Itsehoito | 08.11.2018
Hiivatulehduksen hoito onnistuu useimmiten kotona
Kutinaa, kirvelyä ja kiusallista oloa. Hiivatulehdus on yleinen gynekologinen vaiva, jonka hoitoon ja ennaltaehkäisyyn on onneksi keinot.
Oireina kutinaa ja tuoksutonta vuotoa
Hiivatulehdus on vaaraton mutta kiusallinen naistenvaiva. Sen tyypillisiä oireita ovat voimakas kirvely, kutina tai ärsyttävä tunne ulkosynnyttimien alueella sekä vaalea, tuoksuton valkovuoto. Vuoto voi olla kokkareista ja seinämiin tarttuvaa tai tasaista ja jopa vetistä. Lisäksi ulkosynnyttimissä voi esiintyä pieniä haavaumia ja punoitusta.
Vain alle puolella emättimen kutinaoireista kärsivistä naisista on hiivatulehdus. Samankaltaisia oireita voi aiheuttaa emättimen bakteeritasapainon häiriö eli bakteerivaginoosi, jossa vuoto on kuitenkin hiivatulehduksesta poiketen pahanhajuista. Ulkosynnyttimien kutina tai kirvely voi johtua myös esimerkiksi kuivista limakalvoista tai sukupuolitaudista.
Emättimen hiivatulehdukseen ei yleensä liity muita oireita, kuten kuumetta, alavatsakipuja tai virtsaamisvaikeuksia. Hiivatulehdus voi olla myös oireeton.
Syynä hiivasienen liikakasvu
Hiivatulehduksen aiheuttaa emättimessä normaalistikin esiintyvä Candida albicans -hiivasieni, joka on lisääntynyt liikaa.
Antibioottien käyttö on yleinen hiivatulehdukselle altistava tekijä. Antibioottikuuri voi häiritä emättimen normaalia bakteerikantaa, eikä hyviä bakteereja riitä pitämään hiivasienen kasvua kurissa.
Hiivatulehdukselle altistavat myös raskaus, ehkäisypillerien käyttö, diabetes ja immuunivajaustilat. Myös runsas makean syönti voi lisätä hiivasienen kasvua, sillä hiivasieni käyttää sokeria ravinnokseen. Sen sijaan hiivaa sisältävien ruokien syöminen ei aiheuta tulehdusta.
Tiukat housut ja hengittämättömät siteet tai pikkuhousunsuojat voivat lisätä oireilua, sillä ne tarjoavat hiivasienille otollisen kasvuympäristön.
Hiivasienitulehduksen laukaisevaa tekijää ei aina löydetä.
Kotikonstit hiivatulehduksen ennaltaehkäisyyn
Hiivatulehduksen ehkäisemiseksi on huolehdittava intiimihygieniasta. Tiheää pesua ja saippuan käyttöä ei kuitenkaan suositella. Jos alapesuun haluaa käyttää pesuainetta, sen pH:n tulee olla alle 7. Apteekissa myydään intiimialueille tarkoitettuja pesuaineita.
Herkästi hiivatulehduksen saavan kannattaa suosia hengittäviä alushousuja ja siteiden sijaan tamponia tai kuukautiskuppia. Nukkuessa alushousut voi jättää pois. Vessassa alapää pyyhitään aina edestä taaksepäin, jotta hiiva ei leviäisi peräsuolesta emättimeen.
Liikaa sokerin syöntiä kannattaa välttää. Maitohappobakteereja sisältävien valmisteiden päivittäisestä syömisestä saattaa olla hyötyä hiivatulehduksen ehkäisyssä.
Emättimen pH- ja bakteeritasapainon ylläpitoon on saatavilla maitohappobakteereja sisältäviä emätintabletteja ja -geelejä.
Ei tartunta-vaaraa
Hiivatulehdus ei tartu perusterveeseen esimerkiksi saunan lauteilta, yhdynnässä tai suuseksissä, sillä tulehduksen aiheuttavaa hiivasientä löytyy jokaisen elimistöstä luonnostaan.
Poikkeuksen voisivat muodostaa henkilöt, joilla on vakava vastustuskykyä heikentävä sairaus, syöpähoito tai hyljinnänestolääkitys.
Yhdyntä voi kuitenkin aiheuttaa hiivatulehdusoireita, koska se rasittaa limakalvoja ja voi muuttaa emättimen bakteeritasapainoa.
Mieskin voi saada hiivasienen aiheuttaman terskan ja esinahan tulehduksen, esimerkiksi jos hänellä on huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes.
Hiivatulehdus on ylidiagnosoitu. Naisen niin sanottu hiivakierre johtuu yleensä siitä, että jonkin toisen sairauden oireita hoidetaan virheellisesti hiivatulehduksena.
Laboratoriokokein todetuista toistuvista hiivatulehduksista voidaan lääkärin päätöksellä pyrkiä eroon hoitamalla myös kumppani.
Hoidoksi emätinpuikko, voide tai lääkekapseli
Hiivatulehdusta voi hoitaa itse, jos on aiemmin sairastanut hiivatulehduksen ja tunnistaa oireet. Hoitoon saa ilman reseptiä emätinpuikkoja ja -voiteita sekä suun kautta otettavia kapseleita.
Emätinpuikko asetetaan emättimeen yöksi. Kuurit vaihtelevat tuotekohtaisesti 1–3 päivään.
Voidetta annostellaan emättimeen asettimella tuotteesta riippuen 3–7 iltana. Voiteella hoidetaan myös ulkoisten sukuelinten hiivatulehdusta sekä naisilla että miehillä. Hoito-aika on tällöin 1–2 viikkoa.
Puikkojen ja voiteiden vaikuttava aine on klotrimatsoli tai mikonatsoli, jotka tehoavat yhtä hyvin.
Paikallislääkkeiden sijaan hiivatulehdusta voi hoitaa flukonatsoli-lääkekapselilla, joka otetaan kerta-annoksena suun kautta. Kapseleita saa itsehoito- ja reseptilääkkeenä, eivätkä ne eroa toisistaan. Lääkäri voi määrätä flukonatsolia myös estohoitona.
Hiivatulehduslääkkeistä erityisesti flukonatsolilla voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, mutta riski on lyhytkestoinen. Verenohennuslääke varfariinia käyttävälle suositellaan paikallislääkettä.
Milloin lääkäriin?
Lääkäriin on hakeuduttava, jos oireita on ensimmäistä kertaa tai alle 16-vuotiaana. Myös toistuvista hiivatulehduksista kärsivän on hyvä selvittää tulehdusten syy – ne voivat johtua esimerkiksi toteamattomasta diabeteksesta.
Epäsäännöllinen verinen tai pahanhajuinen vuoto, alavatsakivut, kuume, sukupuolielinten rakkulat ja virtsaamisvaikeudet eivät liity hiivatulehdukseen. Jos kumppanillakin on oireita tai on syytä epäillä sukupuolitautia, lääkärikäynti on paikallaan. Miehen oireiden syy on aina varmistettava.
Lääkäriin on mentävä myös, jos itsehoito ei lievitä oireita kolmessa vuorokaudessa, oireet eivät parane viikossa tai ne pahenevat hoidon aikana.
Yli 60-vuotiaan on hyvä varmistaa oireiden syy. Bakteeritulehdukset ja estrogeenin puutteesta johtuva limakalvojen kutina ovat yleisiä varttuneemmilla.
Muiden sairauksien hoito hiivatulehduslääkkeillä on tehotonta ja viivästyttää oikeaa hoitoa.
Raskauden aikana itsehoitoa ei suositella ilman yhteydenottoa lääkäriin tai neuvolaan.
Teksti Jenni Juntunen, kuvat iStockphoto
Asiantuntijoina apteekkari Tuula Teinilä, Viialan apteekki ja naistentautien erikoislääkäri Aila Tiitinen, HUS
Julkaistu Terveydeksi! 4/2016
