‹ Takaisin

Lemmikit  |  24.09.2014

Punkilta syytä suojautua

Puutiaiset, eli arkikielessä punkit, ovat nykyään jokavuotinen vaiva sekä ihmisille että lemmikeille. Pieneksi hämähäkkieläimeksi sellainen saattaa olla yllättävän viheliäinen vieras.

Puutiaiset kiinnittyvät ihoon yleisim­min heinikoista, ja rannikoilla niitä esiintyy runsaimmin. Toisaalta mi­kään Suomenniemen kolkka ei enää ole punkitonta aluetta.

– Punkkikausi kestää niin pitkään, kun vuoro­kauden keskilämpötila on +5 celsiusastetta eli ainakin toukokuusta syyskuuhun, selittää pien­eläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Mirja Kai­mio Vuosaaren eläinklinikka Vuovetistä.

Puutiaiset levittävät sairauksia, joista bor­relioosi on Suomessa yleisin.

– Borreliaa kantavien punkkien määrä vaih­telee alueellisesti: joidenkin arvioiden mukaan sellaisia on 5–30 prosenttia puutiaisista. Toi­saalta vain pieni osa punkin puremista koi­rista sairastuu.

Vaikea havaita

Koiralla oleva borrelioosi on hankala todeta.

– Koiralle voi nousta kuume, sen imusol­mukkeet turpoavat tai se potee nivelkipuja tai saa neurologisia oireita. Pahimmillaan tauti voi vaurioittaa munuaisia peruuttamattomasti, Kaimio luettelee.

Puremakohtaan saattaa tulla paikallisreaktio, kuten kohouma, joka ärtyy.

– Nämä oireet eivät kuitenkaan ole merkki borrelioosista, Kaimio tar­kentaa.

Borrelioosioireet saattavat tulla vasta viik­koja tai kuukausia puutiaisen pureman jälkeen. Näin kävi esimerkiksi cockerspanieli Lucalle, jonka monenlaisia oireita hoidettiin pari vuotta.

– Lucalla oli pitkä tulehduskierre: välillä tu­lehtuivat silmät, toisinaan korvat ja lopulta jopa ikenet, kertaa Marko Leiviskä, Lucan omistaja.

Koiralla alkoi ilmetä myös käytösongel­mia. Isäntä kertoo käyneensä koiransa kanssa koirapsykologeilla saadakseen häiriökäyttäyty­mistä kitkettyä. Lemmikki ehdittiin kastroida, kun oletettiin, että aggressiivisuus oli hormo­nien syytä.

– Moni olisi vienyt lemmikin viimeiselle piikille jo ajat sitten, mutta minä halusin kat­soa Lucan tilanteen loppuun asti.

Puoli vuotta sitten koiran silmään tuli sa­mea piste, jota Leiviskä lähti jälleen kerran hoi­dattamaan

– Eläinlääkäri lähetti meidät silmäspesialistille, joka Lucan aiemmat oireet kuultuaan halusi tutkia verinäytettä tar­kasti. Kävi ilmi, että koiralla oli enää äärimmäi­sen vähän verihiutaleita.

Tämä kertoi munuaisvauriosta, jonka syyksi todettiin borrelioosi. Sitä alettiin hoitaa pitkällä kortisonikuurilla. Nyt Luca pärjää ylläpitoan­noksilla ja syö lääkettä koko loppuikänsä.

Kun diagnoosi varmistui ja lääkehoito alkoi vaikuttaa, Lucan käytöskin muuttui.

– Nykyisin meillä on kuin täysin toinen koira, kun kivut ovat vähentyneet, Leiviskä iloitsee.

Karkotteista hyötyä, joskus haittojakin

– Markkinoilla on kymmenkunta lääkepoh­jaista puutiaisten karkotukseen tarkoitettua tuotetta, kertoo eläinlääkäri Karoliina Laine Fimeasta. Näitä valmisteita myydään apteekeissa ilman reseptiä.

Vaihtoehtoina on koiran ihoon laitettava paikallisvaleluliuos, turk­kiin lisättävä suihke tai kaulaan laitettava punkkipanta. Liuoskäsittely karkottaa puutiaisia noin kuukauden ajan. Punkkipannan teho kestää noin puoli vuotta. Se pitää ottaa koiralta pois ennen uimaan menoa, sillä karkotteen myrkyt vaikuttavat myös vesieliöihin.

Karkotteen tarpeeseen punkkikauden aikana vaikuttaa koiran elin­ympäristö. Jos koira liikkuu säännöllisesti luonnossa, on liuoskäsittely hyvä laittaa neljä tai viisi kertaa eli keväästä syksyyn tai valita panta.

– Myös lääkkeettömiä tuotteita, kuten yrttipantoja, on myynnissä. Ne eivät ole yhtä tehokkaita kuin lääkepohjaiset, Kaimio muistuttaa.

Karkotteet ovat hyönteismyrkkyjä, jotka torjuvat punkkeja tehok­kaasti. Ne sopivat yleensä lemmikeille hyvin, mutta saattavat joskus aiheuttaa sivuvaikutuksia. Niistä tyypillisimmät on merkitty lääke­pakkaukseen.

– Myös annostelu näkyy pakkauksesta ja se määritellään yleensä koiran iän sekä painon mukaan. Ohjetta on syytä noudattaa, Karo­liina Laine painottaa.

Punkkipantaa käyttävän koiran silittämisestä ei ole ihmiselle vaa­raa, mutta pienten lasten ei saa antaa käsitellä pantaa tai antaa olla pitkään kiinteässä kosketuksessa, esimerkiksi nukkua, pantaa käyttä­vän koiran kanssa. Kun valeluliuosta lisätään koiran ihoon, muiden lemmikkien tai lasten ei saa antaa koskea käsiteltyyn kohtaan ennen kuin se on kokonaan kuivunut.

– Osassa valeluliuoksista käytetään permetriiniä ja pannassa del­tametriinia, jotka ovat kissalle vaarallisia, Laine huomauttaa.

Viime vuonna Fimeaan tuli 47 ilmoitusta puutiaisten karkotuk­seen tarkoitettujen lääkkeiden haittavaikutuksista.

– Saamme niitä eläinlääkäreiltä, apteekeista ja koirien omistajilta.

Karkotteelle herkistynyt koira saattaa oirehtia monin tavoin: se voi olla levoton, läähättää tai sen iho kutiaa ja saattaa jopa tulehtua. Jot­kut voivat oksennella tai ripuloida.

– Hermosto-oireitakin saattaa ilmaantua, kuten kompurointia, tä­rinää ja yleistä vetämättömyyttä, Laine luonnehtii.

Jos koira reagoi karkotteisiin, oireet tulevat yleensä muutaman tunnin tai viimeistään vuorokauden kuluessa lääkkeen annosta.

– Jos ihottumaa tai kutinaa ilmenee, ensihoitona koira kannattaa pestä shampoolla. Tämän jälkeen on parasta viedä koira eläinlääkä­rin tutkittavaksi, Mirja Kaimio neuvoo.

Lisää tietoa

Punkit pihteihin

Puutiaisia voi tarttua koiran ihoon, vaikka karkote olisi käytössä. Siksi koiran iho kannattaa tarkistaa kesällä päivittäin.

– Borreliabakteeri ei siirry puutiaisesta isäntään kovin lyhyessä ajassa, Mirja Kaimio lohduttaa.

Punkki on syytä irrottaa ihosta, kun se on vielä pieni ja lit­tana: ötökän pääosasta otetaan varovasti kiinni punkkipihdeillä mahdollisimman läheltä koiran ihoa ja pyöritetään varovasti irti. Sitä ei missään tapauksessa saa yrittää tukehduttaa esi­merkiksi rasvalla tai voilla. Lopuksi puremakohta puhdistetaan paikallisantiseptillä.

Teksti Susanna Haanpää

Julkaistu Terveydeksi! 2/2013