| 30.10.2019 | Pekka Nieminen / Otavamedia
Ken kilpaan ryhtyy...
Pitäisikö sulkea Facebook? Ihmisten elämä vaikuttaa niin onnelliselta. On lomakohteita, menestystä, hyvää ruokaa, rakastavia ystäviä ja lahjakkaita lapsia. Minä vain istun täällä arkisessa harmaudessa ja katson elämää, jollainen minullakin kai pitäisi olla.
Ei ehkä ole huono idea pitää lomaa Facebookista. Olen vain ihminen, ja meille ihmisille on vaikeaa olla vertaamatta itseämme toisiin. Koska toisilla on asiat ainakin mielikuvissa paremmin, tunnemme herkästi huonommuutta, ja se on ihmismielelle myrkkyä. Se saa tuntemaan, että on arvojärjestyksessä muita alempana, mikä tekee olon turvattomaksi.
Vaan entäpä jos minä pystyisin samaan kuin muutkin? Laihduttaisin, hankkisin vähän muodikkaampia vaatteita, ja voisinhan minäkin joskus lomailla. Ottaisin itsestäni tyylikkäämpiä selfieitä ja pääsisin mukaan…niin…mihin? Pääsisin mukaan kilpailuun. Sillä eikö tämä ole eräänlainen kilpailu? Jokainen peukku nostaa arvoani sosiaalisessa hierarkiassa. Jokainen tykkäys tai sydän kertoo, etten ole niin huono kuin kuvittelen olevani.
Epäilykset valtaavat mieleni. Sana kilpailu särähtää ikävästi korvissa. Minulla on toki haaveita elämäni kohentamisesta, mutta vuodet tiedetoimittajana ovat opettaneet, että kun tavoitteet puetaan kilpailun muotoon, kaikki alkaa mennä pieleen. Entä jos häviän? Entä jos kilpailu sittenkin todistaa, että olen huono? Koska kukaan ei halua olla huono, kilpailu pakottaa fokusoitumaan vain voittamiseen. Näin kilpailu voi saada ihmisestä hänen pahimmat puolensa esiin.
Hyvä osoitus siitä, mitä kilpailullisuus tekee ihmiselle, löytyy tänä vuonna julkaistusta Stanfordin yliopiston tutkimuksesta. Siinä koehenkilöt pantiin erilaisiin kilpailutilanteisiin kuvitellun vastapelaajan kanssa. Koehenkilöt siis uskoivat pelaavansa oikeaa henkilöä vastaan, mutta todellisuudessa sellaista ei ollut olemassa. Kokeessa oli kuitenkin juju: halutessaan koehenkilöt saattoivat sabotoida vastapelaajansa tulosta.
Tulokset osoittivat, että mitä kilpailuhenkisempiä pelaajat olivat, sitä halukkaammin he sabotoivat vastapelaajan tulosta. Sillä oli kuitenkin hintansa. Heti sabotaasin jälkeen pelaajat lakkasivat keskittymästä omaan tulokseensa ja alisuoriutuivat tehtävästään. Ei kuulosta hyvältä reseptiltä menestykselle.
Olisiko siis tullut aika lakata vertailemasta itseään sosiaalisen median sankareihin? Aika lakata kilpailemasta ketään vastaan. Aika opetella olemaan tyytyväinen oman itsensä kanssa ja rakastamaan itseään hieman enemmän.
Jani Kaaro on tiedetoimittaja, joka sulkisi Facebookin jos voisi.
Julkaistu Terveydeksi! 3/2019
