Sivusto
Lääkehaku
Apteekkihaku
Hoidossa | 12.04.2022 | ANNE VENTELÄ | PAULA TAVASTI
Kun Anna-Liisa Kemi kolmekymppisenä sai nivelrikkodiagnoosin, hän sivuutti sairauden vanhojen ihmisten vaivana. Kolmekymmentä vuotta ja yhtä tekonivelleikkausta myöhemmin asenne nivelterveyteen on hyvin erilainen.
Anna-Liisa Kemi, 63, aloittaa jokaisen aamunsa kävelylenkillä Alma-koiransa kanssa. Ennen työpäivän aloittamista parivaljakko tekee toisen samanlaisen. Pienet jumppatauot päivän mittaan tulevat Kemillä selkärangasta: kun hän ohjaa automaattivaihteista autoaan oikealla kädellään, hän voi jumpata vasenta. Työpäiväänsä Kemi tauottaa happihyppelyillä. Illallakin jumppakuminauha ja pienet käsipainot sohvapöydällä kehottavat liikkumaan.
Näin Kemi huolehtii nivelistään, joissa on nivelrikkoa muille jaettavaksi. Kun sairaus ensimmäisen kerran diagnosoitiin kipuilevasta isovarpaasta, oli Kemi vasta kolmekymppinen.
– Annoin asian olla. Ajattelin, että olen vielä nuori.
Vasta yli 15 vuotta myöhemmin hän alkoi selvittää, mistä nivelrikossa oikeastaan on kyse. Silloin se oli edennyt niin pitkälle, että Kemi odotti aikaa polven tekonivelleikkaukseen.
Nivelrikkoa sairastaa arviolta miljoona suomalaista. Esimerkiksi polven, lonkan tai sormien nivelpintoja suojaava rusto alkaa tuhoutua nopeammin kuin uutta muodostuu. Ajan myötä tämä aiheuttaa muutoksia nivelrustossa, luussa tai nivelkapselissa.
Vaikka nivelrikon riski kasvaa iän myötä, voi se kehittyä jo nuorellakin iällä. Sairaus voi pitkään olla oireeton, mutta edetessään se voi aiheuttaa kovaa kipua ja heikentää nivelten toimintaa.
Näin kävi Kemillekin. Isovarpaan jälkeen kipeytyi oikea polvi. Portaiden laskeutumisesta tuli vaikeaa ja kauppareissu kilometrin päähän kävi liian pitkäksi kävellä. Polvikipu vei yöunet nuorelta naiselta.
– Minulla oli aina kylmäpusseja pakkasessa. Särkylääkkeitä meni niin paljon kuin niitä sai syödä.
Entisenä urheilijana Kemin oli vaikea hyväksyä sitä, että kivut estäisivät häntä liikkumasta. Niinpä hän jatkoi aktiivista arkeaan kivuista huolimatta. Työkiireet ja pienet, sairastavat lapset ajoivat oman terveyden edelle.
Lopulta kipu yltyi niin kovaksi, että polvi päätettiin tähystää. Rustojen siistiminen auttoi ja kipu hellitti vuosiksi, kunnes yltyi taas. Polven rustoja käsiteltiin tähystyksessä vuosien mittaan kolme kertaa, kunnes ortopedi suositteli tekoniveltä. Kemi oli 47-vuotias.
Nykyään nivelrikkoa ei enää tähystetä, kertoo HUS Tekonivelkeskuksen ylilääkäri Anna Vasara.
– Jo yli 15 vuotta sitten todettiin, että nivelrikossa tähystyksestä ei ole hyötyä, vaan se voi jopa kiihdyttää sairauden etenemistä.
Nivelrikon hoidossa liikunta ja terveet elämäntavat ovat tärkeitä. Ylipainon pudotus voi helpottaa alaraajojen nivelten rasituskipua ja hidastaa taudin etenemistä. Kipulääkkeet ja erilaiset tuki- ja apuvälineet voivat lievittää kipua. Joskus polven nivelrikon taustalla olevaa asento virhettä voidaan työikäisillä potilailla korjata leikkaushoidolla, Vasara kertoo.
– Nivelrikkoa ei voi kuitenkaan pysäyttää kirurgisilla toimenpiteillä. Jos sairaus etenee niin pitkälle, että toistuva kipu rajoittaa toiminta kykyä, voidaan harkita tekonivelleikkausta.
Leikkaushoito suunnitellaan röntgen- tai magneettikuvan perusteella. Vaurioituneet nivelen osat poistetaan ja korvataan muoveista, metalleista ja keraameista tehdyllä tekonivelellä. Oma luu kasvaa tekonivelen ympärille, tai tarvittaessa nivel kiinnitetään paikalleen luusementillä.
Tekonivel kestää käytössä jopa 15–25 vuotta, mutta jos tekonivelosia irtoaa, tekonivel kuluu tai tulehtuu tai esimerkiksi lonkan tekonivel menee sijoiltaan, voidaan tekonivelleikkaus joutua uusimaan.
Vuonna 2020 Manner-Suomessa tehtiin noin 9 600 lonkan tekonivelten ja 12 700 polven tekonivelten ensileikkausta. Olkapäihin ensileikkauksia tehtiin noin 1 000, kyynärpäihin, nilkkoihin ja ranteen ja käden alueelle yhteensä pari sataa. Kuitenkin ranne mieluiten jäykistetään eli nivelväli luudutetaan, Vasara kertoo.
Näin on tehty myös Anna-Liisa Kemille, jonka oikea ranne jäykistettiin nivelrikon vuoksi vuonna 2009.
Nivelen vaihtaminen uuteen käy leikkauspöydällä parissa tunnissa. Kokonaisuudessaan prosessi on kuitenkin pitkä. Leikkauksen edellytyksenä on hyvä yleiskunto ja fyysinen suorituskyky. Mahdollisten perussairauksien tulee olla tasapainossa. Tupakointi pitää lopettaa, ja ylipainoisen potilaan tulisi laihduttaa ennen alaraajojen tekonivelleikkausta.
Hyvä lihaskunto edistää leikkauksesta toipumista, ja siksi lihaskuntoharjoittelu kannattaa mahdollisuuksien mukaan aloittaa jo ennen leikkausta.
– Itseltäni vaati melkoista tahdonvoimaa pysytellä liikkeessä. Kivut olivat kovat ja käytin kävelykeppiä. Yritin silti treenata, sanoo Kemi.
Lähetteestä leikkauspöydälle Kemillä kesti puoli vuotta, kunnes tammikuussa 2006 polvikivut loppuivat. Tekonivelleikkaus meni suunnitelmien mukaan, ja Kemi nousi jaloittelemaan jo leikkauspäivän iltana. Leikkauskipu lieveni noin viikossa, minkä jälkeen koville kipulääkkeille ei enää ollut tarvetta.
Sairauslomaa kirjoitetaan potilaasta ja nivelestä riippuen noin 6–8 viikkoa, ja lopullinen toipuminen vie keskimäärin vuoden, Vasara kertoo.
– Potilaita aktivoidaan normaaliin liikkumiseen, ja liikkumiskyvyn palautuminen määrittelee toipilasaikaa. Fyysisistä työtehtävistä sairausloma on pidempi.
Anna-Liisa Kemi saa voimaa positiivisesta asenteesta. ”Ihmisen pitää arvostaa itseään, sitten jaksaa arvostaa myös läheisiään.”
Kun Kemin jalka vetreytyi, yöheräilytkin jäivät. Kemi teki lihaskuntoharjoituksia fysioterapeutin ohjeistuksella ensin kevyillä vastuksilla. Kun reisilihas vahvistui, hän lisäsi treenin tehoa. Sen jälkeen hän ei ole pysähtynyt.
– Keinonivelleikkaus pelasti elämäni. Ilman sitä olisin jäänyt yhteiskunnan elätettäväksi.
Leikattu polvi on pysynyt kunnossa jo 16 vuotta. Vasemmassakin polvessa Kemillä on pitkälle edennyt nivelrikko, mutta toistaiseksi se on kivuton. Tämän tilanteen säilyttämiseksi Kemi tekee töitä päivittäin. Itsestään huolehtiminen on asia, jonka Kemi kokee oppineensa vaikean kautta.
– Näen mustia pilkkuja, jos joku sanoo olevansa liian nuori murehtiakseen terveydestään. Jokaisen pitää tykätä itsestään sen verran, että pitää itsestään huolta.
• Sairauden perimmäistä syytä ei tiedetä. Riskitekijöitä ovat ikääntyminen, perimä ja alaraajojen nivelissä ylipaino. Myös tapaturmat, virheasennot tai kova fyysinen rasitus voivat altistaa nivelrikolle.
• Edetessään nivelrikko voi aiheuttaa kovaa kipua ja nivelten toiminnan rajoituksia.
• Hoidossa tärkeitä ovat liikunta, lepo, painonhallinta, terveellinen ruokavalio ja kivunlievitys. Viime kädessä voidaan harkita tekonivelleikkausta.
Asiantuntijana ylilääkäri, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Anna Vasara, HUS Tekonivelkeskus
Julkaistu Terveydeksi! 1/2022