‹ Takaisin

Hoidossa  |  01.08.2024   |  TARJA VÄSTILÄ   |  MIRVA KAKKO

Silvotusta rohkeaksi ja ehjäksi

Neljävuotiaana sukuelinten silpomisen uhriksi joutunut Aja Daffeh elää korjausleikkauksen jälkeen uutta elämää. Hän toivoisi, että terveydenhuollon ammattilaisilla olisi rohkeutta ottaa silpominen puheeksi uhrien kanssa.

Kolmikymppinen nainen hypähtelee iloisesti HUSin käytävällä. Kädet heiluvat kuin siivet, jotka kantavat tulevaisuuteen. Jälkikontrollipäivänä on kulunut kolme viikkoa leikkauksesta, jolla korjattiin Aja Daffehin silvotut sukuelimet ehjiksi ja normaaleiksi.

– Tämä uskomaton päivä on uuden alun merkki. On lahja päättää itse omasta kehostaan.

Vuosikymmenien kärsimys perinteestä

Daffeh on elänyt Suomessa seitsenvuotiaasta asti. Varhaislapsuus kului Gambiassa, jossa hän joutui nelivuotiaana kivuliaan ja kammottavan perinteen kohteeksi. Tuntemattomat miehet veivät lapsen kotoaan metsään, ja yksi miehistä leikkasi kuumalla veitsellä irti hänen klitoriksensa ja pienet häpyhuulensa ilman mitään kivunlievitystä. Haavat tulehtuivat, mutta tyttö jäi eloon.

Silpomisesta on aiemmin käytetty nimitystä ympärileikkaus.

– Liian lievä sana järkyttävälle ja väkivaltaiselle toimenpiteelle, toteaa Daffeh.

Tyttöjen sukuelinten silpominen ei perustu uskontoon, vaan se on kulttuurinen perinne. Useissa kulttuureissa ajatellaan, että silvottu tyttö on kunniallinen.

Fyysisiä ja henkisiä vaurioita

Silpominen vaikutti Daffehiin sekä fyysisesti että henkisesti. Hän kärsi muun muassa virtsaamisvaikeuksista ja runsaista, kivuliaista kuukautisista. Yhdynnät olivat hankalia kivun ja erogeenisen tunnon puuttumisen vuoksi. Seksistä ei pystynyt nauttimaan. Kehokuvakaan ei tuntunut alapäässä oikealta.

– Trauman takia olin liki 30 vuotta elämästäni ikään kuin kahleissa. Lapsena ajattelin, että olen tehnyt jotain todella pahaa, josta minua on rangaistu. Silpominen vaikutti itsetuntoon, voin huonosti ja tunsin syyllisyyttä ja häpeää.

Vaikka Daffeh oli käynyt gynekologilla, silpomista ei otettu koskaan puheeksi. Hän toivookin, että terveydenhuollossa uskallettaisiin kysyä asiakkaalta silpomisesta.

– Epämääräinen anatomia näkyy kyllä. Ei pidä odottaa uhreilta rohkeutta. Ammattilaisen olisi hyvä kertoa, että potilaalle on tehty väärin, mutta apua ja tukea on saatavissa. Yksityisyyttä ei loukkaa se, että välittää.

Lisätieto auttoi päätöksessä

Parikymppisenä Daffeh alkoi etsiä tietoa ja tajusi, ettei syy ole hänessä vaan että hänelle on tehty väärin. Tieto korjausleikkausmahdollisuudesta ei ensin innostanut, sillä hän pelkäsi kipujen tuovan trauman jälleen esiin. Pelko sai hänet perääntymään ensimmäisellä kerralla leikkauksesta.

– Kun sain tietää epiduraalipuudutuksesta, kipulääkkeistä ja katetrista, pääsin päättämään nelivuotiaan Ajan puolesta. Sain viimeiset työkalut päätökseen.

Daffeh tapasi plastiikkakirurgi Sinikka Suomisen HUSissa, jossa korjausleikkauksia on tehty parisenkymmentä.

– Sain uskoa ja luottamusta: minua halutaan auttaa ja minäkin ansaitsen olla onnellinen.

Itsetunnosta ihmisoikeuteen

Suominen teki Daffehille korjausleikkauksen lokakuussa 2023. Hän sai vahvan arpikudoksen ja luun alle piiloutuneen, typistetyn klitoriksen nostettua esiin ja pienet häpyhuulet muotoiltua uudestaan ihosiirteen avulla. Myös silpomisen yhteydessä tulleet isot rimpuiluarvet saatiin häivytettyä.

– Emme saa tekemättömäksi sitä, mitä on tapahtunut, mutta paljon pystymme korjaamaan, Suominen sanoo.

Potilaan toiveetkin on otettava huomioon – osa on tottunut olotilaansa, eikä kaikilla ole vaivoja. Toipumisaika sekä seksuaalisen toiminnan ja tunnon palautuminen on yksilöllistä.

Silpominen voi aiheuttaa myös sekundaarisia vaivoja. Esimerkiksi synnytyksessä voi olla tarpeen leikata väliliha tai synnytyksen jälkeen peräsuolen sulkijalihas ei toimi kunnolla.

Suominen korostaa, ettei leikkauksella korjata vain seksuaalisuutta, vaan toimenpide liittyy ennen kaikkea ihmisoikeuteen ja itsetunnon kohentamiseen.

Aja Daffeh on saanut hänestä tehdyn Ylen dokumentin jälkeen paljon myönteisiä viestejä etenkin Instagramin kautta. Hän pitää hyvänä, että on saanut herätellä ihmisiä ajattelemaan. Hän haluaa myös lähteä synnyinmaahansa tekemään silpomisen vastaista työtä eli kertomaan naisille, että väkivaltainen teko on väärin ja ihmisarvon vastaista.

Korjauksella kokonaiseksi

Daffehin leikkaus kesti kaksi tuntia. Toipuminen vei useita viikkoja – haavoja piti suihkutella ja istuminen oli hankalaa. Suomisen mukaan tunnon palautuminen voi vaatia ensin sen löytämistä ja tunnistamista, ja kaikille tunto ei palaudu. Daffeh kuuluu onnekkaisiin, vaikka tuntohermot olivatkin paksun arpikudoksen alla.

– Seksuaalinen elämäni on muuttunut täysin, kun erogeeninen tunto palautui. Ennen sain kamppailla seksistä nauttimisesta, nyt yhdyntä on luonnollista ja kivutonta. Olen saanut ensimmäisen orgasminkin. Itselle on vapauttavaa hallita omaa kehoa.

Korjausleikkauksen ansiosta muutkin vaivat katosivat:

– Vessassa käynti helpottui, kuukautisvuodot eivät ole runsaita eikä hyytymiä ole. Enää ei tarvitse kivusta purra hampaita yhteen eikä viipyä tunteja kuuman suihkun alla. Kaikki alusvaatteet istuvat ja sopivat materiaalista ja muodosta riippumatta. Nyt minulla on oikeus kokea itseni naiselliseksi.

Daffeh antaa tunnustusta kirurgilleen.

– Sinikka on sankarini.

Tietoa lisää

Daffeh on käynyt leikkauspäätöksensä jälkeen myös terapiassa ja oppinut siellä paljon itsestään.

– Tästä eteenpäin olen itse vastuussa siitä, mitä minusta tulee.

Daffeh työskentelee keittiössä Validiassa, joka tarjoaa vammaispalveluita. Hänellä on tarkoitus jatkaa opintojaan hius- ja kauneudenhoitoalalla. Daffeh on myös voittanut ensimmäisen afrosuomalaisille järjestetyn The Face Of African Queen -kauneuskilpailun.

– Alun perin aloin tehdä mallin töitä saadakseni itsevarmuutta. Se on omaehtoista terapiaa kameran edessä: voin olla joku muu, eri persoona.

Tänä vuonna Daffeh on menossa toista kertaa synnyinmaahansa. Hän uskoo, että nyt vierailusta pystyy jopa nauttimaan.

– Gambia maana ei ole tehnyt minulle mitään pahaa. Samalla reissulla haluan lisätä paikallisten naisten tietoisuutta. Vaikka sukuelinten silpominen on nykyään kielletty, sitä tapahtuu silti piilossa. Uhrit vaikenevat, koska pelkäävät eikä tietoa ole riittävästi.

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on myös tuonut esille puheeksi ottamisen kulttuuria. Tietoa on tarjolla useilla kielillä.

Sinikka Suominen korostaa, että terveyskeskuksesta, työterveydestä ja yksityislääkäriltä on mahdollista saada lähete erikoissairaanhoitoon. Korjausleikkauksia tehdään HUSissa Helsingissä, ja ne kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin. 

Tiesitkö, että:

  • Silpomiselle on altistunut 230 miljoonaa tyttöä ja naista, joista yli puolet on Afrikasta.
  • Suomen World Vision tekee aktiivisesti silpomisen vastaista työtä Kenian Länsi-Pokotissa ja Somalian Puntmaassa.
  • Keniassa silpominen on vähentynyt 15 prosenttiin naisista, mutta Länsi-Pokotissa luku on yli 70 prosenttia. Somaliassa 99 prosenttia naisista on kokenut silpomisen.
  • World Vision muun muassa kouluttaa perheitä, kyläyhteisöjä, opettajia ja viranomaisia silpomisen vaaroista ja haitoista.
  • Asennemuutokset vievät aikaa. Jatkuva tiedon lisääminen, koulutus, tyttöjen oikeuksien vahvistaminen, roolimallit ja vaikuttamistyö ovat avainasemassa.

 

”Jos edes yksikin tyttö selviää meidän ansiostamme, olen onnellinen.”

Ohjelma-asiantuntija Christina Nyback, Suomen World Vision

Julkaistu Terveydeksi! 2/2024

Apteekki

APTEEKKIHAKU