Hoidossa | 23.02.2018
Emil sairastui 2-vuotiaana – oireet paljastuivat 1 tyypin diabetekseksi
Emil Klefströmillä on olkavarressa verensokeria mittaava sensori ja kaverina koira, jonka piti oppia haistamaan hypoglykemia. Ykköstyypin diabeteksen hoito on kehittynyt siitä, kun hän sairastui kaksivuotiaana.
Parivuotiaana helsinkiläisellä Emil Klefströmillä, 15, oli ykköstyypin diabetekselle tavanomaiset oireet: vessassa piti käydä usein ja jano piinasi jatkuvasti. Kun Susanna Klefström mittasi poikansa verensokerit, ne olivat pilvissä. Lastenklinikalle lähdettiin saman tien.
Vaikka Susanna itse sairastui tyypin 1 eli nuoruustyypin diabetekseen 19-vuotiaana ja myös hänen äitinsä on diabeetikko, oli lapsen sairastuminen yllätys ja järkytys.
– Olimme todella surullisia, todellisuus niin sanotusti jysähti päällemme. Emilin pikkusisko oli juuri syntynyt ja ajattelimme, että vietämme rauhallista vauvaelämää kotona.
Ensimmäisistä kahdesta kuukaudesta en muista juuri mitään. Ainoa asia, mikä pyöri mielessäni oli se, että pitää mitata Emilin verensokerit, Susanna muistelee. Verensokereita mitattiin yölläkin, välillä myös varpaista.
– Yöt olivat katkonaisia, kun talossa oli vauva ja vikkelä kaksivuotias. Omatkin verensokerini heittelivät, kun imetin, Susanna muistelee.
Liian puhdas ympäristö voi altistaa diabetekselle
Ykköstyypin diabetes on autoimmuunisairaus, jossa insuliinia erittävät haiman beetasolut vähenevät ja lopulta tuhoutuvat. Kun insuliinia ei ole riittävästi, verensokeri nousee. Sairautta hoidetaan antamalla insuliinia joko pistoksina tai insuliinipumpulla.
Suomessa on kaikkiaan 50 000 ykköstyypin diabeetikkoa. Joka vuosi sairastuu noin 500 alle 15-vuotiasta lasta. Ykköstyypin diabetes voi puhjeta myös vanhuusiällä.
– Tyypin 1 diabeteksen aiheuttajaa ei vielä tunneta. Yksi altistava tekijä on perimä, mutta myös ympäristön hygienialla näyttäisi olevan merkitystä. Mitä hygieenisempi ympäristö, sitä enemmän diabetesta sairastetaan. Sama ilmiö on todettu allergisten sairauksien kohdalla. Osalla lapsista on ollut enterovirusinfektio ennen sairastumista, kertoo Diabetesliiton lastenlääkäri Anu-Maaria Hämäläinen.
Uusimmat tutkimukset keskittyvät enterovirusrokotteeseen ja suoliston bakteeriflooran merkitykseen ykköstyypin diabeteksen synnyssä. Emilkin sairasti enterovirusinfektion pari kuukautta ennen diabeteksen toteamista – kuume oli korkea ja kantapäihin ilmestyi valkoisia pilkkuja.
Oireina jano, väsymys ja vessahätä
Insuliini on hormoni, joka siirtää sokerin verenkierrosta solujen sisään. Siellä sokeri käytetään energiaksi. Kun lapsi sairastuu diabetekseen, koholla oleva sokeri aiheuttaa tyypillisiä oireita. Se poistuu munuaisten kautta vetäen nestettä mukanaan, jolloin virtsaamistarve lisääntyy.
– Vauvoilla vaipat voivat olla yhtäkkiä märät ja painavat, vanhemmilla lapsilla yökastelu voi alkaa uudestaan. Lisäksi janottaa, paino laskee ja solujen energiavajeesta seuraa väsymystä, Hämäläinen kuvailee tyypillisiä oireita.
Nesteen menetys aiheuttaa kuivumisvaaran. Jos huomaa lapsella näitä oireita, pitää ottaa heti yhteyttä neuvolaan tai päivystävään lääkäriin.
Yleensä diabeteksen hoito aloitetaan insuliinikynillä monipistoshoitona, jossa annetaan pitkävaikutteisten insuliinien lisäksi ateriainsuliinit.
Noin puolella diabeetikkolapsista käytetään pistosten sijaan insuliinipumppua, jolla insuliinin annostelu käy kätevästi. Pumppuhoidossa ihon alle laitetaan kanyyli, jota pitkin insuliini siirtyy kehoon. Emilin diabeteksen hoito aloitettiin insuliinikynillä, ja insuliinipumppuhoitoon siirryttiin, kun poika oli kolmevuotias.
Sensori mittaa verensokerin
Diabeteksen hoito on ottanut isoja harppauksia viimeisen 20 vuoden aikana. 2000-luvulla uudet insuliinit, insuliinipumput sekä verensokerin mittauslaitteet ovat kehittyneet.
– 1980-luvulla opittiin mittaamaan verensokeria sormenpäästä – nykyään on opittu mittaamaan kudoksen sokeripitoisuutta. Tätä sanotaan sensoroinniksi. Olkavarteen laitetaan ihon alle pieni sensorilaite. Uusimmissa laitteissa diabeetikko heilauttaa joko lukijaa tai sensorisovelluksella varustettua kännykkää sensorin päällä, jolloin laite lukee sokeriarvon, kertoo Anu-Maaria Hämäläinen.
Myös Emilillä on lukija ja sensorit. Sensorin kanssa voi uida ja saunoa, mutta se pitää vaihtaa uuteen kahden viikon välein. Sensori on helpottanut elämää paljon, sillä se kertoo, ovatko verensokerit nousussa vai laskussa.
Aiemmin sokereita piti mitata sormenpäästä jopa seitsemän kertaa päivässä. Sormenpäät kovettuivat ja niistä alkoi mennä tunto, mikä vaikeutti Emilin kitaransoittoa.
– Lukijasta on kätevä katsoa sokereita. Voin säätää insuliiniannosta verensokerin ja syömisen mukaan. Tai jos sensori näyttää, että verensokeri on laskemassa, syön jotain hiilihydraattipitoista tai juon lasin maitoa, Emil sanoo.
Verensokerimittareita voi myös tuunata itse. Niihin voi laittaa tarroja ja kuviollisia päällisiä, mikä tekee verensokerin mittaamisesta lapselle hauskempaa.
Hypokoira haistaa verensokerin vaihtelut
Verensokerin pysyminen tavoitearvoissa on erittäin haastavaa, sillä arvoja heilauttavat liikunta, stressi, jännitys, ateriat, sairauspäivät ja esimerkiksi yöunen määrä. Emilkin oli välillä lapsena mahataudin vuoksi tiputuksessa sairaalassa. Toisinaan Emil kokee hoitoväsymystä, sillä diabeteksen hoidosta ei voi pitää vapaapäiviä.
– Tiedän, että diabeteksen lisäsairaudet voivat vaikuttaa esimerkiksi näkökykyyn ja munuaisten toimintaan, se lisää stressiä, Emil kertoo.
– Olen sanonut Emilille, että ei haittaa, vaikka sokerit välillä vaihtelisivat. Joskus hän ottaa korkeat verensokerit turhankin raskaasti, Susanna lisää.
Klefströmeillä on iloinen hännänheiluttaja, 8-vuotias musta labradorinnoutaja Goxy, joka hankittiin alun perin avuksi diabeteksen hoitoon.
Koiraa alettiin pentuna kouluttaa hypokoiraksi, joka haistaa omistajansa verensokerin vaihtelut ja ilmoittaa niistä esimerkiksi tökkimällä kuonolla reiteen. Kiltti ja huomaavainen koira ei kuitenkaan läpäissyt testiä.
Nykyään Goxy on perheen rakas lemmikki, jonka kanssa ulkoillaan ja vietetään aikaa.
– Emil oli ensimmäisellä luokalla, kun otimme koiran. Goxy ei kysele, onko verensokeri mitattu, vaan tulee paijattavaksi ja lohduttaa huonoilla hetkillä. Goxy on varsinainen sylikoira, se on aina siellä, missä muutkin, kertoo Susanna, joka toimii Hypokoira ry:n puheenjohtajana.
Vaikka sairaus ei ole koskaan mukava asia, Emilin diabetes on myös lähentänyt Klefströmien perhettä.
– Toista ei voi jättää yksin. Jos diabeteksen kanssa on vaikeaa, juttelemme usein samalla muistakin asioista. Ilman Emilin diabetesta Goxykaan ei varmaan olisi tullut elämäämme.
Lisää tietoa
Tunnista hypoglykemia
- Hypoglykemiassa verensokeri laskee liian matalaksi.
- Diabeetikko tunnistaa hypoglykemian esimerkiksi nälän tunteena, tärinänä, heikotuksena, huimauksena tai voimattomuutena.
- Lapsen hypoglykemiasta voi kertoa suun ympäristön kalpeus ja ihon kylmänhikisyys. Lapsi voi olla myös levoton ja kiukkuinen.
- Jos diabeetikko on tajuissaan ja pystyy nielemään, hänelle voi antaa nopeasti imeytyvää sokeria, kuten glukoosipastilleja tai pillimehua. Tajuttomalle ei saa laittaa mitään suuhun, vaan pitää soittaa hätänumeroon 112 ja kääntää potilas kylkiasentoon.
Asiantuntijana Diabetesliiton lastenlääkäri Anu-Maaria Hämäläinen
Teksti: Marjo Hentunen
Kuvat: Vesa Tyni
Asiantuntijana lastenlääkäri Anu-Maaria Hämäläinen, Diabetesliitto
Julkaistu: Terveydeksi! 1/2018
