‹ Takaisin

Hoidossa  |  24.02.2017

Elinsiirto toi nuorelle naiselle uuden elämän

Tuisku-Tuulia Leinonen sai uuden munuaisen kahden vuoden odottamisen jälkeen. Leikkaus jälkihoitoineen oli raskas, mutta sen myötä avautui uusi elämä MM-tason elinsiirtourheilijana.

Puhelin soi viideltä aamulla. Tuisku-Tuulia Leinonen vastaa unisena ja kuulee, että hänelle on löydetty munuainen. Pitääkö tulla nyt heti? Sanovat, että pitää.

Tällainen muisto Leinosella on sen päivän aamusta syksyltä 2014, jolloin hänelle tehtiin munuaisensiirtoleikkaus. Matkalla leikkaukseen Leinonen ehti jännittää, lähteekö munuainen toimimaan ja olisivatko hylkimisreaktiot isot. Jännityksen syynä oli Leinosen sairaanhoitajakoulutuksen opinnäytetyö, johon haastatelluista kolmesta nuoresta kahdella ensimmäinen siirtoleikkaus oli epäonnistunut.

HUS:n elinsiirto- ja maksakirurgian klinikan ylilääkäri, professori Helena Isoniemi tuntee potilaiden huolet. On kuitenkin todella harvinaista, että leikkaus epäonnistuisi eikä siirrännäinen lähtisi toimimaan.

Leinoselle tehtiin siirtoleikkaus munuaisten vajaatoiminnan takia. Ennen leikkausta hän oli ollut kaksi vuotta dialyysi- eli keinomunuaishoidossa, joka korvaa osittain omien munuaisten toimintaa. Leinosen leikkaus onnistui onneksi hyvin.

− Olin tosi onnellinen, koska oli raskasta olla kaksi vuotta jatkuvassa valmiudessa. En voinut dialyysin takia olla kotoa yötä pois, ja munuaispotilaan ruokavalio on tiukka. Oli ihanaa, kun sai taas suklaata, pähkinöitä ja ruisleipää, jotka oli niiden sisältämän fosforin takia kielletty.

Ristiriitaisiakin tunteita heräsi. Leinonen kävi mielessään läpi sitä, miten joku oli kuollut, että hän sai uuden munuaisen. Isoniemestä elinluovutusten kohdalla on tärkeää korostaa, ettei kukaan ole kuollut elinluovutuksen takia.

− Se menee päinvastoin. Kun joku on jo menehtynyt, saa toinen mahdollisuuden elämän jatkumiseen.

Rankka mutta välttämätön lääkehoito

Ensimmäisiin kuukausiin leikkauksen jälkeen liittyy joitakin rajoituksia: kovaa treeniä on vältettävä 6−8 viikon ajan haavatyräriskin takia ja heikon vastustuskyvyn vuoksi on vältettävä isoja massatapahtumia.

Leinosta harmittivat eniten liikuntarajoitukset, koska hän on aktiivinen liikkuja. Hankalinta oli kuitenkin sietää lääkkeiden haittavaikutuksia.

− Kolesteroliarvoni nousivat, sydän tykytteli, jaloissa oli neuropatiaa eli hermomuutoksia ja iso kortisoniannos teki kuukasvot, surkastutti lihaksia ja heilautteli tunteita.

Hylkimisen­estolääke kasvatti parran mutta onneksi myös tukan ja ripset, Leinonen naurahtaa.

Elinikäinen hylkimisenestolääkitys on välttämätön kaikille elinsiirron saaneille. Siirretty elin on siirron saajan elimistölle vierasta kudosta, joten puolustusjärjestelmä käynnistää hyökkäyksen sitä vastaan. Hyljintää estetään lääkkeillä, jotka vähentävät hyljintäreaktiolle tärkeiden valkosolujen jakautumista sekä tulehdusreaktion käynnistymiseen johtavien välittäjäaineiden vapautumista verenkiertoon.

Koska lääkityksiä päästään alun jälkeen vähentämään, niiden haittavaikutukset pienenevät. Yritämme aina löytää lääkityksiin yksilöllisiä ratkaisuja niin, että potilaan olo olisi siedettävä, Isoniemi kertoo.

Vuoden parin päästä munuaisen siirrosta elämä alkaa Isoniemen mukaan palata normaaliksi.

− Tarkoitus on, että potilas voi jatkaa elämäänsä sellaisena kuin se oli ennen munuaisten vajaatoimintaa.

Takana kahdet vuosijuhlat

Rankan alun jälkeen Leinonen oli varma, ettei ikinä enää lähtisi siirtoleikkaukseen. Nyt kun hän on viettänyt Sandraksi kutsumansa munuaisen kanssa kahdet vuosijuhlat, ajatukset ovat muuttuneet.

− Tiedän, ettei tämä munuainen kestä minulla koko elämää, mutta en ajattele sitä. On turha murehtia moneen kertaan asioita, joita ei välttämättä tapahdu. On niitäkin ihmisiä, joilla munuainen on kestänyt 40 vuotta.

Siirtomunuaiseen kohdistuu krooninen, hidas hylkiminen, joka aiheuttaa jossakin kohtaa munuaisen toiminnan hiipumisen. Jos siirrännäisen teho hiipuu, voidaan tehdä uusi leikkaus. Siirtomunuaisten toimintaikä on kasvanut vuosien saatossa ja ennusteet ovat Isoniemen mukaan hyviä.

− Reilusti yli 90 prosenttia siirtomunuaisista toimii ensimmäisen vuoden jälkeen. Ja niistä munuaisista, jotka toimivat vuoden, puolet toimii reilusti yli 20 vuotta. Positiiviseen kehitykseen ovat vaikuttaneet muun muassa parantunut sairaanhoito, tiedon lisääntyminen ja lääkeosaaminen.

− Erityisen tärkeää on verenpaineen seuranta, sillä hyvä verenpaine edesauttaa munuaisen toimintaa, Isoniemi sanoo.

Leinonen elää Sandra-munuaisensa kanssa aika tavallista elämää, mutta on asioita, jotka vaikuttavat arkeen isosti. Leinonen on sairaanhoitaja, ja koska hänen pitää välttää yötyötä, on vakituisen työn saaminen vaikeaa.

− Vuorotyön tekeminen on ihmiselle iso rasitus, jossa muun muassa metabolisen oire­yhtymän riski kasvaa. En halua vaarantaa terveyttäni tekemällä yövuoroja. Teen nyt keikkatyötä ja olen todella tyytyväinen.

EM-mitalistin elämää

Suuri osa Leinosen vapaa-ajasta kuluu Tampereen Pirkkahallissa treenatessa elinsiirtourheilijoiden kisoihin. Hän aloitti harjoittelemisen elinsiirtourheilijoiden valmennusleirillä neljä kuukautta leikkauksen jälkeen. 

− Aiemmin lenkkeilin ja kävin salilla, mutta nyt keskityn kuulaan ja 100 ja 200 metrin juoksuihin.

Elinsiirtourheilijan liikkumiseen ei juuri liity rajoitteita. Lajeja, joissa on riski saada isku vatsan alueelle, on syytä välttää, koska siirtomunuainen on turvattomassa paikassa vatsan kohdalla.

Kortisoniannosten pienentämisen jälkeen Leinonen on saanut kasvatettua lihaskuntoaan, mutta kestävyyskunnon kehittäminen on hankalaa. Leinonen arvelee, että siihen vaikuttavat solujen uusiutumista hidastavat lääkkeet.

− Ennen leikkausta pystyin juoksemaan huomattavasti pidempiä matkoja kuin nyt. Olen kuullut samasta ilmiöstä monelta elinsiirto­urheilijalta. Kävelykuntoni on ihan ennallaan. Isoniemen mukaan munuaissiirron ei pitäisi vaikuttaa kunnon kehittymiseen.

− Maratonin juoksemista ei suositella, mutta se liittyy munuaisen kuivumisherkkyyteen. Nesteytyksestä on muutenkin huolehdittava aina hyvin, Isoniemi kertoo.

Leinonen kilpaili syksyllä 2016 ensimmäistä kertaa elinsiirtourheilijoiden EM-kisoissa. Menestystä tuli heti: 100 metrin viestissä kultaa, henkilökohtaisella 100 metrillä hopeaa ja kuulassa pronssia. Leinonen haaveili jo 10-vuotiaana kilpajuoksemisesta, mutta ilman sairastumistaan hän ei olisi nyt treenaamassa MM-kisoihin.

− Nyt tuntuu, että tämä on antanut enemmän kuin ottanut. Olen saanut urheilun kautta uusia ystäviä ja töissä sairaanhoitajana osaan asettua potilaan asemaan. Olen rohkeampi kuin ennen ja maailmankuvani on avartunut.

Tilaa tai tulosta elinluovutuskortti lompakkoosi tai lataa Elinluovutus-mobiilisovellus puhelimeesi osoitteesta kyllaelinluovutukselle.fi > Elinluovutus. Voit myös ilmoittaa elinluovutustahdostasi Kelan ylläpitämässä Omakanta-palvelussa osoitteessa omakanta.fi.

Lisää tietoa

Elinluovutukset Suomessa

Aivokuolleen henkilön elimiä voidaan lain mukaan käyttää toisen ihmisen hyväksi. Jos vainaja ei ole ilmaissut elinluovutustahtoaan, hänen kantaansa pyritään selvittämään omaisilta. Elinluovutuskortti tai ilmoitus Omakanta-palvelussa nopeuttavat toimintaa elinluovutustilanteessa.

HUS:n elinsiirto- ja maksakirurgian klinikan ylilääkäri Helena Isoniemen mukaan sopivien aivokuolleiden elinluovuttajien tunnistamisen eteen on tehty viime vuosina paljon töitä ja elinsiirtoleikkauksien määrä on kasvanut.

− Ministeriössä tehty elinluovutussairaaloiden toimintasuunnitelma edellyttää, että luovuttajasairaaloissa on lääkärin ja sairaanhoitajan työryhmä, joka ylläpitää elinluovutukseen liittyvää osaamista ja kouluttaa henkilökuntaa tunnistamaan luovuttajat. Munuaisensiirto ei ole hengen pelastavaa hoitoa, kuten maksan- tai sydämensiirto. Uutta munuaista odottaa jatkuvasti noin 400 dialyysi- eli keinomunuaishoidossa olevaa potilasta. Koska dialyysihoito on kehittynyt, siirtolistalle pääsee entistä useampi potilas. Se taas selittää, miksi jono ei lyhene, vaikka leikkauksia on pystytty tekemään enemmän.

− Suomessa tehdään vuosittain noin 250 munuaisensiirtoleikkausta. Jos haluttaisiin päästä tavoite­tilanteeseen, jossa potilaan odotusaika olisi puolesta vuodesta vuoteen, leikkauksia olisi tehtävä vuosittain 300, Isoniemi kertoo.

Munuaisen voi saada myös elävältä luovuttajalta. Elävän luovuttajan käyttö mahdollistaa leikkauksen suunnittelun etukäteen potilaan hoidon kannalta hyvään kohtaan. Jos eläviä luovuttajia saataisiin lisää, kaikkien jonottavien odotusaika lyhenisi.

Suomessa munuaisen voi luovuttaa vain lähi­omaiselleen. Eduskunnassa on tehty lakialoite, jotta rajaus purettaisiin ja käyttöön otettaisiin sama malli kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2015 Suomessa tehtiin 15 munuaisen siirtoleikkausta elävältä luovuttajalta, kun Tanskassa, joka on hyvin vertailukelpoinen maa Suomen kanssa, vastaavia leikkauksia tehtiin 119.

− Luovuttajan rajoittaminen lähiomaiseen on iso este ja toivon, että lakialoite etenee nopeasti. Luovuttamisen on tietysti aina oltava tiukan valvonnan piirissä, sen on aina perustuttava vapaaehtoisuuteen, eikä minkäänlaista painostusta saa ilmetä, Isoniemi korostaa.

Teksti Marjaana Roponen, kuvat Sami Reivinen
Asiantuntijana elinsiirto- ja maksakirurgian ylilääkäri, professori Helena Isoniemi, HUS

Julkaistu Terveydeksi! 1/2017