Hoidossa | 11.09.2020 | RIITTA ALAKOSKI | ROOPE PERMANTO

Sepsis muutti elämän

Anna-Greta Tiiralla on jäljellä keskimääräistä vähemmän sormia ja vain muutama varvas. Hän on kuitenkin jaloillaan, ja se on vaikean verenmyrkytyksen jälkeen todellinen voitto.

Kiireistä apteekkarin elämää elänyt Anna-Greta Tiira sairasteli useita pieniä flunssia keväällä 2014. Totaalipysäytys tuli yhtäkkiä toukokuussa, kun hänen kehoonsa iski meningokokkibakteeri, joka johti vaikeaan sepsikseen eli verenmyrkytykseen. Sepsis vei Tiiran teho-osastolle ja kuoleman porteille.

– Olin nukutettuna ensimmäiset kahdeksan päivää ja miehelleni kerrottiin, että en ehkä tule selviämään. Kun meningokokki ja siihen sopiva antibiootti lopulta pienellä viiveellä löydettiin, hoito alkoi purra ja paraneminen lähti käyntiin, Tiira kertoo.

– Toimenpiteitä ja kuntoutusta tarvittiin kuitenkin todella paljon. Sairaalassa olin kolme kuukautta, ja dialyysiin eli keinomunuaishoitoon ja muihin hoitoihin liittyvät sairaalavisiitit jatkuivat vuoden. Sitten pääsin kotidialyysiin.
Rankan sairaalavuoden jälkeen vaadittiin vielä useita leikkauksia ja pitkä matka kuntoutuksessa ennen kuin elämä alkoi asettua uuteen normaaliinsa.

Vain 40 prosenttia selviää

Sepsis on oireyhtymä, jossa paikallinen tulehdus, kuten keuhkokuume tai ihotulehdus, päihittää kehon paikalliset puolustusmekanismit. Puolustusjärjestelmä hyökkää taudinaiheuttajaa vastaan mutta alkaa samalla vaurioittaa myös terveitä kudoksia ja elimiä, jotka saattavat septisen sokin myötä lopettaa toimintansa kokonaan.

– Tehohoidon tutkimusten perusteella vaikea sepsis vie tehohoitoon Suomessa noin 40–60 aikuista 100 000 asukasta kohden joka vuosi. Lisäksi sepsiksen voi sairastaa päätymättä tehohoitoon, joten sairastuneiden todellinen lukumäärä voi olla suurempi, kertoo anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, sepsistyöryhmää vetävä dosentti Johanna Hästbacka HUS:sta.

Teho-osastolla hoidetuista sepsispotilaista kuolee tehohoidon aikana Hästbackan mukaan 15 prosenttia. Vain 59 prosenttia sepsispotilaista on elossa vuoden jälkeen, sillä moni menehtyy sairauden heikentämänä tehohoidon jälkeen.

Jotta sairauteen voitaisiin puuttua mahdollisimman varhain, tulisi sepsis tunnistaa ajoissa. Sepsiksen tunnistusmittaria kehitetään parhaillaan, sillä hoitoon pääsyssä on edelleen viivettä. Vaihtelevat oireet voivat kuitenkin olla hankalia tunnistaa.

– Potilaan havainnoista tärkeimpiä ovat poikkeuksellisen vahva sairaudentunne. Moni kertoo ajatelleensa, että nyt kuolen tähän. Muita oireita ovat nopeasti nouseva horkkamainen kuume, vilunväristykset ja infektio-oireet, Hästbacka opastaa.

– Päivystyksessä hälytyskellojen pitää soida, jos infektiopotilaalla havaitaan kaksikin seuraavista: koholla oleva hengitystiheys (yli 22 kertaa/min), ajatustoiminnan sekavuus tai hidastuneisuus ja matala verenpaine. Tällainen potilas tarvitsee aina tarkempaa tarkkailua ja tilan seurantaa sekä ripeän antibioottihoidon aloituksen.

Sairaalavuoden ja pitkän kuntoutuksen jälkeen Anna-Greta Tiiran elämä on vihdoin asettunut uuteen normaaliinsa.

Amputointeja ja elinsiirtoja

Kehoa runnelleiden sairauksien vaikutukset näkyvät Tiiran kaikessa toiminnassa. Meningokokkisepsiksen aiheuttamat kuoliot johtivat muun muassa varpaiden ja sormien amputaatioihin. Sepsis tuhosi myös munuaiset.

– Minulta amputoitiin molemmat pikkurillit ja vasemmasta jalasta kaikki muut varpaat paitsi isovarvas. Kävely piti opetella uudestaan. Oikeassa kädessä peukalo on ainoa sormi, josta ei ole poistettu mitään. Etu- ja keskisormista puuttuu vain pehmytkudosta, Tiira listaa.

Munuaiset pystyttiin korvaamaan siirteellä vuonna 2017, mutta sepsiksestä ja monista nukutuksista seuranneet jälkioireet, kuten poikkeava väsymys, muistiongelmat, henkisen suorituskyvyn lasku ja lihasheikkous ovat pysyvä osa arkea.

– Oman, hyvin rajallisen jaksamisen muistaminen on haastavaa. Väsyn helposti pelkistä koiravanhukseni kanssa tekemistäni hyvin hitaista lenkeistä tai kevyistä kotitöistä. Vaikeaa on myös olla ihmisten ilmoilla voimattomana, kun ei näytä sairaalta. Joskus mietin, että olemme 85-vuotiaan anoppini kanssa aika samalla tasolla, 57-vuotias Tiira toteaa.

Töiden lopettaminen oli työorientoituneelle apteekkarille yksi sairastumisprosessin vaikeimmista hetkistä. Tiira yritti vielä amputaatioiden jälkeen palata työhön, mutta realiteetit pakottivat lopulta myymään apteekin lokakuussa 2017.

– Työn menettäminen oli minulle todella iso juttu ja vaikutti myös masennuksen syntyyn. Toisaalta koen, että minut oli pakko pysäyttää, koska minulta olisi lähtenyt jossain vaiheessa henki työn takia. Ehkä lopulta oli parempi, että kävi näin, Tiira pohtii.

Elämänarvot saivat tilaa

Tiira näkee sairastumisessaan myös ilonaiheita. Psykoterapian avulla hän lopulta hyväksyi vammautumisensa, hakeutui työkyvyttömyyseläkkeelle ja palasi rakkaan kuoroharrastuksen pariin. Myös parisuhde ja oma identiteetti ovat vastoinkäymisten myötä vahvistuneet.

Jonkinlainen ennakkoaavistus Tiiralla tulevasta äkkijarrutuksesta ehkä oli, sillä vain kaksi kuukautta ennen sairastumistaan hän oli palkannut apteekkiinsa proviisorin ja huolehtinut omat vakuutuksensa kuntoon.

– Heräsin oikeastaan muille tapahtuneisiin onnettomuuksiin. Palkattuani proviisorin näytin hänelle kaiken tarpeellisen ja tärkeiden papereiden osalta sanoin, että tässä on nämä, jos minä vaikka kuolen. Ehkä ajattelin siinä vaiheessa enemmän sitä, että jos en enää jaksa tehdä sitä työtä, mutta olinkin enemmän oikeassa kuin luulin, Tiira muistelee.

Nyt Tiira työskentelee osa-aikaisesti sepsiksen kokemusasiantuntijana. Hän nauttii työstä ja sen mukanaan tuomasta työyhteisöstä.

– Vammautuessa taju omasta tilasta aukeaa hyvin hitaasti. Kokemusasiantuntijana olen toistuvasti kertonut omaa tarinaani, ja se on auttanut minua jäsentämään tapahtunutta.

Tarina ei enää kanna minua, vaan minä tarinaa.

Sepsis eli verenmyrkytys

* Sepsis on oireyhtymä, jonka monista aiheuttajista yleisimpiä ovat bakteeri-infektiot.

* Syntyvä puolustusreaktio vahingoittaa kehon omia kudoksia ja elimiä.

* Sepsis voi aiheuttaa sokkitilan ja useiden elinten toimintahäiriöitä sekä johtaa kuolemaan.

* Sepsiksen voi saada kuka tahansa.

* Riskiryhmiin kuuluvat ihmiset, joilla on krooninen sairaus tai heikentynyt immuunijärjestelmä sekä alle 1-vuotiaat lapset ja yli 60-vuotiaat aikuiset.

* Sepsiksen oireita ovat muun muassa horkkamainen kuume, vähentynyt virtsaneritys, kova vapina tai lihassärky, puuroutuva puhe, sekavuus, vaikea hengenahdistus, kuolemantunne sekä laikukas tai muuttunut ihonväri.

* Ennusteen kannalta on keskeistä, että suonensisäinen antibioottihoito päästään aloittamaan mahdollisimman pian.

* Sepsispotilas tulee ohjata viiveettä hoitopaikkaan, jossa on tehohoidon osaamista.