Hoidossa | 23.09.2014
Kiusana rytmihäiriö
Ikävän tuntuinen muljahdus, äkillinen sydämentykytys tai tajuttomuus voi kieliä rytmi-häiriöstä. Miten niihin tulisi suhtautua?
Rytmihäiriöitä on monenlaisia, ja taustalla voi olla useita eri syitä. Tavallisimpia häiriöitä ovat lisälyönnit ja eteisvärinä. On myös erilaista tiheä- tai harvalyöntisyyttä sekä kammiovärinää.
Yleisesti määriteltynä sydämen rytmissä on normaaliin verrattuna jotain liikaa tai liian vähän. Taustalla ovat häiriöt sydämen sähköisessä toiminnassa, joka pitää sykettä yllä.
– Esimerkiksi tiheissä häiriöissä pulssi on tilanteeseen nähden poikkeavan nopea tai epäsäännöllinen. Hitaissa rytmihäiriöissä pulssi taas on haitallisen hidas, jolloin sydän ei pysty vastaamaan elimistön verenkierron tarpeisiin, ylilääkäri Mikko Syvänne Sydänliitosta kertoo.
Häiriöt kannattaa tutkia
Muljahtavalta tuntuvia lisälyöntejä esiintyy lähes kaikilla. Lisälyönneissä sydämeen tulee ennenaikainen ylimääräinen lyönti. Niitä voivat aiheuttaa terveeseenkin sydämeen esimerkiksi stressi, fyysinen rasitus, tupakointi ja alkoholi. Useimmiten ne ovat vaarattomia, vaikka ne voivat tuntua epämiellyttäviltä.
– Ihmisen kyky todeta luotettavasti sydämensä toimintaa on rajallinen. Jos rytmihäiriötä esiintyy ensimmäistä kertaa, sydämen tila pitää selvittää. Taustalta voi löytyä sepelvaltimotauti, sydänlihassairaus tai jokin muu sairaus.
Pitkään jatkuva lisälyöntisyys saattaa olla haitaksi sydämen pumppaustoiminnalle. Tällaisessa tapauksessa niitä on hyvin runsaasti tai joka toinen sydämenlyönti on lisälyönti.
Terveessä sydämessä lisälyöntejä voi olla kymmeniä tai jopa satoja vuorokaudessa. Runsaasta lisälyöntisyydestä on kyse, kun määrä nousee 15 prosenttiin sydämen toiminnasta eli noin 15 000 lisälyöntiin vuorokaudessa.
Lääkkeistä tahdistimeen
Rytmihäiriön syitä selvittäessä lääkäri kartoittaa potilaan oireet ja taustatiedot aiemmista sairauksista ja elämäntavoista. Lisäksi tehdään terveystilan peruskartoitus, laboratoriokokeet, sydämen kuuntelu ja tavallinen EKG eli sydämen sähkökäyrän mittaus. Myös tiedossa olevista sukulaisten perinnöllisistä rytmihäiriöistä on syytä mainita.
– Kun nämä kaikki on tehty, seuraava mahdollinen tutkimus on vuorokauden mittainen EKG-nauhoitus eli Holter-tutkimus. Jos rytmihäiriöt liittyvät rasitukseen tai epäillään sepelvaltimotautia, tehdään rasituskoe. Sydämen rakenteet tutkitaan ultraäänitutkimuksessa.
Hoitovaihtoehtoja on erilaisia. Hitaat ja pitkiä taukoja (”pätkivää” pulssia) aiheuttavat rytmihäiriöt hoidetaan sydämentahdistimella. Eteisvärinä hoituu pitkälti sykettä rauhoittavalla lääkityksellä ja tarvittaessa estolääkityksellä.
Eteisvärinän erityispiirre on suurentunut aivoverenkierron häiriöiden riski, jonka vuoksi veren hyytyvyyttä vähentävä lääkehoito on useimmilla tarpeen.
– Vaarattomien rytmihäiriöiden oireita hillitään yleensä ensiksi beetasalpaajien ryhmään kuuluvalla lääkkeellä, jos tieto vaarattomuudesta ei riitä hoidoksi.
– Varsinaisia rytmihäiriölääkkeitä käytetään yleensä vain vakavampien häiriöiden hoidossa.
Rintakivut, hengenahdistus ja heikotus ovat vaaran merkkejä
Vaarallisin rytmihäiriö on kammiovärinä. Siinä sydämen kammioiden sähköinen toiminta on niin tiheää, ettei se pysty aikaansaamaan lihassupistusta. Sydän pysähtyy ja ihminen kuolee minuuttien sisällä ilman apua. Jos tällaisen tilanteen havaitsee, pitää soittaa numeroon 112 ja aloittaa uhrin puhallus- paineluelvytys. Tehokas apuväline on sähköinen sydämenkäynnistin eli defibrillaattori, jos sellainen on käytettävissä.
Äärimmäisen nopeat tai hitaat rytmit, jotka eivät pysty ylläpitämään riittävää verenkiertoa rasituksessa tai jos taju menee levossa, ovat syitä hakeutua heti hoitoon. Muita hälyttäviä oireita ovat rintakivut, hengenahdistus ja heikotus.
Jos ihminen on elvytetty kammiovärinästä ja uusiutumisriski on suuri, asennetaan rytmihäiriötahdistin. Laite ei estä rytmihäiriötä, mutta pysäyttää sen ajoissa.
Etupäässä nuorilla ihmisillä voi olla yhtäkkisiä tiheälyöntisiä eteisperäisiä rytmihäiriöitä (SVT), joissa sydämen säännöllinen rytmi on useimmiten 160–180 lyöntiä minuutissa.
– Kohtauksen voi oppia itse keskeyttämään tietynlaisilla hengityksen pidättämisellä ja uloshengitysliikkeellä, tai se hoituu lääkityksellä. Viimeinen vaihtoehto on sähköinen rytminsiirto.
Ongelman taustalta saattaa löytyä poikkeama sydämen sähköisessä rakenteessa, joka voidaan yleensä hoitaa kirurgisesti niin sanotulla katetriablaatiolla. Siinä ylimääräinen johtorata poltetaan poikki, jolloin rytmihäiriötä ei enää pääse syntymään.
Huolehdi sydämestäsi
Hyvä kunto ehkäise rytmihäiriöitä. Liiallista alkoholinkäyttöä kannattaa välttää. Se altistaa eteisvärinäkohtauksille, jos siihen on taipumusta sekä mahdollisesti vakavammillekin rytmihäiriöille.
– Terveellisillä elämäntavoilla voi välttää sepelvaltimotautia tai muita vakavia sydäntauteja, jotka voivat johtaa rytmihäiriöihin. Myös verenpaine kannattaa hoitaa ajoissa kuntoon, koska se on eteisvärinän tärkein taustatekijä, Syvänne kehottaa.
Oman pulssin säännöllisen rytmin tunteminen on tärkeää, koska silloin voi helpommin huomata poikkeavan sykkeen. Jotkut verenpainemittarit tunnistavat rytmin muutokset, mutta kuinka luotettavia ne ovat?
– Useimmat sellaiset verenpainemittarit, jotka antavat varoituksen rytmihäiriöistä, tuottavat vain summittaisia arvioita. Ne huomaavat epäsäännöllisen rytmin, mutta eivät kerro mitään sen laadusta. Tekniikka kehittyy kuitenkin nopeasti.
Lisää tietoa
Kavala eteisvärinä
Eteisvärinää sairastaa Suomessa yli 100 000 ihmistä. Se vaivaa varsinkin yli 60-vuotiaita, ja joka kymmenes yli 80-vuotias sairastaa kyseistä tautia.
– Eteisvärinä on tärkeä tunnistaa, koska se on poikkeus säännöstä, että oireettomat rytmihäiriöt ovat vaarattomia, Syvänne painottaa.
Rauhallinen eteisvärinä voi olla oireeton, mutta nopeassa tavallisimpia oireita ovat sydämentykytys, väsymys, huimaus ja jopa kivun tunne rinnassa.
– Jos oireita ilmenee, ihminen yleensä hakeutuu hoitoon, jolloin tauti on helppo todeta. Vähäoireinen eteisvärinä on kavalampi. Eteisvärinä voi esiintyä myös itsestään ohimenevinä kohtauksina, jolloin diagnoosi voi viivästyä.
Vakavin seuraus eteisvärinästä on aivoinfarkti. Kun sydämen eteinen ei supistu, veri jää sinne seisomaan ja hyytyy. Liikkeelle lähtenyt hyytymä voi tukkia aivosuonen ja aiheuttaa aivohalvauksen.
– Ikääntyneiden tulisikin opetella itse tunnistamaan pulssinsa säännöllisyys. Epäsäännöllinen pulssi kertoo mahdollisesta eteisvärinästä.
Teksti Henna Tanskanen
Asiantuntijana ylilääkäri Mikko Syvänne, Sydänliitto
Julkaistu Terveydeksi! 2/2014
