‹ Takaisin

Henkilö  |  12.09.2024   |  JAANA KALLIOKOSKI   |  JOUNI HARALA

"Haluaisin osata ottaa ihan rennosti"

Miitta Sorvalin läheiset tietävät, että hänelle ei kannata aamulla puhella mitään. Silloin hän tarvitsee oman hetkensä. Kiireisellä näyttelijällä on taipumusta stressiin, mutta lavajännityksen kanssa hän on sinut.

Tällä hetkellä voin oikein hyvin. Iloitsen tulevista kuvauksista ja töistä, mutta samalla myös hieman jännitän. Kuvaamme parhaillaan Rakkaat lapset -sarjan toista tuotantokautta, jossa esitän mielipuolista äitiä. Kun se on purkissa, aloitamme Erityiset-sarjan kolmannen tuotantokauden kuvaukset. Siinä olen omituisen koulun tiukan rehtorin roolissa.

Joka päivä olisi hyvä olla hetki omaa hiljaista aikaa ilman, että tapaan ihmisiä. Se voi olla pötköttelyä sängyn päällä tai puutarhanhoitoa. Jos minulla on esityspäivä, en katso kännykkää missään vaiheessa, en edes välttämättä pidä puhelinta päällä. Sähköposti ahdistaa minua, mutta työn puolesta sitä on pakko välillä vilkuilla.

Haluaisin olla ihminen, joka käy aktiivisesti taidenäyttelyissä, teatterissa ja elokuvissa, mutta käyn todella harvoin. Kun harvoin käy, saattaa myös pettyä. Hyvän teatteriesityksennäkeminen antaa uskoa ammattiini, mutta sinne mahtuu myös sellaisia, jotka eivät jätä mitään jälkeä. Olisin mielelläni aktiivisempi, mutta ehkä pääni on sen sorttinen, että tarvitsen hiljaisuutta työn vastapainoksi.

En pärjäisi ilman rakkaita ihmisiäni ja kauneutta. Rakastan esimerkiksi kukkia, arkkitehtuuria, kauniita vaatteita, astioita, huonekaluja, aterimia ja sitä, että edes ajoittain pääsisin ulkomaille tuulettumaan ja näkemään toisenlaisia kulttuureita. Kauneus merkitsee minulle todella paljon. Myös asuinympäristön kauneus on minulle tärkeää, enkä voisi kuvitellakaan asuvani muualla kuin Helsingissä.

Haasteellisinta arjessa on säilyttää tyyneys kaiken vilinän keskellä ilman turhia paineita. Minulla on taipumusta stressiin. Ajattelen paljon tulevia töitä, ja jos almanakassa on monia merkintöjä, stressaan niistä helposti. Sen sijaan lavajännitystä pidän nykyään kaverina. Vaikka iän myötä monet asiat ovat muuttuneet aiempaa kivoimmiksi, haluaisin osata ottaa vielä rennommin.

Tavoitteenani on oppia olemaan nykyistä säästäväisempi ja järkevämpi rahan käytön suhteen jo senkin vuoksi, että freelancerina palkat tulevat tilille sysäyksittäin. Normaali järkevä ihminen suunnittelee raha-asiat pitkälle, mutta minä saatan innostua ostamaan vaikkapa huonekaluja. Minulla on koko ajan erilaisia projekteja menossa. Ideoita toki voi olla, ja niitä saa sekä pitääkin toteuttaa, mutta koen, että pitäisi olla menojen suhteen enemmän malttia.

Aamuni alkavat hyvin rauhallisesti, enkä kaipaa minkäänlaista puhetta ja höpöttämistä vaan menen ulos puutarhaan ja juon rauhassa kahvia. Jos meillä on ystäviä yökylässä, koetan sanoa heille, että aamulla en sitten jaksa puhua yhtään mistään. Olisi tärkeää, ettei heti aamulla tarvitsisi lähteä töihin, mutta eihän se kuvausten aikaan onnistu.

Lautaselle valitsen kotiruokaa. Tykkään kokata, ja haluaisin oppia tekemään paremmin myös erilaisia kasvisruokia. Olemme mieheni kanssa vähän vanhanaikaisia, sillä pidämme sisäelimistä, munuaisista ja esimerkiksi porsaan kielestä. Olen kuitenkin iloinen siitä, että lihansyöntimme on vähän vähentynyt.

Salainen paheeni on syödä ajoittain kynsiä. Välillä kynsien syönti jää pois ja sitten se taas palaa. Tein sitä jo ihan lapsena, ja tiedän, että se ei ole kaunis tapa. Nyt olen hankkinut kauniit rakennekynnet, ja niitähän ei voi onneksi syödä.

Palkitsen itseni kaupungilla hyvällä aterialla ihan itsekseni. Ajattelen, että tuonkin jaksoin tehdä, ja otan sen kunniaksi lasillisen viiniä. Ostan kotiin leikkokukkia ja kasveja kasvihuoneeseen sekä puutarhaan. Vaatteiden ostamista olen vähentänyt. En vain enää mene vaatekauppoihin, paitsi jos tulee tarve.

Olen kiitollinen uteliaisuudestani ja iloisesta mielestäni sekä siitä, että opin joka päivä jotain uutta. Se voi olla ihan pikkuasia, jonka joku sanoo. Koen, että on lupa hakeutua juuri niiden ihmisten pariin, jotka tuovat iloa ja energiaa.

Liikunta on minulle jotain sellaista, mitä en ole koskaan tykännyt harrastaa. Tunnen itseni sen verran hyvin, että en myöskään tule muuttumaan. Sen sijaan rakastan musiikkia, ja kotona nautin liikuskelusta musiikin tahtiin. Kroppa on työvälineeni, ja sen avulla työstän erilaisia rooleja.

Haluaisin osata lisää kieliä, esimerkiksi ranskaa ja japania, ja minulla olisi ollut elämäni aikana hyvin aikaa opetella ne. Kielipäätäkin minulla on. Jos se vain suinkin olisi mahdollista, voisin hyvin säästää 10 000 euroa ja maksaa siitä, että joku voisi ruiskuttamalla pistää minuun kielten alkeet. 

Julkaistu Terveydeksi! 3/2024

Apteekki

APTEEKKIHAKU