Henkilö | 09.09.2020 | JENNI JUNTUNEN | ROOPE PERMANTO
Mikko Kekäläinen: “Elän nytku-elämää”
Juontaja Mikko Kekäläisen arkeen mahtuu paljon ukulelensoitosta ristipistotöihin, mutta kaikkein mieluiten hän viettää aikansa läheisten seurassa.
Tällä hetkellä voin oikein hyvin. Raahaan täyttä rinkkaa ja vedettävää kauppakärryä ylämäkeen. Meillä ei ole autoa, joten kauppareissut hoituvat tällä tavalla. Kauppaan voi rallatella alamäkeen tyhjän rinkan kanssa, mutta takaisin tullessa mäki on muuttunut ylämäeksi. Se on arjen pieni hyötyliikuntasuoritus samalla.
Kypsyimme auton omistamiseen kolmisen vuotta sitten. Se on ihan hirveän kallista, vaikka ei ajaisi metriäkään. Eikä espoolainen yksityisautoilu, se että kaikki töröttävät peräkkäin yksin autossa samaan suuntaan, ole oikein ekologisesti kestävääkään. Itseämme siinä kuitenkin ajattelimme, omaa elämänlaatua ja sen kohoamista. Ihminen on tehty liikkumaan lihasvoimalla.
Joka päivä pyrin soittamaan ukulelea. Olen hankkinut korona-aikojen piristykseksi himaan ukulelen ja ruvennut opiskelemaan soittamista ja nuotteja, aikomuksena tulla vielä aivan virtuoosimaiseksi ukulelensoittajaksi. Olen huomannut, että jos harjoittelen kymmenenkin minuuttia, siitä tulee koko päiväksi tosi hyvä fiilis. Nuottien opiskelu on kuin opiskelisi uutta kieltä, se pistää pään käyntiin hienosti. Yllätyin, että hyvinvointirutiinini on nyt tällaista henkistä laatua eikä esimerkiksi sporttaamista.
Liikun tällä hetkellä omaksi hyväksi mieleksi, iloksi ja virkistykseksi. Viime vuodet on aina ollut joku treeniohjelma päällä maratonia, triathlonia tai muuta tapahtumaa varten – nyt ei ole kalenterissa mitään kisaa. Hyötyliikuntaa tulee paljon, kun kävelen kauppaan ja pyöräilen töihin. Lisäksi lenkkeilen ja harrastan painonnostoa.
Nukkuminen on asia, johon meillä panostetaan. Olemme vaimon kanssa hurahtaneet viime aikojen suurimpaan treenausvillitykseen eli palautumiseen. Teimme tietoisen ratkaisun, että illalla kun laitamme lapset nukkumaan, menemme itsekin nukkumaan sen sijaan, että jäisimme katsomaan sitä
yhtä Rahapaja-jaksoa Netflixistä. Nukkuminenkin muuttuu äkkiä laatuajaksi,
kun saa tarpeeksi lepoa.
Ruokavalioni olen koettanut viilata aika terveelliseksi. En ole millään tavalla ehdoton minkään suhteen, mutta lihansyöntiä olen vähentänyt viime aikoina ihan dramaattisesti. Varsinkaan punaista lihaa en arkena syö juurikaan. Teen itse usein safkat, ja olen yrittänyt säätää koko perheen syömistä niin, että kaikki vetäisivät vähän enemmän rehua. Siinä on ollut haastetta, kun lapset tykkäävät kovasti liha-makaronilaatikosta ja lihapullista ja nakeista. Eilen soijabolognese onnistui tosi hyvin – lapset eivät tajunneet, ettei siinä ollut lihaa.
Lihan vähentäminen lähti ilmastoahdistuksesta. Maapallon tärvääminen surettaa, ja näin voin ajatella, että olen tehnyt ainakin jotain pientä, vaikka se ei isossa kuvassa ongelmaa ratkaisisikaan. En ole luopunut lihasta, vaan saanut tilalle jotain muuta. Se tuntuu voimaannuttavalta, mukavalta ja virkistävältä ajatukselta.
En pärjäisi ilman kahvia. Olen ollut kahvin suurkuluttaja ja välillä totaalikieltäytyjä, nyt olen semmoinen kahvista nautiskelija. Kun kahvia ei juo paljon, siihen tulee arvostava suhde.
Pyrin vähentämään tiukkapipoisuutta asioiden suhteen, niin että pysyisi suhteellisuus kaikessa. Olen taipuvainen
ehdottomuuteen: jos mietin, että nyt sitä kahvin juontia pitäisi vähentää, tulee helposti olo, että se pitäisi lopettaa kokonaan, jotta se olisi minkään arvoista. Sitä ehdottomuutta pyrin vähentämään kaikessa.
Jaksan paremmin, kun teen käsillä asioita. Ristipistotyöt ovat tosi kivoja,
siinä huomio on keskitettävä mekaaniseen toimintaan, mutta samalla ajatus juoksee aika mukavasti ja huomaamattaan pääsee luovaan tilaan. Se on omaa aikaani – lataudun omien ajatusten kanssa ja tökin neulalla reikäistä kangasta.
Vapaa-aikani vietän mieluiten hyvien ystävien seurassa. Varsinkin koronarajoitusten aikana olen huomannut, että rakkaiden ihmisten kanssa oleminen on ihan parasta pääomaa elämässä. Se on arvokkaampaa kuin mikään maallinen tavara tai raha.
Ihmisille kannattaa järjestää aikaa. Yhdessäolon merkitys kirkastuu, kun menettää läheisensä. Ei kannata ajaa itseään tilanteeseen, jossa joutuu jälkikäteen harmittelemaan, ettei tehnyt jotain silloin, kun vielä oli mahdollisuus. Se on semmoista nytku-elämää – kannattaa olla ihmisten kanssa nytku eikä sitku.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut nähdä elämää myös muualla maailmassa ja saanut sitä kautta vertailukohtia. Esimerkiksi Nenäpäivä-matkalla Keniassa opin entisestään arvostamaan hyvinvointiin kuuluvia perusasioita, joita alkaa helposti pitää itsestäänselvyytenä. Olen kiitollinen, että hanasta tulee puhdasta vettä ja lapset saavat mennä hyvään kouluun ja turvalliseen päiväkotiin. t
Mikko Kekäläinen vietti kaksi viikkoa Keniassa, joka on yksi Nenäpäivä-keräyksen kohdemaista. Lue matkakuulumiset osoitteessa apteekki.fi ja katso Nenäpäivä Show Yleltä 13.11.2020.
Julkaistu Terveydeksi! 3/2020
