Henkilö | 26.02.2019 | Jenni Juntunen | Kuva: Roope Permanto
Mira Luoti: ”Aina on syy olla onnellinen”
Laulaja ja näyttelijä Mira Luoti ei voivottele maanantaisin. Elämä on liian lyhyt turhaan murjottamiseen.
Joka päivä kiitän jostain. Aina on jokin syy olla onnellinen. Pelkkä arjen tohina ja aamurutiinit lasten kanssa tekevät onnelliseksi.
En pärjäisi ilman kotia. Olen muuttanut usein ja asunut kaiken maailman kommuuneissa ja kopperoissa.
Lisäksi reissaan paljon, joten kodin merkitys korostuu. Oma koti on tosi rakas paikka, jonne kaikki tärkeät ihmiset kokoontuvat ja jossa saa olla turvassa. Kun menen äidin luo kylään, nukahdan saman tien johonkin nojatuoliin, koska siellä on niin hyvä olla. Toivon, että kodista muodostuu omille lapsille yhtä turvallinen ja tärkeä paikka.
Huolehdin itsestäni, lapsistani ja paljon myös muista läheisistäni. Olen huolehtijatyyppi, mutta yritän muistaa pitää myös itsestäni huolta. Se ei ole itsekästä, vaan silloin kaikilla muillakin on mukavaa. Tosin en edes muista milloin olisin käynyt vaikka kosmetologilla, ja hierontaankin menen vasta kun on ihan pakko. Käytän kaiken ylimääräisen ajan mieluiten perheen kanssa.
Pyrin vähentämään kahvin juontia ja sokerin käyttöä. Kahvia tuli joskus juotua hirveästi keikkareissuilla, ja huoltoasemien kahvimukien koot vain suurenivat. Enää en juo kahvia litratolkulla.
Valkoista sokeria välttelen, se on ihan turhaa ja kamalan koukuttavaa. Piilosokeria vaan tuntuu olevan kaikkialla, jopa punajuuripurkissa! Kun laittaa itse ruokaa, tietää mitä se sisältää.
Tiedän, että pitäisi nukkua paljon ja säännöllisesti. Se on välillä vaikeaa tässä työssä, kun keikka voi alkaa puoli kahdelta yöllä. Iän myötä levon merkitys on korostunut, enää ei voi vaan paahtaa menemään niin kuin parikymppisenä. Jos unet jäävät vähiin, saatan ummistaa silmät keikkabussissa. Lepo auttaa, vaikka uni ei tulisikaan.
Liikun monipuolisesti ja vaihtelen lajeja vuodenaikojen mukaan. Talvella käymme lasten kanssa laskettelemassa, pulkkamäessä ja uimahallissa, kesällä uimme luonnonvesissä. Ratsastaminen ja lenkkeily ovat sellaisia, mitä tulee tehtyä lähinnä kesäisin. Nyt olen löytänyt kuntosalin uudelleen. Se ei koskaan ole ollut ihan suosikkipuuhaa, vaan pidän enemmän ryhmäliikunnasta.
Liikun yleisen hyvinvoinnin takia – se vaikuttaa paljon myös mieleen. Haluan olla notkea ja vahva, että pystyn touhuamaan.
Ruokavalioni on varmasti muiden mielestä tiukka. Kotona syömme vain ravintorikasta kasvisruokaa ja paljon luomua, mutta muualla lapset syövät muutakin.
En tykännyt lihasta lapsena, ja äiti joutui piilottamaan sitä ruokaani. Jossain vaiheessa sain terveydenhoitajalta todistuksen, että saan syödä kasvisruokaa. Syön pääasiassa vegaanisesti, mutta en halua olla ehdoton, koska se tekisi elämästä vaikeaa. Jos joku on leiponut kakun missä on kananmunaa, voin kyllä syödä sitä.
Raakakakkuja rakastan yli kaiken, minusta ne ovat terveellistä herkkua, vaikka niissä onkin paljon esimerkiksi pähkinöitä ja rasvaa. Elimistö ja iho tarvitsevat hyviä rasvoja.
Stressaan välillä, miten saan hoidettua lapset ja työt ja vielä levättyä ja liikuttua. Luovaa työtä ei oikein voi sovittaa tiettyihin tunteihin kalenterissa. Voi olla, että olen juuri saanut lapset nukkumaan ja puolen tunnin päästä pitäisi olla jo lavalla. Siinä välissä voi hermoilla, mutta lavalla pitää pystyä sulkemaan kaikki stressitekijät ulkopuolelle. Pitää vaan luottaa ja ajatella, että osaan kyllä.
Vertaistuki helpottaa stressiä – se että jauhan ystävän tai kollegan kanssa. Olen taipuvainen sellaiseen ”minä ite ja kyllä mää pystyn” -ajatteluun, mutta osaan myös pyytää apua. Vaikka huolehdin paljon muista, se toimii myös toisin päin.
Rentoudun joogamatolla. Se on ihan parasta. Olen harrastanut hot joogaa pitkään, yli kymmenen vuotta. Olen kokeillut muutakin joogaa, mutta mikään ei voita hot joogan lämpöä.
Nukun ihan hyvin. Menen yleensä nukkumaan samoihin aikoihin lasten kanssa. Pieninkin nukkuu jo koko yön, mutta välillä he puhuvat unissaan, heräävät vessaan tai muuten mölyävät. Jos en saa unta, rauhoitan itseni laskemalla hengityksiä. Aina en ehdi kymmeneen, kun olen jo vaipunut uneen.
Tunnen aika paljon. Olen melko iloista ja leppoisaa seuraa, mutta toisaalta olen myös murehtija.
Lastenkin on hyvä nähdä kaikki tunteet: saa itkeä ja nauraa ja myös suuttua, kunhan kertoo, miksi on vihainen.
Tosin hermojani saa venyttää aika pitkään ennen kuin suutun.
Olen päättänyt nauttia elämästä joka päivä, myös maanantaisin. En halua elää paskoja päiviä. Kilometrejä alkaa olla takana sen verran, että ymmärrän, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa. Haluan mennä ja tehdä.
Julkaistu: Terveydeksi 1/2019
