Henkilö | 06.09.2023 | JAANA KALLIOKOSKI | VILJA HARALA
”Elämästä pitää voida myös nauttia”
Kirjeenvaihtajana tutuksi tullut Helena Petäistö on omaksunut ranskalaisilta herkullisen ruoan ja laiskottelun merkityksen. Kahden maan väliä sukkuloiva toimittaja ja tietokirjailija paljastaa, miksi ranskalaiset eivät liho.
Tällä hetkellä voin erinomaisesti. Syksy on lempivuodenaikaani. Suomessa on syksyn tullen kiva kaivella komerosta esille villapuserot ja kumisaappaat sekä reippailla kesän jälkeen viileämmässä säässä. Myös Pariisissa syksy on vuoden ihaninta aikaa. Pariisin-kotini lähellä oleva Luxembourgin puisto on syysväreissä todella kaunis. Kesälomien jälkeen pariisilaiset ovat hyvällä tuulella, ravintoloissa on uudet menut ja teattereissa sekä näyttelyissä uudet ohjelmat. Pariisilaisille syksy on la rentrée (paluu), joka aloittaa Ranskassa tavallaan uuden vuoden.
Viimeisimmän vuoden aikana olen päässyt taas treenisalille. Olen pitänyt kuntosalista kolme vuotta taukoa johtuen koronapandemiasta. En ole sairastanut koronaa, enkä haluakaan sitä. Käyn salilla kolme kertaa viikossa, ja kolmena päivänä teen ulkona pitkän kävelylenkin. Yhden päivän viikossa varaan vain löhöilyyn.
Periaatteeni on, että liikkumisen, terveellisen ruoan ja unen tulee olla tasapainossa. Syön itse tehtyä ruokaa puhtaista raaka-aineista. Eineksiä en syö, eikä niitä käytetä Ranskassakaan. Pariisissa keittiöt ovat todella pieniä, ja siitä huolimatta ranskalaiset valmistavat niissä joka päivä kolmen ruokalajin päivällisen, joka voi olla yksinkertainenkin.
En pärjäisi ilman rottinkisia kauppakärryjäni, joiden kanssa kävelen lähikauppaan ruokaostoksille. Suomalaiset kantavat kädet raskaina muovikasseja ruokakaupoista, vaikka olisi olemassa kauppakärryt. Muualla Euroopassa niitä käytetään kaikkialla, mutta meillä ne leimataan mummokärryiksi. Ranskalaisissa marketeissa on jopa kärryparkit.
Aamuni alkavat aina hyväntuulen musiikilla. Kuulun iltavirkkujen viiden prosentin vähemmistöön. Helsingin-kodissani herään aamuisin Muistojen bulevardi -ohjelman hyväntuulen musiikkiin – ohjelma on muuten Ylen suurin lahja Suomen kansalle. Pariisissa herään uutiskanavaan, ja kun olen vähänkään herännyt, viritän netin kautta Muistojen bulevardin.
Jaksan paremmin, kun nukun yhdeksän tuntia. Huomaan selvän eron jaksamisessani, jos olen nukkunut vähemmän. Jotta saan täyden yöuneni, minun on mentävä puolilta öin nukkumaan, vaikka mieluiten menisin vasta yhdeltä. Metsästän edelleen täydellistä yöunta, etten heräisi aamuyön tunteina.
Hoikkuuteni salaisuus piilee ranskalaisissa ravitsemussuosituksissa, joissa on kaksi sääntöä: tarkat ruoka-ajat ilman välipaloja, ja joka päivä nautitaan vähintään viittä vihannesta tai hedelmää. Aamiainen on pakostakin kevyt, koska illalla kello 20 lähtien on istuttu ruokapöydässä pitkään ja hartaasti. Myös lounaalla kello 13 istutaan rauhassa kahden ruokalajin ajan. Kaikkea saa syödä, mutta aterioiden välissä ei napsita mitään. Myöskään makeat juomat eivät kuulu ranskalaiseen ruokapöytään. Ranskalaiset ovat suuria elämännautiskelijoita, ja nautiskeluun kuuluu myös hyvä ruoka, mutta silti he eivät liho.
Lautaselle valitsen entistä enemmän kalaa ja vähemmän lihaa – ainut poikkeus on maksa, josta pidän todella paljon. En ole minkään ruokavalion jyrkkä noudattaja, sillä elämästä pitää voida nauttia. Bravuurinumeroni on vasikanmunuaiset kerma-sinappikastikkeessa, joita valmistin jo 1990-luvulla Teijan keittiössä -tv-ohjelmassa. Pariisissa ollessani voin soittaa läheiseen lihakauppaan ja pyytää heitä esivalmistelemaan munuaiset.
Vapaa-aikani vietän mieluiten joko ystäviä tavaten kävelylenkin tai herkuttelun merkeissä, tai vaihtoehtoisesti täydellisesti laiskotellen. Koska teen paljon töitä, vapaa-aikana tykkään löhötä. Tällöin otan hyvän asennon laiskanlinnassa, enkä tee yhtikäs mitään pakollista, korkeintaan luen jotain. Laiskottelu on kallisarvoinen taito, jonka opin Ranskassa työskennellessäni kirjeenvaihtajana. Työ oli niin hektistä, että oli pakko välillä ladata akkuja ja olla tekemättä mitään.
Palkitsen itseni teehetkellä. Harva tietää, että Pariisi on Euroopan teepääkaupunki, eikä suinkaan Lontoo. Kun matkustin ympäri Eurooppaa, etsin aina paikallisia teehuoneita ja pääsin siten sisälle eurooppalaiseen teekulttuuriin. Kokosin kirjaani Tee teematka (Tammi) kaiken oppimani teestä, bonuksena osoitteet eri maiden ihaniin teehuoneisiin. Useista kirjani lukijoista on tullut innokkaita teenharrastajia. Nyt meillä Suomessakin on paljon teehuoneita.
Karistan stressin saunomalla, ja saunomisen jälkeen nukun kuin tukki. Töölön-kotini taloyhtiössä on hyvä sauna, ja minulla on lauantaisin oma saunavuoro. Kun matkustan Pariisiin, jään aina kaipaamaan saunaa ja valoisia kesäöitä.
Julkaistu Terveydeksi! 3/2023
