‹ Takaisin

Henkilö  |  05.12.2023   |  JAANA KALLIOKOSKI   |  VILJA HARALA

”Jaksan paremmin, kun liikun”

Ville ”Viki” Eerikkilä on intohimoinen palloilija, joka on viime aikoina innostunut myös kotijumpasta. Kaksi vuotta sitten syntynyt tytär laittoi perheen aikataulut uusiksi.

Aamuni alkavat tyttären isi ja äiti -huudosta, johon heräämme vaimoni kanssa. Päivä starttaa aina kahvikupillisella heti heräämisen jälkeen.

Viimeisen vuoden aikana minun ei ole enää tarvinnut herätä kukonlaulun aikaan ja lähteä pimeässä aamuviideltä hiippailemaan kohti studiota, vaan voin heräillä rauhassa ja orientoitua uuteen päivään. Kun olin vielä juontajana YleX Aamussa, minun piti saman tien kaivaa itsestäni paras työminä. Nyt ehdin rauhassa heräillä päivään ja funtsia asioita.

Joka päivä pyrin urheilemaan edes vähän arkiliikunnan lisäksi. Harrastan lätkää, padelia, futista, kotijumppaa ja salilla käyntiä. Lisäksi käyn koiran kanssa lenkillä. Olen nuoresta asti rakastanut urheilua ja varsinkin pallopelejä, ne ovat isoin intohimoni liikunnassa. Jos pitää valita, juoksenko pallon perässä vai lenkillä, sata kertaa mieluummin valitsen pallon perässä juoksemisen. Mitä isompi porukka mukana, sitä hauskempaa.

Uudenlaista tekemistä on kotona treenaaminen. Meillä on noin vuoden ajan käynyt personal trainer, joka on treenauttanut minua ja vaimoani. Kotona treenaaminen on äärimmäisen kiva uusi juttu. Olemme hankkineet kotiin kahvakuulia ja kuminauhoja, ja pt Jaana kehittelee meille niiden pohjalta treenit olohuoneeseemme kerran viikossa. Saamme pt:ltä myös kotitehtäviä, ja ne tulevat kyllä tehdyiksi. Kun kuntoon tuli korona-aikaan pieni taantuma, nyt se on noussut.

Haasteellisinta arjessa on tällä hetkellä aikataulutus. Kaksi vuotta sitten syntynyt lapsi toi siihen uuden palasen. Kun vaimolla ja minulla on omat työt ja menot, on aika palapeli saada arki rullaamaan ja aikataulut sovitettua. Onneksi naapurustossa asuu samanikäisiä lapsia, joten tarvittaessa saamme hoitoapua.

Tavoitteenani on, että minulla olisi päivittäin hyvä ja energinen fiilis. Pyrin siihen, että jaksan olla kotona hyvä aviomies ja isä sekä töissä hyvä työkaveri ja katselijoiden viihdyttäjä. Haluan, että minulla on energiaa touhuta kaksivuotiaan lapseni kanssa työpäivän jälkeenkin.

Jaksan paremmin, kun pääsen liikkumaan ja pelailemaan, oli se sitten perheen tai kavereitten kanssa. Liikunta on ollut minulle aina henkireikä, siitä saan virtaa ja energiaa, mutta se on yksinkertaisesti myös hemmetin hauskaa. Olen tosi kilpailuhenkinen, joten jos satun pelatessa voittamaan, saan vielä tuplasti enemmän energiaa.

Lautaselle valitsen pääsääntöisesti sellaisia asioita, joista tykkään. En halua varsinaisesti kieltää itseltäni mitään, joten jos mieleni tekee syödä jotain ”ei niin terveellistä”, syön kyllä. Olen huomannut, että kieltäminen tulee jossain vaiheessa bumerangina takaisin, joten siitä ei ole kuin haittaa. Tykkään kokkailla tosi paljon ja teen onnistuneesti esimerkiksi pastoja. Viimeksi bongasin Tik-tokista tomaatti-papupastan, jota hieman sovelsin. Siitä tuli todella hyvää.

Salainen paheeni on kotona olevat herkut, olivat ne sitten suolaisia tai makeita. Minun on hyvin vaikeaa olla napsimatta niitä. Vaimolla on paha tapa ostaa suklaata ja ottaa levystä yksi pala. En pysty katsomaan avattua suklaalevyä pöydällä, joten illalla, kun muut ovat menneet nukkumaan, syön sitä telkkaria katsellessa.

Yritän lisätä nukuttujen tuntien määrää. Aamuradion aikoina yritin pitää kiinni siitä, että olen viimeistään kello 22 sängyssä, mutta nyt kun voin valvoa vähän pitempäänkin, saatan valvoa vain valvomisen takia. Nyt olen päättänyt toimia niin, että heti kun väsyttää, menen sänkyyn.

Olen oppinut oman jälkikasvun myötä sen, että lapsi ei anna armoa, vaikka isiä kuinka väsyttäisi aamulla. On vain pakko aukaista silmät ja nousta ylös. Erityisesti, jos olen joskus ollut juhlimassa, en voi koko päivää maata sohvalla ja ottaa silloin tällöin torkkuja.

Karistan stressin urheilemalla, mutta myös työhommissa. En oikeastaan ole edes kova stressaamaan. Oma työ on niin mukavaa, ja töissä tulee naurettua niin paljon, että stressi kyllä lievittyy. Jos joskus ennen työpäivää stressaan esimerkiksi lainan korontarkistuksista tai muusta, lähetyksessä tunne häviää aika nopeasti.

Yritän saada itseni innostumaan kaikesta uudesta, vaikka välillä se on hankalaa, kun elämässä on jo niin paljon kaikkea. Testaan mielelläni uusia juttuja, vaikka niistä ei aina tulisikaan osa arkipäivää.

Olen päättänyt, että kun parin vuoden päästä täytän 40 vuotta, olen silloin paremmassa fyysisessä kunnossa kuin tällä hetkellä.

Ville ”Viki” Eerikkilä luotsaa Yle Areenan Viki ja Köpi Show´ta yhdessä Juuso ”Köpi” Kallion kanssa. Viki Eerikkilä nähtiin myös MTV3-kanavan Ei saa nauraa -kisailun juontajana.

Julkaistu Terveydeksi! 4/2023

Apteekki

APTEEKKIHAKU