Terveys | 23.09.2014
Uniapnea - hengitys katkolla
Unenaikaiseen hengityskatkokseen ei välttämättä herää, mutta huonolaatuinen uni saattaa näkyä muina oireina: verenpaine kohoaa, aamupäänsärky vaivaa ja päivällä ehkä nukahtaa kesken kaiken. Kyseessä saattaa olla uniapnea.
Uniapneasta puhutaan, kun nukkuessa tulee vähintään kymmenen sekuntia kestäviä hengityskatkoja. Useimmat tätä sairautta potevat henkilöt myös kuorsaavat, ja monet kärsivät jatkuvasta päiväväsymyksestä.
Unen saapuessa ylähengitysteitä tukevat lihakset rentoutuvat. Jos nämä tiehyet ovat ahtaat, lihasten rentoutuminen saattaa estää hengitysilman virtauksen joko kokonaan tai osittain. Katkoksia voi pahimmillaan olla jopa sata tunnissa.
Apneaksi kutsutaan varsinaisia hengityskatkoksia, jolloin ilman virtaus keuhkoihin väliaikaisesti pysähtyy kokonaan. Lisäksi uniapnealle tyypillisiä etenkin naisilla ovat niin sanotut hypopneat, joissa ilman virtaus vaimentuu, muttei katkea täysin.
– Silloin potilas hengittää kuin käsijarru päällä, tarkentaa Tarja Saaresranta, keuhkosairauksien erikoislääkäri ja Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.
Itsekin voi hoitaa
Lääkärin juttusille on syytä mennä, jos kuorsaus on äänekästä ja voimakasta tai yön aikana tulee hengityskatkoksia.
– Kannattaa huomioida myös oireet, joille ei välttämättä löydy muuta selitystä. Selittämätön päiväväsymys tai yleinen vetämättömyys saattaa vaivata, vaikka olisi nukkunut pitkät yöunet, Saaresranta neuvoo.
Elintavat kannattaa laittaa kuntoon.
Koska jo lievä ylipaino altistaa uniapnealle, painonhallintaa suositellaan. Säännöllinen liikunta auttaa, vaikka paino ei putoaisikaan. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa myös uniapnean hoidossa: tupakansavu turvottaa limakalvoja, mikä lisää hengityskatkosten määrää. Juomatapojakin on syytä tarkastella. Jo yksi alkoholiannos illalla lisää apneoiden määrää yön aikana, sillä alkoholi vaikuttaa hengitystä lamaavasti.
– Näillä keinoilla lieväoireisesta apneasta voi jopa parantua, jolleivat pehmytkudokset nielun alueella ole vaurioituneet tai löystyneet pysyvästi, Saaresranta kertoo.
Jos unenaikaisia hengityskatkoksia tulee vain selällään nukkuessa, asentohoito voi olla riittävä apu. Silloin pyjaman selkäpuolelle tehdään taskut, joihin sujautetaan pari pingispalloa ohjaamaan nukkumisasentoa kyljelleen.
Pieni osa potilaista saa avun nenän, nielun tai leukojen leikkaushoidosta tai lihavuusleikkauksesta. Toisia auttaa niin kutsuttu uniapneakisko, joka laitetaan yöksi vetämään alaleukaa eteenpäin ja pitämään hengitystiet avoimina. Tehokkaimpana pidetään ylipaine- eli CPAP-hoitoa, jossa ilmaa johdetaan paineella potilaan hengitysteihin unen aikana.
Elintasotaudin piirteitä
Tärkein yksittäinen uniapnealle altistava tekijä on lihavuus, vaikka kolmannes potilaista on normaalipainoisia. Unenaikaisia katkoksia aiheuttavat myös rakenteelliset syyt, kuten takapainotteinen purenta, joka näkyy alaleuan pienikokoisuutena. Naisilla vaikuttavat myös hormonaaliset tekijät.
– Vaikka keski-ikäisistä uniapneaa sairastavista suuri osa on miehiä, tilanne tasoittuu naisten ohitettua vaihdevuodet, Saaresranta toteaa.
Monet uniapneaa potevat naiset kärsivät unettomuudesta. Naispotilailla ylähengitysteiden osittainen ahtautuminen on yleisempää, heillä on vähemmän varsinaisia hengityskatkoksia ja he kuorsaavat harvemmin kuin miehet. Koska naisten oireet ovat epätyypilliset, heille oikean diagnoosin tekeminen voi olla vaikeaa.
Jotkut oireet, kuten lisääntynyt virtsaamisen tarve yöllä tulkitaan helposti naisilla vaihdevuosioireeksi tai miehillä eturauhasvaivaksi. Virtsaamistarpeen lisääntyminen uniapneassa johtuu virtsaneritykseen vaikuttavasta hormonista, jota myös hapenpuute osittain säätelee.
Uniapneaa sairastavan ei kuitenkaan tarvitse käydä tiheästi vessassa päivisin, päinvastoin kuin esimerkiksi henkilön, jolla on eturauhasen liikakasvua tai vaihdevuosista johtuvaa kohdunlaskeumaa.
– Jos virtsaamistarve on lisääntynyt vain yöaikaan, kannattaa ainakin tutkia uniapnean mahdollisuus.
Väsymystä ja innottomuutta saatetaan pitää alavireisyytenä. Sitä ei ehkä osata liittää uniapneaan, joka lisää alttiutta masennukseen. 1990-luvun alussa uskottiin, että keski-ikäisistä miehistä neljä prosenttia ja naisista kaksi prosenttia potee uniapneaa.
– Diagnostiikka on noista ajoista parantunut, ja Suomessa lihavuus on tutkimusajankohdan jälkeen lisääntynyt. Todennäköisesti myös uniapneaa potevien todellinen määrä on aiempia arvioita suurempi, Saaresranta pohtii.
Heti apua
Uniapneaa poteva ei voi kuolla unenaikaiseen hengityskatkokseensa.
– Luonto on järjestänyt niin, että hengityksen salpautuessa ihminen herää. Muut terveysriskit kuitenkin lisääntyvät, sillä uniapnea lisää alttiutta sydän- ja aivoveritulppaan sekä muihin sydän- ja verisuonisairauksiin. Hengityskatkon aikainen hapenpuute voi aiheuttaa esimerkiksi hengenvaarallisen rytmihäiriön.
Hoitamatonta uniapneaa potevan mieliala usein vaihtelee ja keskittyminen tuntuu vaikealta. Väsymyksen tunteeseen tottuu, mikä on vaarallista: hoitamaton uniapnea lisää selvästi liikenneonnettomuuksien ja työtapaturmien määrää, vaikka potilas ei tunne oloaan väsyneeksi.
– Melko usein lehdistä saa lukea, että auton kuljettaja nukahti rattiin tuntemattomasta syystä, Saaresranta muistuttaa.
Usein hoitoa tarvitaan sairauden toteamishetkestä loppuelämän ajan. Hoito auttaa lähes välittömästi.
– Kun uniapneaa hoidetaan oikein, esimerkiksi sydänveritulpan riski ei ole sen suurempi kuin muullakaan väestöllä, Saaresranta toteaa.
Lisää tietoa
Omat kokemukset diagnoosin tukena
Yleisempää uniapnean muotoa kutsutaan obstruktiiviseksi. Siinä hengitystiet menevät tukkoon joko osittain tai hetkellisesti kokonaan unen aikana. Se jaetaan kolmeen vaikeusasteeseen: lievään, keskivaikeaan ja vaikea-asteiseen. Hengityskatkosten eli apneoiden määrä antaa viitteitä, minkä asteisesta vaivasta on kyse.
– Potilaan oireet eivät kuitenkaan ole suoraan verrannolliset hengityskatkosten määrään. Vaikeusastetta arvioitaessa rekisteröintilöydöksen lisäksi huomioidaan, miten uniapnea haittaa potilaan jokapäiväistä elämää, Tarja Saaresranta tarkentaa.
Diagnoosin tekemisessä tukeudutaan haastatteluun ja erilaisiin tutkimuksiin. Tavanomaisten toimenpiteiden, kuten haastattelun, suun ja nielun tutkimisen sekä verikokeiden jälkeen potilaalle tehdään unirekisteröinti useimmiten kotona. Silloin potilas saa rekisteröintilaitteen mukaansa, nukkuu sen kanssa yön ja palauttaa seuraavana aamuna sairaalaan tai terveyskeskukseen.
Harvinaisempi uniapnean muoto on sentraalinen eli keskushermoston hengityksen säätelyhäiriöstä johtuva hengityskatkos, jonka taustalla saattaa olla esimerkiksi aivoinfarkti tai sydämen vaikea vajaatoiminta. Sitä hoidetaan eri tavalla kuin tyypillisempää obstruktiivista muotoa.
Teksti Susanna Haanpää, kuva Juho Kuva
Asiantuntijana keuhkosairauksien erikoislääkäri ja Käypä hoito –työryhmän puheenjohtaja Tarja Saaresranta, TYKS
Julkaistu Terveydeksi! 3/2011
