Sivusto
Lääkehaku
Apteekkihaku
Itsehoito | 26.09.2015
Täit ja kihomadot ovat arkinen riesa monessa perheessä. Ikävistä seuralaisista pääsee eroon tehokkaalla täsmähoidolla.
Täitartunta ilmenee päänahan kutinana ja ärsytyksenä. Oireiden takana ovat hiuspohjassa vipeltävät päätäit, jotka ovat silmin havaittavia 2–4 millimetrin pituisia läpikuultavia ja väriltään harmaita tai ruskehtavia hyönteisiä. Ne munivat noin millimetrin mittaisia munia eli saivareita hiusten tyveen. Naarasyksilöt elävät noin kuukauden verran, jonka aikana ne munivat noin sata munaa 2–4 munan päivävauhdilla. Munat kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua.
Tartunta tapahtuu läheisessä kontaktissa päästä toiseen sekä vuodevaatteiden, päähineiden, kampojen, kihartimien ja korvakuulokkeiden kautta. Hygienialla ei ole mitään tekemistä tartunnan kanssa – täit viihtyvät yhtä hyvin puhtaissa ja likaisissa hiuksissa.
Täit voidaan häätää lääkehoidolla. Täishampoissa ja -liuoksissa vaikuttavana aineena on permetriini tai malationi. Permetriini sopii yli puolivuotiaille ja malationi yli kaksivuotiaille. Malationin käyttöä ei suositella raskaana oleville.
Lääkkeetön hoito perustuu silikoniyhdisteisiin, joissa tehoaineena on dimetikoni. Saatavana on useita erilaisia shampoita, liuoksia, suihkeita ja vaahtoja, jotka sopivat kaiken ikäisille, myös raskaana oleville ja imettäville.
Hoitokäsittelyn jälkeen hiukset kammataan päivittäin tai joka toinen päivä tiheäpiikkisellä kammalla. Koko perhe hoidetaan samalla kertaa, ja hoito toistetaan viikon kuluttua. Myös koiran turkki kannattaa käsitellä.
Ensimmäisen hoitokäsittelyn jälkeen vaatteet ja liinavaatteet pestään 60 asteessa. Täit ja saivareet tuhoutuvat myös suljetussa muovipussissa 2–3 päivässä, 80-asteisessa saunassa kahdessa tunnissa tai pakastimessa noin neljässä tunnissa. Lisäksi täikampa ja harjat puhdistetaan huolellisesti.
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos hoito ei tehoa.
Täit tarttuvat hyvin herkästi tiiviissä ryhmissä, kuten lasten keskuudessa päiväkodeissa ja kouluissa.
Täiden ilmestymistä voi ehkäistä säilyttämällä päähinettä esimerkiksi takin hihassa, käyttämällä ainoastaan omaa hiusharjaa ja hiuskiinnikkeitä sekä välttämällä hiusten kosketuskontaktia. Ennaltaehkäisyyn voi käyttää myös suihkeita, jotka pienentävät täiden tarttumisen riskiä.
Kun täit osuvat omalle kohdalle, on hyvä tietää, että kyseessä on vain ikävä tartuntatauti, jossa ei ole häpeämistä. Tärkeintä on, että tauti tulee hoidettua pois. Tartunnasta on hyvä ilmoittaa päiväkotiin tai kouluun sekä kavereiden vanhemmille.
Kihomatotartunnan oireena on peräaukon kutina, joka vaivaa usein öisin. Kihomadot ovat ohuita ja vaaleita noin senttimetrin mittaisia sukkulamatoihin kuuluvia loisia, jotka elävät ihmisen suolistossa. Matojen munat ovat hyvin pieniä eikä niitä voi nähdä silmin.
Tartunta saadaan kihomadon munan kulkeutuessa suuhun käsien tai lelujen, vaatteiden ja vuodevaatteiden koskettelun välityksellä. Oireet alkavat kuuden viikon kuluttua munan nielemisestä. Tässä ajassa toukka kuoriutuu munasta ohutsuolessa ja pesiytyy paksusuoleen lisääntymään. Oireet johtuvat peräaukon ympärille kuoriutuvista toukista. Kaikki madonkantajat eivät saa oireita. Matoja on elimistössä runsaasti oireiden ilmetessä.
Kihomadot häädetään tableteilla, joiden vaikuttavana aineena on pyrviini. Se värjää ulosteen punaiseksi, mikä on vaaratonta. Lääke otetaan kerta-annoksena ja hoito uusitaan kahden viikon kuluttua. Mikäli itsehoitolääke ei tehoa, lääkäri voi tarvittaessa määrätä sen tilalle reseptilääkkeen.
Koko perhe tulee hoitaa samalla kertaa, vaikka kaikilla ei olisi oireita. Lääkkeen ottamisen jälkeisenä päivänä lakanat, pyyhkeet, yö- ja alusvaatteet sekä unilelut kannattaa pestä 60 asteessa. Vuodevaatteet imuroidaan tai viedään pakkaseen tai saunaan.
Kodin perussiivous on osa häätöprosessia. Siihen kuuluu huoneiden imurointi ja kosketuspintojen, kuten ovenkahvojen ja hanojen pyyhkiminen.
Kihomadot ovat ihmisten kiusana ympäri maailman. Ne ovat hyvin yleisiä 4–15-vuotiailla lapsilla, ja voivat tarttua myös aikuisiin. Tutkimusten mukaan alle kouluikäisistä lapsista 5–10 prosentilla on kihomato, päivähoidossa niitä on jopa 15 prosentilla. Kihomadot ovat yleinen vaiva varsinkin lapsiperheissä, päiväkodeissa, kouluissa sekä iäkkäiden hoivalaitoksissa.
Kun kihomatotartunta iskee, kyseessä on huono tuuri. Kihomadoilla ei ole yhteyttä huonoon hygieniaan. Tartunnasta on hyvä ilmoittaa hoitopaikkaan tai kouluun, jotta epidemia saadaan hoidettua.
Huolellinen käsihygienia on tärkeää kihomatojen leviämisen estämiseksi. Kädet tulee pestä hyvin ennen aterioita ja wc-käynnin jälkeen. Kynnet kannattaa leikata lyhyiksi, jotta munat eivät kulkeutuisi kynnenalusten kautta suuhun.
Teksti Kati Jalagin, kuva Thinkstock
Asiantuntijana apteekkari Leena Laitinen, Rantasalmen apteekki
Julkaistu Terveydeksi! 3/2015