| 07.12.2021 | ELINA AALTONEN

Lähde liikkeelle

Korona-aikana hyötyliikunnan määrä romahti. Kotisohvasta tuli linnake, jonne piilouduin suojaan joka puolella vaanivalta virustartunnalta.

Kotoilu alkoi lopulta tuntua velttona olona koko kehossa. Viime talvena lunta ryöpsähti tänne eteläiseen Suomeenkin, joten päätin monen vuoden tauon jälkeen opetella hiihtämään.

Alkuun menoni suksilla muistutti bambia liukkaalla jäällä. Keho oli koetuksella. Lihakset, joita en ollut aikoihin käyttänyt, muistuttivat olemassaolostaan. Hiihtolenkin jälkeisenä päivänä jalka ei meinannut nousta ylös rappusia kiivetessä.

Muutaman kerran jälkeen rytmi ladulla alkoi löytyä, ja lenkit tasaisella pellolla alkoivat sujua. Pienet nyppylätkin ylittyivät kevyesti ja loivissa alamäissä tunsin jo pientä vauhdin huumaa. Sukset luistivat ja hiihtäminen talvisessa metsässä tuntui tunnelmalliselta.

Innostuin etsimään vähän mäkisempiä latuja. Ajatus vauhdin huumasta kutkutti ja hirvitti. Ensimmäisessä tiukemmassa mutkassa kaaduin komeasti pyllylleni. Häntäluuhun sattui, mutta kampesin itseni reippaasti ylös. Toisessa jyrkässä mäessä kävi sama juttu, ja housutkin ratkesivat. Kotiin päästyäni istuminen sohvalla sattui. Itku kurkussa olin jo luovuttaa. Ei tästä mitään tule, kun vain kolhin itseni!

Kun peppuni oli parantunut, siskoni houkutteli minut uudestaan suksille. Suuntasimme yhdessä laduille, kävimme läpi tekniikkaa. Pyllähdyksiltä en edelleenkään välttynyt, mutta kyykystä kaatuessa iskut olivat kevyempiä. Hiljalleen opin ja sain varmuutta.

Talven taittuessa kevättä kohden hanget kylpivät valossa. Pysyin suksilla haastavankin alamäen ja tunsin iloa. Auringon lämmittäessä poskipäitä löysin sellaisen riemun hiihtämisestä, jota en ollut aiemmin kokenut. Olo oli taivaallinen!

Varsinaista latujen vauhtihirmua minusta tuskin koskaan tulee, ja kaikkein jyrkimmät mäet jätän jatkossakin suosiolla väliin. Silti nyt jo odotan, että pääsisin taas hyppäämään suksille ja ladulle liikkumaan.

Tärkeintä ei olekaan olla paras, nopein tai kovakuntoisin. Tärkeintä on nousta sohvan pohjalta ja löytää tapa liikkua, josta nauttii. Jokainen askel, polkaisu tai veto on tärkeä.

Aktiivista talvea kaikille Terveydeksi!-lehden lukijoille!

Elina Aaltonen

proviisori, päätoimittaja

Julkaistu Terveydeksi! 4/2021