Hoidossa | 08.04.2019 | Tuija Siljamäki | Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Kun mieli muuttuu
Kati Saastamoisen teini-iässä alkanut masennus olikin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sairauden tunnistaminen on vaikeaa, sillä harva hakeutuu hoitoon maniavaiheessa, elämänsä kunnossa.
Tällä hetkellä Kati Saastamoisen, 29, on vaikea saada päivää käynnistymään. Se enteilee masennuskautta.
– Mielialani kulkevat vuoristorataa parin kuukauden jaksoissa. Muutos näkyy ensimmäisenä unirytmin häiriintymisenä. Arki alkaa uuvuttaa ja väsyn nopeammin. Mieliala muuttuu alakuloiseksi. Minulla on enemmän masennuskausia kuin vauhtikausia.
”Vauhtikaudella” Saastamoinen tarkoittaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön toista puolta, maniaa. Saastamoisella mania esiintyy lievempänä eli hypomaniana.
Vauhtijakson alkamisen hän tunnistaa unen vähenemisestä ja levottomasta olosta.
– Alan höpöttää, tekee mieli jutella kaikkien kanssa. Rahankäyttö on hulvatonta: kaikki palaa, mitä tulee. Olen koko ajan menossa ja olo on kaikkivoipa.
Hypomania eroaa tavallisesta innostuksesta
Hypomaniaa voi olla vaikea erottaa normaalista innostuneesta olotilasta, mutta psykiatrian erikoislääkärin Sami Leppämäen mukaan siihen liittyy yleensä myös ärtyisyyttä, keskittymisvaikeuksia, riskialtista käytöstä ja unen tarpeen vähenemistä.
– Vauhti kiihtyy, mitä vähemmän nukkuu. Joku voi ajatella, miksi hypomaniaa pitäisi hoitaa, jos on luova olo ja töissäkin saa enemmän aikaan. Rauhoittuminen ja mielialan tasoittaminen ajoissa on kuitenkin tärkeää aivoille, erityisesti tässä sairaudessa. Mitä enemmän on vauhtijaksoja, sitä vaikeampi on sairauden ennuste.
Mania ei suinkaan usein ole miellyttävä olotila. Leppämäen vastaanotolla sitä on kuvattu myös pakonomaiseksi tarpeeksi puuhata, mutta mikään ei tunnu hyvältä.
Saastamoisen masennus alkoi oireilla teini-ikäisenä. Viisi vuotta sitten masennus paheni, ja hän hakeutui lääkäriin. Vasta silloin selvisi, mistä hänen oireensa todella johtuivat.
Psykiatrille tämä on tuttu tarina. Erityisen vaikeaa on tunnistaa Saastamoisen sairastamaa tyypin 2 kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jossa esiintyy selkeän manian sijaan lievempää hypomaniaa.
– Keskimäärin diagnoosin löytyminen kestää kahdeksan vuotta. Hoitoon hakeudutaan yleensä masennuksen vuoksi, mutta todellisuudessa taustalla onkin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sairaus olisi helpompi tunnistaa hypomaniajakson aikana, mutta käytännössä kukaan ei hakeudu hoitoon silloin. Mielialakysely, joka kattaa koko elämänkaaren, saattaa paljastaa asian todellisen laidan.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön erottaminen tavallisesta masennuksesta on kuitenkin tärkeää, sillä hoito on erilainen. Väärä hoito voi Leppämäen mukaan pahentaa oireita.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön syntymekanismia ei tunneta, mutta ainakin perintötekijöiden tiedetään vaikuttavan vahvasti.
– Jos sairautta on lähisuvussa, riski sairastua on 5–10-kertainen. Myös lapsuuden traumaattiset tapahtumat herkistävät sairastumiselle.
Sovellus auttaa mielialojen seurannassa
Saastamoinen kävi vuosia psykoterapiassa, jossa sai käsiteltyä vanhat traumansa. Nykyisin hänelle riittää säännöllinen käynti psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykiatrin juttusilla sekä mielialoja tasaava lääkitys. Hän myös seuraa mielialakäyräänsä älypuhelimen sovelluksella, johon voi erilaisin hymynaamoin merkitä mielialansa.
Sopivaa lääkitystä ei ole ollut helppoa löytää. Joistakin lääkkeistä tuli ikäviä sivuoireita, kuten väsymystä ja ruokahaluttomuutta.
– Vasta nyt tuntuu, että sopivat lääkkeet ovat löytyneet. Voi olla, että lääkitystä joudutaan muokkaamaan koko ajan, Saastamoinen sanoo.
Leppämäki kertoo, että lääkityksellä pyritään tasaamaan mielialoja.
– Epilepsia- ja psykoosilääkkeet toimivat, koska ne tasaavat keskushermoston toimintaa. Vanhin käytössä oleva lääke, litium, on edelleen tehokas.
Lääkehoidon ohella Leppämäki pitää tärkeänä psykoterapiaa, erityisesti perheterapiaa.
– Tämä sairaus koskettaa läheisiä, koko perhettä. Heidänkin täytyy tietää, mistä on kysymys. Hyvä hoito on mahdollisimman yksilöllistä, ja siinä kiinnitetään huomiota elinympäristöön ja elintapoihin. Myös uusia hoitomuotoja kehitellään, kuten unirytmien seurantaa älypuhelimella, jolloin mielialahäiriöjaksoja voidaan ennakoida.
Masennusjakso voi olla hengenvaarallinen
Saastamoisen oireilu on pysynyt vuosien varrella samantyyppisenä, mutta nykyisin hän tunnistaa oireet aiempaa paremmin.
– Osaan reagoida muutoksiin nopeammin eli hakea apua ajoissa ja saada lääkityksen kuntoon. Jos olen töissä, osaan levätä enemmän ja antaa itselleni aikaa ja armoa. Sillä voi välttää oireiden pahenemisen, ettei aja itseään loppuun. Leppämäki vahvistaa tämän.
– Vuorokausirytmin muutokset, stressi ja järkyttävät elämäntapahtumat pahentavat oireita. Toisaalta sairaus itse altistaa kuormittaville elämäntapahtumille.
Pahimpia aikoja läheisille ja Saastamoiselle itselleen ovat olleet hänen itsetuhoiset kautensa.
– Ne ovat rankkoja. Taudinkuvaani kuuluu, että olen masentuneena itsetuhoinen. Yleensä tunnistan nykyisin itse, kun tulee ajatuksia ja haluja päästä pois täältä. Siitä hoksaan, ettei kaikki ole hyvin. Juuri tähän sairauteen liittyvä itsetuhoisuus tekee siitä hengenvaarallisen. Leppämäen mielestä siksi on hyvä, että asiasta puhutaan julkisuudessa.
– Suomalaistutkimuksen mukaan puolet kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista on yrittänyt itsemurhaa.
Säännöllinen arkirytmi on tärkeä
Saastamoinen menee aikaisin nukkumaan ja pyrkii 8–9 tunnin yöuniin.
– Kuulostaa tylsälle, mutta säännöllisistä arjen rytmeistä on tärkeää pitää kiinni. Heti kun alan valvoa, menee pieleen. Ainahan sitä toivoo, että elämä olisi ennalta arvattavaa, mutta eihän se koskaan ole. Yritän välttää ylimääräistä stressiä. Samaa ”tylsää” viestiä Leppämäki välittää asiakkailleen.
– Syö terveellisesti, nuku riittävästi, vältä liiallista alkoholin käyttöä. Se on hyvän elämän perusresepti. Työstressi häiritsee unta, jolloin oireet voivat pahentua. Rauhallinen, itsensä hyväksyvä elämäntapa olisi ihanteellinen. Aina se ei ole mahdollista: työelämän paineet ovat nykyisin järkyttävän kovat.
Saastamoinen on koulutukseltaan tekstiiliartesaani ja sosionomi. Tällä hetkellä hän on ammatillisessa kuntoutuksessa ja ohjaa käsityökoulussa erilaisia ryhmiä.
– Olisi hyvä, että päivissä olisi tekemistä, mutta ei liikaa henkistä kuormitusta. Toivoisin pääseväni oman alani töihin muutamaksi päiväksi viikosta ja haluaisin löytää oman polkuni. Olen vaiheessa.
**
Näistä saan voimaa
1. Läheiset
”Läheiset toitottavat minulle: ’Kati, sinä et ole sun diagnoosi, vaan Kati’. Sairaus ei määrittele minua ihmisenä.”
2. Kirjoittaminen
”Puran tunteitani runoihin ja blogiin.”
3. Vertaistuki
”Vertaistuki Kaksisuuntaiset ry:ssä on ollut tosi tärkeää. Toivon, että jokainen löytäisi jonkun, jonka kanssa jutella näistä asioista.”
Lisää tietoa
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on kaksi päätyyppiä.
- Tyypin 1 oireita on masennus- ja maniajaksojen vaihtelu. Masennukseen liittyy alakuloinen mieliala, voimakas väsymys sekä itsetuhoiset ajatukset. Maniaan liittyy poikkeuksellisen kohonnut mieliala ja unentarpeen väheneminen. Myös psykoottisia oireita, kuten aistiharhoja, voi esiintyä.
- Tyypin 2 oireita on masennus- ja hypomaniajaksojen vaihtelu. Hypomania on lievä mania, johon ei kuulu psykoottisia oireita.
- Noin puolella sairastuneista ensimmäinen oire on masennus, ja se onkin yleensä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallitseva mieliala.
- Runsaan päihteidenkäytön taustalta voi löytyä hoitamaton kaksisuuntainen mielialahäiriö.
- Hoitona on yleisimmin lääkehoito ja keskusteluterapia.
- Tyypin 1 yleisyys väestössä on puoli prosenttia, tyypin 2 yleisyys noin 1,5 prosenttia.
Julkaistu: Terveydeksi! 1/2019
Asiantuntijana psykiatrian dosentti, psykoterapeutti Sami Leppämäki, HUS ja Mehiläinen
