Sivusto
Lääkehaku
Apteekkihaku
Terveys | 26.02.2016
Vain joka viidennellä aikuisella verenpaine on ihanteellisella tasolla. Kohonnut verenpaine ei useimmiten aiheuta minkäänlaisia oireita, mutta se lisää riskiä sairastua vakavasti.
Koska kohonnut verenpaine ei juurikaan aiheuta oireita, suuri osa suomalaisista ei tiedä edes siitä kärsivänsä.
− Väestötutkimuksien perusteella voidaan arvioida, että kahdella miljoonalla aikuisella suomalaisella on verenpaine koholla, toteaa Sydänliiton ylilääkäri Mikko Syvänne.
Noin miljoonalla suomalaisella on käytössään verenpainelääkkeitä. Näistä puolisen miljoonaa sairastaa kroonista verenpainetautia ja saa sen vuoksi Kelan erityislääkekorvauksen.
Luvut tarkoittavat sitä, että vain viidesosalla maamme aikuisista verenpaineasiat ovat kunnossa.
Verenpaineen mittaaminen säännöllisin väliajoin on tärkeää, jotta vakavan sairastumisen riski vältettäisiin.
− Kohonnut verenpaine voi johtaa valtimoiden vaurioitumiseen ja kovettumiseen. Se lisää sekä aivoinfarktin eli verisuonitukoksen aiheuttaman aivovaurion että aivoverenvuodon riskiä. Vaarana on myös sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja munuaisten toiminnan häiriintyminen.
Jos verenpaine on kohonnut, sitä hoidetaan aina elintavoilla ja tarvittaessa myös lääkkeillä. Ennen hoidon aloittamista potilaan kokonaisriski arvioidaan laboratoriokokein, joissa mitataan muun muassa veren sokeri- ja kolesteroliarvot.
− Lisäksi kaliumarvo ja munuaiskokeet saattavat kertoa kohonneen verenpaineen syistä. EKG:n eli sydänsähkökäyrän avulla tarkistetaan, ettei sydän ole jo ehtinyt kuormittua. Jos virtsanäytteestä löytyy normaalia enemmän valkuaista, tämä saattaa olla ensimmäinen merkki verenpaineen haittavaikutuksesta munuaisiin.
Syvänteen mukaan kohonneen verenpaineen taustalla on usein niin sanottu metabolinen oireyhtymä eli aineenvaihduntahäiriö, jolloin esiintyy keskivartalolihavuutta.
− Hoito aloitetaan aina elämäntapamuutoksin, joihin kuuluvat laihduttaminen, suolan käytön ja stressin vähentäminen, alkoholin liikakäytön välttäminen sekä liikunnan lisääminen.
Elintapamuutoksiin asetetaan tavoite muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen, jonka aikana tuloksia pitäisi syntyä. Lievän verenpainetaudin hoitoon ei välttämättä muuta tarvitakaan. Jos elintavat eivät korjaannu eikä verenpaine laske, aloitetaan lääkehoito.
Syvänne korostaa, että lääkehoitokin toimii huonosti, jos elintapoja ei saada muutettua.
Jos verenpaine on alun alkaen korkea eli yli 160/100, lääkitykseen turvaudutaan heti, eikä elintapamuutosten vaikutusta jäädä odottelemaan. Alemmallakin verenpainetasolla lääkkeet ovat tarpeen, jos henkilöllä on diabetes, munuaissairaus tai jo elinvaurioita, kuten sydämen liikakasvua, munuaisvaurioita tai silmäongelmia.
Kohonneen verenpaineen syynä voi olla myös perinnöllinen taipumus. Jos suvussa esiintyy verenpainetautia, on verenpainetasoa syytä seurata ajoissa ja säännöllisesti.
Erityisen herkkien ihmisten verenpaine voi kohota silkasta lakritsin syönnistä, jolloin syy on helposti korjattavissa. Naisilla estrogeenipitoiset ehkäisytabletit voivat nostaa verenpainetta. Tällöin on hyvä miettiä muita ehkäisymuotoja.
Verenpainelääkkeitä on lukuisia, ja yleensä tautia sairastavalla on käytössään useita lääkkeitä.
− Hyvä, jos verenpaine alenee yhdellä lääkkeellä, mutta riittävän tuloksen saaminen vaatii usein kahden tai useamman lääkkeen yhdistämistä. Kun lääkeaineita yhdistetään eri ryhmistä, saavutetaan kohtuuannoksin usein parempi tulos kuin yksittäisen lääkkeen maksimiannoksella. Lisäksi silloin on vähemmän sivuvaikutuksia, kertoo Syvänne.
Kohonnutta verenpainetta hoidetaan viiden eri lääkeryhmän avulla: käytössä on niin sanottuja ACE:n ja kalsiumin estäjiä, ATR:n salpaajia, diureetteja eli nesteenpoistolääkkeitä ja beetasalpaajia. Lisäksi on yhdistelmävalmisteita, jolloin tarvitsee ottaa vain yksi lääke. Kaikki verenpainelääkkeet ovat pieninä annoksina hyvin siedettyjä.
Aina ei päästä heti toivottuun tulokseen. Oikea lääkitys löytyykin usein kokeilemalla. Noin 4−6 viikon kokeilujaksolla selviää myös, aiheuttaako lääke haittavaikutuksia. Myös potilaan muut sairaudet vaikuttavat verenpainelääkkeen valintaan.
Lääkkeet vaikuttavat kolmella tavalla: ne poistavat suolaa ja nestettä elimistöstä, vähentävät tahdosta riippumattoman sympaattisen hermoston toimintaa tai laajentavat verisuonia. Yhdistelmävalmisteissa on useita lääkeaineita, jotka vaikuttavat eri mekanismeilla. Verenpaine alenee, kun kiertävä verimäärä ja ääreisverenkierron vastus vähenevät sekä sydämen kuormitus ja syketiheys alenevat.
− Kohonneen verenpaineen hoito on pitkäjänteistä. Potilaan motivointi on tärkeää, jotta hoidon tavoitteet saavutetaan, toteaa Syvänne.
Hoitotavoitteet eivät ole samat kuin ihanteellinen verenpaine terveellä ihmisellä. Liian tehokas hoito voi tuoda mukanaan haittavaikutuksia.
Yleinen tavoite on keskimääräinen verenpainetaso alle 140/90 mmHg, kun painetta mitataan lääkärin tai hoitajan vastaanotolla. Kotimittausten keskiarvo on tällöin alle 135/85 mmHg. Ero johtuu siitä, että potilas jännittää vastaanotolla enemmän kuin kotioloissa.
− Lääkäri voi yksilöllisesti määrittää alhaisemmat tavoitteet, jos on tarpeen ehkäistä jo syntyneiden elinvaurioiden pahenemista.
Hoitotavoite on sama kaikenikäisille. Iäkkäimmät saattavat olla herkempiä lääkkeiden haittavaikutuksille, joten heillä tavoitteeksi voi riittää alle 150/90 mmHg. Hoidosta ei saa aiheutua haittaa: esimerkiksi liiallinen verenpaineen lasku voi aiheuttaa huimausta.
− Lääkäri ja potilas sopivat yhdessä hoidon tavoitteet, ja niiden saavuttamista myös seurataan. Lääkitystä voidaan keventää, jos elintapamuutokset toteutuvat. Yleensä hoito kestää koko eliniän.
Vaikka lääkitys olisi aloitettu, pitää verenpainetta silti hoitaa ja seurata aktiivisesti. Miljoonasta verenpainelääkkeitä käyttävästä suomalaisesta vain noin 40 prosentilla verenpaine pysyy toivotuissa lukemissa. Vähintään vuosittain olisi käytävä lääkärissä kontrollissa ja laboratoriokokeissa.
− Vaikka tavoite olisi saavutettu, taipumus ei parane. Verenpaine voi ilman huolellista seurantaa nousta entisiin lukemiin. Lääkityksellä hoidetaan riskitekijöitä, jotta ne eivät aiheuttaisi vakavampaa sairastumista, korostaa Syvänne.
Omilla valinnoilla on suuri merkitys verisuoniterveydelle. Sekä verenpainelääkkeistä että elämäntapamuutoksista on hyötyä kokonaisterveyden kannalta: ne ehkäisevät aivohalvauksia ja sydämen sairastumista.
Tehokkaalla verenpainetaudin hoidolla sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa voidaan pienentää ja ehkäistä.
Katso opasvideo verenpaineen mittaamisesta >
Asiantuntijana kardiologian erikoislääkäri, ylilääkäri Mikko Syvänne, Sydänliitto
Teksti Tarja Västilä, kuvitus Mirkka Eskonen
Julkaistu Terveydeksi! 1/2016