Mielessä | 24.09.2014
Persoonallisuushäiriössä persoona säröillä
Jos vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa sävyttyy aina samoilla ongelmilla tai kariutuu kerta toisensa jälkeen samanlaisiin hankaluuksiin, taustalla voi olla persoonallisuushäiriö.
Jotkut persoonallisuuden piirteet korostuvat kenellä tahansa tietyissä tilanteissa: vastarakastunut voi käyttäytyä kuin olisi toisesta ihmisestä riippuvainen tai kokea mustasukkaisuutta kuin epäluuloinen. Stressaavissa tilanteissa moni meistä saa vaativan, huomionhakuisen tai epäsosiaalisen persoonallisuustyypin piirteitä.
Jos ajatusmalli ei ole pysyvä tai se ei ole niin sanotusti päällä koko ajan, kyseessä ei ole persoonallisuushäiriö, vaan tapa reagoida tilapäisesti johonkin asiaan tai tilanteeseen.
Yleensä ihminen kykenee sopeuttamaan käyttäytymistään erilaisissa vuorovaikutustilanteissa sellaiseksi, jota pidetään yleisesti hyväksyttävänä. Persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei kuitenkaan osaa muovata käyttäytymistään tai säädellä tunteitaan, vaan ajattelee ja toimii kaavamaisesti kaikissa vuorovaikutustilanteissa.
– Persoonallisuushäiriöinen reagoi tiettyihin asioihin aina samalla tavoin. Puhutaan pysyvistä ja jäykistä tavoista ajatella tai käyttäytyä, tarkentaa Tarja Melartin, psykiatrian dosentti ja erikoislääkäri HYKSistä.
Muut kokevat persoonallisuushäiriöisen ihmisen usein hankalaksi. Hän itse taas ajattelee, että syy on ympäristössä tai muissa henkilöissä. Kyseessä on siis tiedostamaton ajatusmalli ja tapa toimia, mikä aiheuttaa pahaa oloa lähipiirin ihmisille ja yleensä häiriöstä potevalle itselleen.
Persoonallisuushäiriöksi tila todetaan silloin, jos jotkin tietyt piirteet kasautuvat ylenpalttisesti ja häiritsevät monia ihmissuhteita. Parisuhde, ystävyyssuhteet ja ihmissuhteet työpaikalla saattavat kariutua samoista syistä.
Keittiöpsykologin helmasynti
Maallikkoina monet meistä helposti lyövät leiman läheisiinsä esimerkiksi silloin, kun tulee erimielisyyksiä tai riitaa. Toista kutsutaan häiriintyneeksi, narsistiksi tai epävakaaksi ilman parempaa tietoa, vaikka totta on, että väestöstä peräti joka kymmenennellä on persoonallisuushäiriö.
Diagnoosin tekee kuitenkin aina erikoislääkäri, eikä esimerkiksi yleislääkäri voi yksinään päätellä potilaansa tilaa.
Psykiatrian ammattilainen varoo sitä paitsi käyttämästä termejä, jotka voivat tuntua negatiivisilta leimoilta ja saada potilaan täysin lukkoon. Kun ihmisellä on vakaa käsitys siitä, että ympäristössä on vikaa, eikä hänessä itsessään, voi itseen kohdistuvan diagnoosin vastaanottaminen olla vaikeaa.
– Siksi itse kuvaan potilaalle häiriötä mieluummin ymmärryksen kautta ja käytän sanoja herkkyys tai haavoittuvuus. Pyrin auttamaan potilasta näkemään oman suojaavan selviytymistyylinsä, jolla hän on oppinut tähän asti parhaiten vuorovaikutustilanteissa selviämään, mutta josta aiheutuu samalla haittaa, Melartin selittää.
Persoonallisuushäiriö ei muodostu tai ilmene yht’äkkiä. Se määritellään pysyväksi, ja se on ilmentynyt aikuisikäisellä henkilöllä vähintään viiden vuoden ajan.
Hankala kumppani
Vaikka persoonallisuushäiriöinen henkilö käyttäytyisi jotenkin epäloogisesti, epämiellyttävästi tai jopa vihamielisesti, on tärkeätä tajuta, ettei hän tee niin ilkeyttään. Hän ei vain toistaiseksi ole oppinut reagoimaan muulla tavoin.
Esimerkiksi epäluuloista persoonallisuushäiriötä poteva saattaa herkästi uskoa, että puoliso pettää tai että läheisiin ei voi luottaa. Tunne kalvaa jatkuvasti, eikä hellitä.
Ystävät ja muut läheiset voivat pitää henkilöä haastavine piirteineen hankalana ja väsyttävänä, ja terveet ihmissuhteet saattavat hiipua tai päättyä kokonaan.
– Tärkeintä on, ettei persoonallisuushäiriöisen ihmisen ajatuksiin ja kuvitelmiin lähde itse mukaan. On myös syytä katsoa peiliin ja miettiä, miten itse käyttäytyy vuorovaikutustilanteissa, Melartin neuvoo.
Hyvä itsetuntemus auttaa selviytymään persoonallisuushäiriöstä kärsivän henkilön työtoverina. Jos tilanne alkaa tuntua uuvuttavalta, yksi tapa on ottaa tarvittaessa reilusti etäisyyttä tällaiseen henkilöön.
Esimerkiksi estyneitä ihmisiä saattaa vaivata niin voimakas estyneisyyden tunne, ettei tiimityö heiltä onnistu. Henkilö voi tuntea arvottomuutta ja masentuu kyvyttömyydestään työskennellä ryhmän jäsenenä.
Tunne-elämältään epävakaa henkilö puolestaan näkyy ja kuuluu: hän käyttäytyy erittäin oikukkaasti, ja hänen mielialansa vaihtelee laidasta toiseen lähes varoittamatta. Tällaisen henkilön kanssa työskentely voi muodostua kimurantiksi, kun ei voi tietää, mistä milloinkin tuulee.
– Hän saattaa käyttäytyä työpaikallakin äkkipikaisesti, koska ei kykene säätelemään tunteitaan. Vaikka työkyky olisikin ihan hyvä, työyhteisön sietokyvyn rajat saattavat ylittyä ja työnteko yksinkertaisesti käy mahdottomaksi.
Toista voi kannustaa menemään hoitoon, kun tilanne selkeästi aiheuttaa haittaa joko itselle tai toisille. Tällöin on syytä miettiä tarkkaan, miten sanansa asettaa ja keskustella aiheesta myötätuntoisesti, ei syytellen.
Persoonallisuushäiriön perusteet lapsuudessa
Lasten ja nuorten persoonallisuus on joustava. Se muuttuu vuosien myötä, ja siksi persoonallisuushäiriön diagnosointi tehdäänkin mieluimmin vasta aikuisiällä. Häiriön taustalla on monia tekijöitä: sekä perimä että ympäristö vaikuttavat riskiin sairastua.
Jos lapsi varhaisissa ihmissuhteissaan tuntee itsensä vajavaiseksi tai puutteelliseksi, tunteita kohtaan saattaa kehittyä suojamuuri. Tämä voi näkyä aikuisena kankeina ajatus- tai käyttäytymismalleina eli tapana suojautua.
– Persoonallisuushäiriölle saattaa altistua henkilö, joka on lapsena jäänyt vaille riittävän turvallista kiintymyssuhdetta. Tunteista ei ole ehkä puhuttu lainkaan tai lapsi on kokenut olevansa arvoton ja huono, Melartin listaa.
Etenkin herkästi reagoiville lapsille on tärkeätä tulla kuulluksi. Myös temperamenttien eroavuudet saattavat synnyttää ongelmia. Jos perheessä äiti ja isä ovat hyvin rauhallisia ja lapsi erittäin vilkas, vanhemmat voivat kokea avuttomuutta ja pohtia, miten pärjätä lapsen kanssa.
Ujoa pilttiä kannustaessaan vanhemmat saattavat tarkoittaa hyvää, mutta tilanteesta voi vanhempien tarkoittamatta tulla lapsen kannalta erittäin stressaava.
Jokaisessa perheessä on luonnollisesti ristiriitoja, jotka kuuluvat tavalliseen ihmiselämään. Kannustaminen ja rohkaisu ovat toki hyvästä. Aikuisen on tärkeää kuitenkin välillä pysähtyä miettimään, miten hän suhtautuu lapsen huoliin.
– Tärkeätä on kiinnittää huomiota kokemukseen ja pysähtyä kysymään, miltä jokin asia tai tilanne lapsesta tuntuu.
Ihmisiltä odotetaan käytöstä, joka istuu ympäröivään kulttuuriin ja normeihin. Mikä on yhdessä kulttuurissa hyväksyttävää ja tyypillistä, saattaakin tuntua erikoiselta tai kummalliselta toisessa.
Esimerkiksi suomalaisessa kulttuurissa ujot piirteet ovat ehkä hyväksyttävämpiä kuin jossakin muussa kulttuurissa.
– Me suomalaiset varjelemme omaa reviiriämme melko tarkasti, Melartin luonnehtii.
Toivoa paremmasta
Monet hakeutuvat psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle työterveys- tai perusterveydenhuollon ohjaamana elämäntilannekriisin tai masennuksen hoitoon. Joskus oireiden taustalta saattaa löytyä persoonallisuushäiriö, josta voi parantua. Monet toipuvat esimerkiksi psykoterapian avulla.
– Psykoterapialla on saatu hyviä tuloksia. Hoitoa tulee usein jatkaa melko pitkään eli vähintään kahdesta kolmeen vuotta. Terapian aikana potilas saa ymmärrystä omista ajatuksistaan ja toiminnastaan suhteessa toiseen, jolloin minuuteen iskostuneet toimintamallit tulevat tietoisiksi. Tämän oivaltamisen jälkeen toipuminen voi hiljalleen alkaa.
Toisinaan oireiden hallinnan tueksi, esimerkiksi masennusoireisiin, määrätään masennuslääkettä. Joskus henkilö huomaa itse, että tietyt asiat ilmenevät ihmissuhteissa toistuvasti eikä ongelmista pääse itse irti.
– Jos joku asia mietityttää, kannattaa käydä asiantuntijan juttusilla, Melartin neuvoo. Ei haittaa, vaikka erikoislääkärin luona kävisi niin sanotusti turhaan.
Lisää tietoa
Persoonallisuuden häiriöt – lääketieteellinen kolmijako (DSM-IV-luokitusjärjestelmä)
Ryhmä A: epäluuloinen, eristäytyvä ja psykoosipiirteinen persoonallisuushäiriö
Epäluuloinen persoonallisuushäiriö: epäluuloinen pysyttelee koko ajan henkisesti varpaillaan. Hän epäilee, että ystävät ja kumppanit voivat pettää eikä heihin voi luottaa.
Eristäytyvä persoonallisuushäiriö: eristäytyvässä eli skitsoidissa persoonallisuudessa henkilö vetäytyy mielikuvitukseen tai esimerkiksi yksinäisiin harrastuksiin. Tunteiden ilmaisun kyky voi olla heikko.
Ryhmä B: tunne-elämältään epävakaa, epäsosiaalinen, huomionhakuinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö
Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö: tunne-elämältään epävakaalle persoonallisuudelle ominaista on riitaisuus ja taipumus toimia hetken mielijohteesta.
Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö: epäsosiaalisessa persoonallisuudessa henkilö on välinpitämätön toisten tunteita kohtaan ja saattaa olla turhautunut tai väkivaltainen.
Huomiohakuinen persoonallisuushäiriö: huomionhakuinen kaipaa jatkuvasti muiden huomiota, joko kielteistä tai myönteistä, eikä ole kiinnostunut niinkään muiden asioista kuin omistaan.
Narsistinen persoonallisuushäiriö: narsisti voi olla aluksi rakastava kumppani tai ystävä mutta voi silmänräpäyksessä muuttua toista mitätöiväksi. Hänellä on jatkuva tarve saada ihailua.
Ryhmä C: estynyt, riippuvainen ja vaativa persoonallisuushäiriö
Riippuvainen persoonallisuushäiriö: riippuvainen ihminen tarvitsee muiden tukea ja turvaa ja vaatii muilta vahvistusta omille päätöksilleen ja tekemisilleen.
Estynyt persoonallisuushäiriö: estynyt henkilö kärsii riittämättömyyden tunteesta ja on äärimmäisen herkkä kielteiselle arvostelulle.
Vaativa persoonallisuushäiriö: vaativa muistuttaa estynyttä, mutta kelpuuttaa vain täydellistä jälkeä etenkin itseltään. Muut tuntuvat hutiluksilta.
Lähde: Terveyskirjasto.fi
Lisää tietoa
Persoonallisuutemme
Persoonallisuus on kunkin ihmisen melko pysyvä kokonaisuus, joka sisältää esimerkiksi luonteen, minäkuvan, arvot ja temperamentin. Persoonallisuus määrittää muun muassa tavan käyttäytyä ja suhtautua toisiin ihmisiin. Yksi on toimelias ja toinen on vetäytyvämpi. Jollakin on tarve olla koko ajanäänessä, kun taas jotkut keskittyvät mieluiten yksityiskohtien tarkkaan hiomiseen.
– Kaikilla meillä on persoonallisuutemme. Olemme kaikki niiden suhteen eräänlaisella jatkumolla, jossa erilaiset persoonallisuuden piirteet ja niiden voimakkuus vaihtelevat, Tarja Melartin selittää.
Teksti Susanna Haanpää
Asiantuntijana erikoislääkäri, psykiatrian dosentti Tarja Melartin, HYK S
Julkaistu Terveydeksi! 1/2011
