Henkilö | 08.06.2022 | KATI SÄRKELÄ | SAMPO KORHONEN
Läsnäololla huippuloikkaan
Kolmiloikan Suomen ennätyksen tehnyt Senni Salminen opettelee keskittymään hetkeen.
Tällä hetkellä kolmiloikka on elämäni tärkein juttu. Pian alkaa superkesä: yleisurheilun MM-kisat järjestetään heinäkuussa Yhdysvalloissa ja EM-kisat elokuussa Saksassa. Kauden tavoitteena on arvokisamitali, ja totta kai haluaisin pian 15 metrin kerhoon. Aloitin kilpailemisen 14-vuotiaana, silloin lajeinani olivat sekä pituushyppy että kolmiloikka. Edustan edelleen Imatran Urheilijoita, vaikka nykyisin asun Helsingissä.
En pärjäisi ilman valmentajaani Matti Monosta, valmennussuhteemme on kestänyt vuodesta 2018. Matilla on nerokkaita ideoita monipuoliseen treenaamiseen. Silloinkin kun kisoissa satuttamaani nilkkaa piti varoa, täysimittaiset treenit toteutettiin vaihtoehtoisilla tavoilla. Treenaan Matin kanssa Imatralla 3–4 päivänä viikossa. Normaaliin viikkorytmiini kuuluvat arkipäivät Imatralla ja viikonloput Helsingissä.
Aamuni alkavat aina kylmällä suihkulla. Treenaan aamupäivisin noin 2–3 tuntia. Iltapäivällä tai illalla teen kevyempää, huoltavaa harjoittelua, esimerkiksi vesijuoksua tai uintia. Vaikka lajini on kolmiloikka, treeniohjelma ei tosiaankaan koostu pelkästään hyppyharjoituksista. Harjoittelu on monipuolista ja siihen kuuluu kestävyyttä ja nopeuskestävyyttä kehittäviä harjoituksia. Lajitreenit ovat tosin mukavimmat. Kun saa hypätä, päivä ei voi olla huono! Kestävyyden ohella teen paljon voimatreenejä ja kehonhallintaa. Hapottavaa harjoittelua ovat esimerkiksi kuntopyöräily kovalla teholla tai porrastreenit. Talvella juoksin ja hypin syvässä hangessa, se oli todella raskasta. Ja aina välillä pidetään tietenkin lepopäivä, jotta keho palautuu.
Jaksan paremmin, kun mieleni voi hyvin. Kuuntelen omaa oloani, kehoani ja jaksamista. Kovaan treenaamiseen kuuluu se, että huolehtii riittävästä palautumisesta. Unenlahjani ovat onneksi hyvät, ja kehon palautumisessa ovat apuna myös fysioterapeutti ja hieroja. Käytän lisäksi erilaisia apuvälineitä, kuten palautumislahkeita sekä lihashuolto-vasaraa. Henkinen palautuminen toteutuu parhaiten, kun on jotain aivan muuta mietittävää kuin urheilu. Uppoudun esimerkiksi True Crime -podcasteihin ja -sarjoihin.
Vapaa-aikani vietän mieluiten avopuolisoni Piitin ja ystävieni kanssa. Tykkään olla ulkona auringossa, istua kahviloissa ja terasseilla tai käydä porukalla piknikillä. Suurin osa kavereistani eivät ole urheilumaailmasta, ja heiltä saankin tarpeellista perspektiiviä. Maailmassa on muutakin kuin hiekkaan hyppääminen. Yksi vahvuuksistani on, että osaan vaihtaa vapaalle. On kuin olisi kaksi Senniä, toinen paiskii töitä ja treenaa, toinen nauttii vapaalla olosta.
Viimeisen vuoden aikana media on alkanut todella kiinnostua minusta. Viimeistään Tokion olympialaisten aikoihin haastattelupyyntöjä alkoi tulla muiltakin kuin urheilutoimittajilta. Menestykseni myötä minua esimerkiksi haastateltiin muiden nuorten urheilijoiden joukossa Teemu Silvánin ja Tiina Tuppuraisen kirjaan Rakkaudesta lajiin – urheilevat sateenkaarinuoret lähikuvassa. Kirjassa kerrotaan lisäkseni 13 nuoren seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvan urheilijan matkasta lajinsa parhaimmistoon.
Palkitsen itseni rentoutumisella ja hyvällä ruualla, aasialaista ruokaa en voi vastustaa. Olen aikamoinen kulinaristi, omassa keittiössä bravuurini on pinaattiletut. En tosin usko siihen, että esimerkiksi treenaamisesta pitäisi erityisesti palkita. Tehdään sen verran kuin jaksetaan ja se riittää. Itseään pitäisi muistaa kiittää pienemmistäkin asioista. Olen ihan ajatuksella opetellut itseni kehumista, saatan seistä peilin edessä ja puhua itselleni ääneen. Myös läheisten tuki on korvaamatonta. Ilman Piitiä en olisi tässä. Hän muistuttaa minulle, että kaikki on hyvin ja olen tärkeä. Myös vanhemmat ja veljeni ovat aina kannustaneet minua.
Haasteellisinta arjessa on olla läsnä. Minulla on tapana suunnitella kaikki ja ikään kuin elää asioita etukäteen. Tällä tavalla olen sabotoinut kisojakin. Suorituksessa on tärkeää pystyä elämään hetkessä, onnistua sulkemaan kaikki muu pois. Mieli ei saa karata yhtään pitemmälle, tulevaisuudesta ei saa varastaa. Mielenhallinta onkin hyvin oleellinen osa huippu-urheilua, 50 prosenttia suorituksesta on päästä kiinni.
Julkaistu Terveydeksi! 2/2022
