaktit ovat hieno juttu, samoin erilaiset muskarit ja äiti–lapsi-ryhmät. Pääasia, että tapaa muita samassa elämäntilanteessa olevia, joiden kanssa jakaa kokemuksia.

Masennuksen monet syyt

On joitakin riskitekijöitä, jotka lisäävät sairastumisriskiä, esimerkiksi aiempi masennushistoria, vaikea synnytys, vaativa, sairas tai itkuinen vauva sekä ongelmat parisuhteessa.

– Toimiva parisuhde, jossa vanhemmuutta koetaan yhdessä ja työnjako toimii, on hyvä perusturva äitiyismasennusta vastaan, Manninen tiivistää mutta lisää, että aina ei tarvita sen kummempaa syytä masennuksen puhkeamiseen.

– Äidiksi tuleminen on naiselle valtavan suuri muutos, siksi masennusriski liittyy siihen niin vahvasti. Elämäntilanne ja koko identiteetti muuttuu kertaheitolla, eikä äitiys ole pelkkää saamista. Paljosta täytyy luopuakin, ja sen hyväksyminen aiheuttaa myös surua – joskus masennukseen asti.

Lisää tietoa

Tuoreen äidin mieli on herkillä

Synnytyksen jälkeinen herkistyminen eli baby blues:

1. Oireina itkuisuus, ärtyisyys, alakulo, mielialan ailahtelu.
2. Alkaa 2–5 päivän kuluttua synnytyksestä ja kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon.
3. Esiintyy eri tutkimusten mukaan 50–85 prosentilla synnyttäneistä naisista.
4. On uuden elämäntilanteen sopeutumisoire, mutta myös hormoneilla on osuutensa asiaan.

Synnytyksen jälkeinen masennus eli äitiysmasennus

1. Oirehtii alussa samoin kuin baby blues. Kun oireita on kestänyt yli kaksi viikkoa ja ne pahenevat, on syytä epäillä äitiysmasennusta.
2. Muita oireita ovat muun muassa arvottomuuden tunne, itsetuhoiset ajatukset tai kielteiset ajatukset vauvaa kohtaan, toimintakyvyn puute ja avuttomuus.
3. Alkaa tavallisimmin noin kuukauden kuluttua synnytyksestä, mutta voi puhjeta jopa vuoden kuluttua.
4. 10–15 prosentilla synnyttäjistä.

Synnytyksen jälkeinen psykoosi eli lapsivuodepsykoosi

1. 0,1–0,2 prosentilla synnyttäjistä
2. Vakava mutta onneksi harvinainen sairaus, joka vaatii erikoislääkärin hoitoa ja yleensä myös sairaalahoitoa.
3. Oireita ei voi olla huomaamatta: esimerkiksi mielialojen raju heilahtelu, jatkuva puhuminen, yliaktiivisuus, ääniharhojen kuuleminen ja itsensä vahingoittaminen kuuluvat kuvaan

Mistä apua?

1. Neuvolasta
2. Äidit irti synnytysmasennuksesta eli Äimä ry:stä, joka on synnytysmasennuksen kokeneiden äitien perustama vertaistukiyhdistys.
3. Ryhmäterapiasta on usein apua. Myös hakeutuminen toisten äitien seuraan ja kokemusten jakaminen auttaa.

Teksti ANNA FERRANTE
Asiantuntijana lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoanalyytikko ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti HANNA MANNINEN

Julkaistu Terveydeksi! 3/2010