| 15.12.2015
Aliravittu suomalainen
Yltäkylläisessä länsimaassa ei heti ensimmäiseksi tule mieleen, että joku voisi kärsiä aliravitsemuksesta.
Juttelin muutama päivä sitten jouluherkuista kotona yksin asuvan iäkkään tuttuni kanssa. Hän kertoi, että tämän vuoden aikana vatsa oli alkanut reistailla ja syöminen on ollut vaikeaa. Ruoka ei oikein enää maistu, kun jälkikäteen tulee aina mahanpuruja. Niinpä tänä vuonna tavalliset jouluherkut, kinkku ja lanttulaatikko, saavat jäädä. Hän sanoi kuitenkin syövänsä riittävästi, ettei laihdu.
Kuulosti surulliselta, että hän joutui luopumaan niistä harvoista iloista, joista on vielä pystynyt nauttimaan. Samalla mieleeni hiipi ajatus siitä, että saakohan hän riittävästi valkuaisaineita ja vitamiineja. Siltä istumalta päätin hankkia hänelle maistiaisiksi apteekista saatavia kliinisiä ravintovalmisteita, jotka sisältävät paljon proteiinia ja elimistön kannalta tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita.
D-vitamiinin ja valkuaisaineiden eli proteiinin riittämätön saanti voi iäkkäällä johtaa lihaskatoon ja heikentää tasapainoa. Kaatumiset voivat aiheuttaa murtumia, joita on hankala hoitaa. Lisäksi myös erilaiset infektiot pääsevät iskemään helpommin aliravittuun kehoon ja paraneminen niistä on hidasta.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun törmään tilanteeseen, jossa normaalipainoinen henkilö saattaa kärsiä jostain puutoksesta. Yksin kotona asuva, joka syö mielellään kaupan eineksiä ja karttaa vihanneksia ja hedelmiä, voi ajan myötä joutua tilanteeseen, jossa elimistö näyttää ravitulta, mutta ei ole sitä.
Terveydenhuollossakaan ei aina muisteta kysyä ravitsemukseen liittyviä asioita, vaikka puute olisi ilmeinen. Tästä hyvänä esimerkkinä oli nuoren jalassa ollut murtuma, joka ei tahtonut parantua. Murtumaa seurattiin ja kuvattiin lähes vuoden ajan, mutta kukaan ei kysynyt joiko potilas maitoa tai söikö D-vitamiinia. Vasta kun D-vitamiinilisä tuli käyttöön, vauhdittui paraneminenkin.
Kun seurailette ikääntyvien läheistenne elämää, kannattaa välillä kurkata myös jääkaappiin. Jos kaapissa on enemmän eineksiä, maitoa, kermaa ja voita kuin vihanneksia ja hedelmiä, kannattaa pohtia vaikkapa vitamiinilisän käyttöönottoa. Samalla pitäisi huolehtia riittävästä proteiinin saannista. Jos ongelma ei ratkea omin konstein, kannattaa asia aina ottaa esiin vaikkapa lääkärin vastaanotolla tai apteekissa.
Katariina Kalsta
proviisori, Apteekkariliitto
