‹ Takaisin

Henkilö  |  07.06.2021   |  JENNI JUNTUNEN   |  MIKKO VÄHÄNIITTY

”En jätä jossiteltavaa”

Aitajuoksija Nooralotta Neziri on päättänyt antaa kaikkensa urheilulle vielä seuraavien vuosien ajan. Sen jälkeen haaveissa on perheen perustaminen – ja huoleton ruoanlaitto.

Joka päivä syön aamupalan. Päiväni ei lähtisi mitenkään käyntiin ilman sitä. Harjoittelen aina aamuisin, joten tukeva aamupala on jaksamisen ja palautumisen kannalta äärimmäisen tärkeä. Aamiaiseni koostuu kaurapuurosta, marjoista ja jostain proteiininlähteestä, kuten proteiini­jauheesta tai kananmunista.

Ruokavalioni on simppeli. Samat ruoat toistuvat joka päivä. Sillä tavalla varmistan, että syön tarpeeksi ja saan riittävästi kaikkia ravintoaineita. Ruokavalioni on myös helppo toteuttaa arjessa: teen kerralla kattilallisen riisiä ja slow cookerilla pari kiloa kanaa, ja siinä on sitten melkeinpä viikon ruoat aina valmiina treenien jälkeen.
Jonkun mielestä ruokavalioni voi olla vähän tylsä, mutta itse en ehkä tiedä vielä paremmasta! Sitten joskus, kun urheilu-ura on ohi, aion tehdä makaronilaatikkoa ja keittoja miettimättä mitä ne sisältävät.

Suurin tavoitteeni ­lähitulevaisuudessa on suoriutua elämäni parhaimmalla tasolla Tokion olympialaisissa. Sitä varten on pysyttävä terveenä, vältettävä vammat ja sairastumiset ja pystyttävä harjoittelemaan hyvin. Se on ihan ykkösprioriteetti.

Äärirajoillani pystyn parhaimpaani. Tykkään kisatilanteista, joissa on riittävästi painetta. Jos kisa on liian helppo, en saa kaikkea itsestäni irti. Mielenkiintoisimmat harjoituksetkin ovat sellaisia, joita ei oikeastaan tekisi mieli tehdä, koska on mahdollisuus epäonnistua tosi pahasti. Silloin joutuu mittamaan itsestään kaiken ulos.

Haastavinta arjessa on aikatauluttaminen. Kovilla jaksoilla harjoittelen yhdeksän kertaa viikossa, ja lisäksi käyn fysioterapiassa, hieronnassa ja psyykkisessä valmennuksessa. Urheilijan työhön kuuluu kuitenkin myös paljon muuta: ilman yhteistyökumppaneita en pystyisi urheilemaan, joten haluan tehdä myös heille mahdollisimman hyvää työtä. Siksi myös medianäkyvyys on tärkeää.

Pyrin vähentämään kaikkea, mihin haluaisin sanoa ei mutta sanon kyllä.
Kofeiinia olen onnistunut vähentämään. Nuorempana käytin kisoissa paljon enemmän energiajuomia ja kofeiinitabletteja, koska koin tarvitsevani niitä, kun olin väsynyt. Myöhemmin ymmärsin, että se oli enemmän henkinen juttu.
Nyt olen ostanut kotiinkin kofeiinitonta kahvia, koska priorisoin yöuneni. Kisojen jälkeen on aina muutenkin vaikea nukahtaa, sillä startit saattavat olla vasta puoli yhdeltätoista illalla. Jos olen vetänyt ­lisäksi kofeiiniöverit, en nuku yöllä lainkaan.

En pärjäisi ilman läheisiäni. Avopuolisoni on tosi tärkeä myös urheilu-urani kannalta, hän toimii hierojanani ja tukee ihan kaikessa. Vuonna 2017 olin vaikeassa tilanteessa ja aika sairas. Urheilu-urani olisi loppunut, jos en olisi vaihtanut maisemaa ja valmentajaa. Puolisoni jätti työnsä, myi asuntonsa ja muutti unelmani perässä Porista Jyväskylään.
Siskoni auttaa tosi paljon varsinkin someyhteistyökumppanuuksien hoidossa. Hänkin asuu nykyään Jyväskylässä.

Vapaa-aikani vietän mieluiten ­kotona. Matkustin juuri hallikaudella lähes kuusi viikkoa putkeen Euroopassa ja yövyin eri hotelleissa. Aina kun tulen kotiin, tuntuu että nyt pääsen oikeasti palautumaan.

Palkitsen itseni harvoin. Tein kauppa­korkeakoulun graduni itsensä johtamisesta, ja sivusin siinä teemaa, että itseään pitäisi enemmänkin palkita kuin ­rangaista. Jos siis neuvoisin muita, ehdottomasti kannustaisin siihen.
Moni kuvaisi minua ankaraksi ­itseäni kohtaan, mutta olen tullut valovuosia eteenpäin siitä, mitä olin nuorempana. Minua on valmennettu siihen, ettei koskaan saa tyytyä omaan tasoonsa. Urheilijalla on tärkeää olla kovat tavoitteet eikä itseään saa päästää liian helpolla, mutta olen vuosien aikana huomannut, ettei itseään sättimällä saavuta ainakaan parempaa tulosta. Mitä positiivisempi olen ollut, sitä paremmin olen menestynyt. Huonot harjoituksetkin kuuluvat arkeen, joka päivä ei voi olla ennätyspäivä.

Suurin terveyspaheeni on varmaankin stressaaminen. Vaikka olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan, yleinen stressaaminen on perusluonteessani. Pyrin hallitsemaan stressiä karsimalla arjesta kaikkea ylimääräistä, jotta voisin keskittyä tärkeimpään. Ja vaikka urheilu on tärkeää, pyrin muistuttamaan itseäni siitä, ettei sekään ole niin vakavaa.

Olen päättänyt laittaa kaiken rohkeuteni peliin seuraavien parin vuoden aikana, sillä urheilu-uraani on edessä enää murto-osa siitä, mitä on takanapäin. En halua, että jää jossiteltavaa.
Urheilu-uran jälkeen haluaisin perustaa perheen. Haaveilen myös siitä, että voisin jatkossakin työllistää itse itseni, jatkaa oman itseni herrana.

Julkaistu Terveydeksi! 2/2021