| 05.07.2019
Lupa kyykyttää
Kyläilimme keväällä tyttäremme luona Berliinissä. Aurinko paistoi ja olimme porukalla lähdössä kaupungille nauttimaan Kreuzbergin runsaasta ravintola- ja kahvilatarjonnasta. Menin edeltä viemään roskia ja jäin odottamaan muita aurinkoa tulvivalle pihalle.
Kuntoilen paljon ja olen huomannut, että paras tapa venytellä on istua monta kertaa päivässä syväkyykyssä. Niinpä käytin rauhallista odotusaikaa hyväkseni ja menin kyykkyyn.
Pian ovesta tuli naapuri. Olin juuri tervehtimässä häntä, kun huomasin hänen äkkiä kääntävän katseensa muualle. Tajusin, että tilanne oli jokseenkin koominen. Meikäläinen kyykkää siinä polkupyörätelineen vieressä.
Teki mieli huutaa perään, että ”Ei, en ollut pissalla, ihan vaan venyttelin tässä…” Hävetti.
Mutta miksi ihmeessä? Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun kyykyssä oleminen oli täysin luonnollista. Monia töitäkin tehtiin kyykyssä. Miksi kyykkääminen julkisella paikalla on nykyään noloa? Muistan erään lehtijutun Suomeen tulleista thaimaalaisista marjanpoimijoista. Siinä ihan erikseen kerrottiin kuvan kera, että thaimaalaisilla on tapana istua syväkyykyssä tienvarressa odottamassa kuljetusta metsästä takaisin majapaikkaan. Sitä pidettiin ihmeellisenä asiana.
Silti tiedetään, että syväkyykyssä istuminen on erittäin tehokas asento, josta keho hyötyy monin tavoin. Syväkyykky vahvistaa jalkoja ja lantionpohjan lihaksia, venyttää nilkkoja ja akillesjännettä, asettaa lantion luonnolliseen asentoon ja ennen kaikkea avaa alaselkää. Painonnostovalmentajani Matti Vestmanin mukaan länsimaalaisten selkäongelmat alkoivat, kun keksittiin tuolit ja ihmiset lakkasivat käymästä syväkyykyssä. Jos ihminen ei käy säännöllisesti syväkyykyssä, hänen pakaralihaksensa eivät syty suojelemaan alaselkää. Lisäksi keho jäykistyy hyvin nopeasti niin, että syväkyykkääminen ei enää onnistukaan.
Vähän aikaa sitten syväkyykyn kunnianpalautusta yritettiin somessa hauskalla slaavikyykky-haasteella mutta turhaan. En ole nähnyt kenenkään odottavan bussia, metroa tai junaa kyykyssä istuen ja jos näkisin pitäisin sitä todennäköisesti vähän outona. Sääli.
Olen päättänyt, että enää en anna häpeälle periksi. Aion jatkossakin aina istua kyykyssä, kun siihen tuntuu olevan tarvetta – myös julkisilla paikoilla. Hyvä tapa voisi olla se, että aina kun selaa kännykkää, joutuu menemään kyykkyyn. Aikalaskurin mukaan olen kännykällä päivittäin yli neljä tuntia. Ajatelkaa, jos istuisimme joka päivä tuon ajan syväkyykyssä. Veikkaan, että aika monen selkä voisi nykyistä huomattavasti paremmin.
Kuka ottaa haasteen vastaan? #syväkyykky
Baba Lybeck on toimittaja, jonka voi bongata kyykkäämästä julkisella paikalla.
Julkaistu Terveydeksi 2/2019
