‹ Takaisin

Hoidossa  |  13.04.2021   |  ANNE VENTELÄ   |  LAURI ROTKO

Kiusaamisesta on puhuttava

Vuosia kestänyt koulukiusaaminen jätti jälkensä Riku Rajalahteen. Asiasta vaikeneminen pahensi tilannetta. Siksi hän toivoo, että jokainen nuori uskaltaisi kertoa kiusaamisesta jollekulle.

Nyt meidän on pakko puhua.

Kutakuinkin näin Riku Rajalahden, 29, äiti sanoi pojalleen viitisen vuotta sitten. Vasta silloin Rajalahti kertoi asioista, joita oli pitänyt sisällään vuosikaudet.

Kiusaaminen oli alkanut kolmannella luokalla ja jatkunut peruskoulun loppuun asti. Syrjimisen ja nimittelyn lisäksi oli ollut fyysistäkin väkivaltaa. Ala-asteella hänet kannettiin roskikseen ja heitettiin selkä edellä asfalttiin.
Kiusaajat olivat Rajalahden luokalla. Yksi heistä jatkoi hänen kanssaan samalle yläasteelle, ja kiusaaminen jatkui. Tavaroiden heittelyä, lyömistä, haukkumista.

Rajalahti ei koskaan kertonut kenellekään, eikä yksikään aikuinen huomannut tilannetta.

– Minut oli latistettu henkisesti. Toivoin, että joku puuttuisi asiaan, mutta kukaan ei pystynyt puuttumaan, kun en avannut suutani.
Ammattikoulussa, suurtalouskokkilinjalla Rajalahti oli päässyt kiusaajistaan eroon, mutta silloin pintaan olivat nousseet ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelot. Vuosien mittaan ahdistus oli kasvanut, kunnes 24-vuotiaana hän ei enää jaksanut.

– Masennuin ja syrjäydyin kaikesta. En ­halunnut apua, mutta onneksi äiti pakotti ­puhumaan.

Kiusaaminen on muuttunut

Kun lapset opettelevat toimimaan keskenään, riidat kuuluvat asiaan. Niiden ero kiusaamiseen on kuitenkin selvä, sanoo koulutyön päällikkö Anniina Pesonen MIELI Suomen Mielenterveysseurasta.

– Kiusaaminen ei ole vertaisten nahistelua tai yksittäisiä ristiriitatilanteita. Se on toistuvaa, ja siihen liittyy valta-asetelma. Usein kiusaa­minen on myös ryhmäilmiö.

Viime aikoina lasten ja nuorten väliset ­rajut väkivaltatapaukset ovat herättäneet huomiota. Kaikkineen kiusaaminen on kuitenkin vähentynyt 2000-luvulla.

4.–5.-luokkalaisista noin seitsemän prosenttia kokee kiusaamista vähintään kerran viikossa. Samaa kokee kuusi prosenttia 8.–9.-luokkalaisista, vajaa neljä prosenttia ammatillisessa koulutuksessa olevista ja prosentti lukiolaisista. Kiusaaminen ja kiusatuksi tuleminen on yleisempää pojilla kaikissa ikäryhmissä, ja maahanmuuttajataustaisilla lapsilla on enemmän kiusatuksi tulemisen kokemuksia kuin muilla, kertoo THL:n Kouluterveyskysely 2019.

Tyypillisesti kiusaaminen on sanallista. ­Netissä tai kännykän kautta tapahtuva kiusaaminen on viime vuosina yleistynyt, ja se voi Pesosen mukaan olla erityisen nöyryyttävää. Jaettu tieto on julkista, sitä ei voi hallita eikä välttämättä koskaan poistaa.

Koulukiusaamista terminä ei löydy rikoslaista, mutta monet sen ilmenemismuodot ovat rikoslain nojalla rangaistavia: muun muassa perättömän tai yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittäminen, vihapuhe ja fyysinen väkivalta. Myös alle 15-vuotiaan tekemästä rikoksesta voidaan aloittaa poliisin esitutkinta. Lisäksi nuorista rikoksentekijöistä tehdään lastensuojeluilmoitus ja he ovat vahingonkorvausvelvollisia.

Rajalahti tietää, että kiusaamisesta puhuminen on vaikeaa. Siitä huolimatta hän kannustaa kaikkia kiusattuja puhumaan jollekin turvalliselle aikuiselle. ”Jos et pysty puhumaan, kirjoita. Jotenkin se olo pitää saada purettua.

Ennaltaehkäisyä ja jälkihoitoa

Kun lasta kiusataan koulussa, on koulun puututtava asiaan. Jokaisella oppilaitoksella tulee olla opiskeluhuoltosuunnitelma ja kiusaa­misen vastainen suunnitelma. Suunnitelmaan kirjataan vastuuhenkilöt ja toimintaohjeet kiusaamistapausten selvittämiseen. Lisäksi monissa oppilaitoksissa toteutetaan kiusaamisen vastaisia malleja, kuten KivaKoulu-ohjelmaa.

Ensisijaisesti tilanteet sovitellaan kiusaamisen osapuolten, koulun ja huoltajien kesken. Jos keskustelu ja seuranta eivät auta, voidaan tehdä muutoksia opetusjärjestelyihin ja käyttää ­kurinpidollisia keinoja. Tarvittaessa pyydetään apua poliisilta. Vakavissa kiusaamistapauksissa poliisiin otetaan yhteyttä välittömästi.

– Kouluissa tehdään paljon hyvää työtä, mutta johdonmukaisuutta ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan lisää. Jokaisella koulun aikuisella ja lapsella pitäisi olla riittävästi osaamista ja yhteisymmärrys siitä, miten kiusaamistapauksissa toimitaan. Osaamista täytyy myös päivittää, Pesonen sanoo.

Siitä on apua, että oppilaiden osallistaminen ja tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen on kirjattu opetussuunnitelmaan. Koulun arjessa voidaan harjoitella päivittäin yhdessäolon taitoja ja arvokasta kohtaamista, opetella sietämään ja ­käsittelemään vahvojakin tunteita sekä ratkomaan ristiriitatilanteita.

– Tällaiset taidot vahvistavat lapsen ja nuoren mielen hyvinvointia, mikä taas turvaa hyvää kasvua ja kehitystä sekä ehkäisee kiusaamista.

Lisäksi Pesonen painottaa, että on aikuisten tehtävä varmistaa jokaisen osapuolen turvallinen kasvu ja kehitys kiusaamisen jälkeen. Lapsi tai nuori voi tarvita apua tunteidensa ja tapahtuneen käsittelyyn.

– Näin lapsi voi jatkaa eteenpäin turvallisesti ja saada takaisin luottamuksen tunteen niin ­itseensä kuin muihinkin ihmisiin.

Kiusaamisesta puhuminen auttaa

Jälkikäteen Riku Rajalahti on itsekin ihmeissään siitä, miten on jaksanut kohdata kiusaamista ja sen herättämiä tunteita. Helppoa se ei ollut. Välillä ahdistus on johtanut itsetuhoisiin ajatuksiin.

– Joku fiilis on tullut, ettei kannata tappaa ­itseä, että teen jotain hienoa vielä elämälläni.

Keskustelu äidin kanssa oli Rajalahdelle käänne­kohta. Tämän jälkeen hän hakeutui etsivän nuorisotyön asiakkaaksi ja pääsi puhumaan kokemuksistaan psykologille. Myöhemmin hän on käynyt koulukiusattujen nuorten vertaistukiryhmässä ja psykiatrisella sairaanhoitajalla. Trauman käsittely vaatii kärsivällisyyttä. Seuraavaksi Rajalahti toivoo pääsevänsä psykoterapiaan.

Vaikka kuluneet vuodet ovat olleet Rajalahdelle raskaita, on hän samalla opiskellut nuoriso-ohjaajaksi.

– Moni koulukiusattu syrjäytyy ja tippuu yhteiskunnasta. Haluan auttaa nuoria työllistymään tai opiskelemaan, se on pieni tavoite elämässä.

Näistä saan voimaa

Musiikki
”Musiikin avulla olen selviytynyt silloin, kun on ahdistanut.”

Ystävät
”Pihapiirissä minulla oli kavereita, joille tuli jonkin verran puhuttua.”

Liikunta
”Jos turhauttaa, voin lähteä luontoon juoksemaan ja selvittelemään asioita.”

Toimi näin, jos lastasi kiusataan

1. Kysy säännöllisesti, mitä lapsellesi kuuluu. Kun olet aidosti läsnä, on vaikeista asioista helpompi kertoa.

2. Jos lapsi kertoo kiusaamisesta, usko häntä. Pysy rauhallisena – lapsi voi pelätä kuulijan vahvoja reaktioita.

3. Ilmoita kiusaamisesta heti kouluun. Huolehdi, että kiusaamisen lopettamiseksi tehdään suunnitelma ja seuraa sen toteuttamista.

4. Puhukaa asiasta. Millaisia tunteita kiusaaminen herättää? Mitä silloin voi tehdä, jos tunteiden kanssa on vaikea olla?

5. Nuori voi puhua kiusaamisesta nimettö­mästi asiantuntijoiden kanssa esimerkiksi Sekasin-chatissa, joka on auki vuoden jokaisena päivänä osoitteessa sekasin247.fi.

6. Hae tarvittaessa apua. Lapsella on oikeus kouluterveydenhuoltoon sekä psykologin ja kuraattorin apuun. Nämä tarjoavat ohjausta huoltajillekin.

Asiantuntijana koulutyön päällikkö Anniina Pesonen, MIELI Suomen Mielenterveys ry