Terveys | 22.09.2014
Nivelrikko kaipaa liikuntaa
Nivelten rahina, kipuilu ja turvottelu voivat olla merkki nivelrikosta. Paras konsti estää taudin tuloa ja etenemistä on liikunta. Oireiden hillitsemiseen käytetään myös lääkkeitä, pistoksia, ravintolisiä ja apuvälineitä.
Jopa miljoonalla suomalaisella on nivelrikkoon viittaavia muutoksia, ja noin 400 000:lla on häiritsevästi oireileva nivelrikko. Naisilla tauti on miehiä yleisempi. Nivelrikon edessä ei tarvitse antautua, sillä useimpiin riskitekijöihin voi vaikuttaa omilla valinnoilla. Vain ikääntyminen ja geenit ovat tekijöitä, joille emme mahda mitään.
– Voimme välttää esimerkiksi ylipainoa, nivelten väärää rasittamista ja tapaturmille altistumista, luettelee Eiran sairaalan emeritusylilääkäri, ortopedi Esko Kaartinen.
Liikunta ja hyvä lihasvoima ovat sijalla yksi taistelussa nivelrikkoa vastaan. Nivelet tarvitsevat liikettä pysyäkseen kunnossa. Liikkumattomuus lisää rappeutumisprosessia, jossa nivelen pinta ei enää uusiudu vaan haurastuu vähitellen ja voi hiertyä lopulta kokonaan pois.
Myös laihduttaminen kannattaa, sillä jo viiden kilon pudotus reilusti ylipainoisella riittää vähentämään jopa sorminivelrikon oireita. Nivelten hyvinvointiin tarvitaan lisäksi riittävästi D-vitamiinia varsinkin pimeänä vuodenaikana.
Tietoa nivelrikosta
Tavallisimmin nivelrikko tulee polviin, lonkkiin, olkapäähän, sormiin, selkärankaan tai nilkkaan. Oireina on aamujäykkyyttä, särkyä, kuormituskipua, vihlaisuja, turpoamista, polven pettämistä, liikerajoitteita ja rahinaa.
– Pitkittynyt, jatkuva ja myös levossa tuntuva kipu sekä nivelen turpoaminen ovat aihe lähteä tutkimuksiin. Jo yksittäisen nivelen olemassaolon huomaaminen päivittäin antaa aiheen lääkärikäyntiin.
Yleensä selvittely alkaa terveyskeskuksessa, jossa lääkäri kartoittaa oirehistorian ja tekee kliinisen tutkimuksen. Nivelrikko voi varmistua röntgenkuvalla, joskin se paljastaa ainoastaan pidemmälle edenneen taudin. Vähäiset muutokset näkyvät vain magneettikuvissa. Laboratoriokokeilla nivelrikkoa voidaan erotella muista tulehduksellisista nivelsairauksista, kuten reumasta.
Jos nivelrikko todetaan, potilas tarvitsee monipuolista informaatiota itse taudista, hoidon vaihtoehdoista, fysioterapiasta, liikeharjoituksista, apuvälineistä ja elintapamuutoksista. Parhaiten tietoa ja vertaistukea saa alan potilasjärjestöstä, sanoo Kaartinen.
Lääkettä nivelkipuihin
Jos kivut estävät liikkumista ja arjessa selviytymistä, on ensisijaisena lääkehoitona parasetamoli. Se rauhoittaa lievää ja keskivaikeaa kipua. Sitä voivat helpottaa myös paikalliset kipuvoiteet ja tulehdusta rauhoittavat kylmägeelit ja -pakkaukset.
Jos nämä eivät riitä, otetaan avuksi tulehduskipulääkkeet, joita käytetään lääkärin ohjeen mukaan vain kuuriluontoisesti ja korkeintaan muutaman viikon ajan. Lääkehoidossa järeimpänä keinona ovat opioidit.
Tulehduksellisiin oireisiin – turvotukseen ja särkyyn – saadaan apua myös niveleen annettavista kortisonipistoksista. Kun tulehdus on hoidettu pois nivelestä, voidaan kuormituskipuihin kokeilla myös nivelpistoksina annettavaa hyaluronaattia eli kukonhelttauutetta.
– Kokeilun asteella on myös jo plasmainjektioita ja tulevaisuudessa vieläkin kehittyneempiä kantasoluhoitoja, joista haetaan ratkaisua nivelrikon selättämiseen, Kaartinen kertoo.
Kaikki konstit käyttöön
Erilaisten ravintolisävalmisteiden tehosta ei ole varmaa tieteellistä näyttöä, mutta Kaartinen tietää monien potilaiden selvästi hyötyneen niistä. Apteekeista saa esimerkiksi glukosamiinia reseptilääkkeenä ja itsehoitovalmisteena sekä vihersimpukka- ja hainrustotuotteita. Jotkut potilaat kertovat saaneensa apua myös kalaöljyvalmisteista, inkivääristä ja orgaanisesta rikistä.
– Mielestäni kaikki sellaiset keinot, jotka eivät vaaranna potilasturvallisuutta ja tuottavat suotuisia hoitotuloksia, ovat sallittuja oireiden hoidossa. Informoinnin ja markkinoinnin pitää kuitenkin olla aina rehellistä ja eettistä, Kaartinen korostaa.
Monet potilaat hyötyvät apuvälineistä, kuten polvituesta ja sopivasta jalkinevalinnasta. Hoitojen ja apuvälineiden tavoitteena on säilyttää toimintakyky mahdollisimman pitkään. Tekonivelleikkauksen tarvetta voidaan siirtää eri tavoin joskus vuosia eteenpäin.
”Monet potilaat hyötyvät apuvälineistä, kuten polvituesta ja sopivista jalkineista.”
Kirurgisia toimenpiteitä harkitaan sitten, kun kivunhoito ei onnistu lääkkeillä ja toimintakykyyn tulee vakavia rajoitteita. Suomessa tehdään vuosittain yhteensä noin 20 000 polven ja lonkan tekonivelleikkausta.
– Tekonivelet parantavat selkeästi nivelrikkopotilaan elämänlaatua, kun kivut jäävät leikkauspöydälle ja liikuntakyky paranee.
Lisää tietoa
Kestävyys, lihaskunto, liikkuvuus
- Liiku vähintään 30 minuuttia kerrallaan ja viisi kertaa viikossa. Jos olet aloittelija, lisää liikuntaa vähin erin.
- Liiku omaehtoisesti ja käy ohjatuissa ryhmissä. Hanki yksilöllisiä ohjeita fysioterapiasta.
- Vältä iskuja, törmäyksiä, ääriasentoja ja kiertoja.Huolehdi, että ohjelmaasi kuuluu kestävyyttä, lihaskuntoa ja liikkuvuutta lisääviä lajeja.
- Kestävyyskuntoa parantavat esimerkiksireipas kävely, pyöräily, uinti, vesiliikunta, hiihto, ripeät tanssit ja reippaat pihatyöt, joissa hengitys kiihtyy ja tulee jonkin verran hiki.Lihaskuntoa kannattaa kartuttaa kaksi kertaa viikossa.
- Kuntosalilla on hyvä treenata käsivarsien, hartiaseudun, selän, vatsan ja reiden lihaksia. Polvioireiden vähentämiseen sopii reisilihasten harjoittaminen.
- Venyttele ja harjoita nivelten liikkuvuutta kahdesti viikossa. Sopivia lajeja ovat jooga, Asahi ja Pilates.
- Vältä tarpeetonta istumista. Muista arki ja hyötyliikunta, joka myös pitää yllä perusterveydentilaa.
Nivelrikolle altistavat:
- korkea ikä
- perimä
- naissukupuoli
- ylipaino
- raskas fyysinen työ
- vammat, virheasennot
- synnynnäiset rakennevirheet
- virheelliset liikeradat
- krooniset tulehdukselliset nivelsairaudet
- liikkumattomuus
Teksti Ritva-Liisa Sannemann, kuvat iStockphoto ja Jorma Marstio
Asiantuntijana ortopedi, emeritusylilääkäri Esko Kaartinen Eiran sairaalasta. Kaartinen toimii Suomen Nivelyhdistyksen puheenjohtajana.
Julkaistu Terveydeksi! 1/2013
